Nämä kahdet ihanat rukkaset ompelin kierrätysturkista ja kierrätetystä nahasta. Kierrätetyt turkikset ja nahat ovat hyvää materiaalia uudelleen käytettäväksi, sillä jos turkistakki tai nahkapala on joskus valmistettu eläimistä, ei mielestäni ole järkevää heittää niitä pois vaan vaalia niitä jatkossakin joko sellaisenaan käytettäväksi tai tehdä niistä jotain hyödyllistä.
Turkis- ja nahkatöihin tutustuin käsityökoulussa, tai oikeastaan nahkatyöt olivat kyllä minulle jo ennestäänkin tuttuja, mutta turkistyöt olivat minulle uutta. Nahkatöihin palasin nyt turkiksen työstämisen parissa, sillä ovathan nämä kaksi materiaalia oikeastaa yhtä ja samaa eli eläimen nahkaa. Kierrätettyä turkista kävin ostamassa tekstiilien kierrätyskeskuksesta Nextiilistä Tampereella, nahan palan sain ystävältäni.
Rukkasten vuorit ompelin vanhoista täysvillaisista kierrätetyistä kaulahuiveista ja vanhasta poisheitetystä täysvillaisesta torkkupeitosta. Näistä materiaaleista syntyi sekä omani että Houpin turkisrukkaset. Ompelutyöt olivat minulle mieleisiä ja nostalgisia, sillä käytin itsekin lapsena juuri tällaisia rukkasia, tosin ne olivat kylläkin värjättyä turkista, mutta oikeata turkista kumminkin.
Nahka- ja turkistöitä voi joko ommella käsin tai koneella, välineet hieman riippuu nahan ja turkiksen laadusta. Tässä artikkelissa kerron omista kokemuksistani näiden turkisrukkasten parissa.
Rukkaset kierrätysturkista ja -nahasta
Kunnon rukkaset vaativat kunnon kaavat, sellaiset jotka istuvat kädessä hyvin. Näihin molempiin rukkasiin sain kaavat opettajaltamme, taiteilija Saija Lehtoselta, ja näitä kaavoja muokkailin itselleni istuviksi kolme kertaa. Se kannatti. Houpin rukkasten kaavoja en muokannut, kaavat olivat 10-vuotiaalle, joten rukkasista tuli Houpille hieman isot (Houppi on 9-vuotias).
Näissä rukkasissa aikuisten rukkasten malli on erilainen kuin lapsen rukkasten malli. Kummatkin rukkaset on valmistettu samasta turkista ja nahasta, kierrätetty turkki on supikoiraa.
Turkisrukkasten ompelusta
Esivalmistelut
Turkiksen ja nahan leikkaamiseen vaikuttavat eniten niiden laatu. Koska käyttämäni nahka oli sopivan pehmeää ja ohuttakin, leikkasin sitä sakseilla ja mattopuukolla. Langan suuntaa ei nahassa tarvitse huomioida, joten kaavat voi asetella nahkaan kuinka päin haluaa, jos värit ja kuviot sopivat eri kappaleissa toisiinsa. Koska nahkaan tulee jälkiä, nahassa ei voi käyttää nuppineuloja, ompeluklipsit tai maalarinteippi toimivat nahkatöissä hyvin. Kaavojen jäljentämisessä nahkaan voi käyttää esim. mustekynää tai lyijykynää, oikeita turkis- ja nahkamerkkauskyniäkin on kyllä saatavilla.
Turkin kappaleet oli valmistettu suikaleista, joten ennen turkiksen leikkaamista ompeleet oli vahvistettava nahkaan tekstiililiimalla kaavaviivan kummaltakin puolen. Kun liima oli kuivunut, leikkasin piirrettyjen kaavaviivojen mukaan saksilla turkisosat irti nahkapuolelta. Myös turkisveitsi on hyvä työkalu tässä työvaiheessa.
Rukkasten kaavoissa oli saumavarat mukana, ja karvan suunta oli kummassakin rukkasessa sama. Turkista leikatessa kannattaa siirrellä saksien alta karvat sivuun, ettei vahingossa leikkaa niitä poikki.
Käsin- ja ompelukoneella ompelu
Ompelin käsityökoulussa rukkasia käsin kuten opetukseen kuuluikin. Käsinompelussa voi tämän tyyppisessä työssä käyttää nahkaneulaa tai tavallista neulaa, lankana käytin tavallista ompelulankaa, toki erikoislangatkin ovat aina vaihtoehtona olemassa. Nahkaa voi ommella etupistoilla oikeat puolet vastakkain, yliluottlemalla tai vaikkapa pykäpistoilla, jolloin saumat jäävät näkyviin päälle päin. Nahkaa ommellessa on oltava huolellinen, sillä jos joudut purkamaan, nahkaan jää ompelujäljet. Saumoista tulee kaikissa tapauksissa niukat. Nahan käsin ompelutaito on tarpeellinen taito, ja siinä oppii parhaiten tuntemaan työstämänsä materiaalin ominaisuudet.
Jostain syystä koin oman käsin ompeluni jäljen sen verran rumaksi, että kokeilin ommella kotona seuraavat rukkaset ompelukoneella. Omistan ihan tavallisen ompelukoneen, jolla tämän laatuinen nahka- ja turkisompelu sujuikin vaivattomasti. Nahkaa kannattaa testailla aluksi ompelemalla pieniä koetilkkuja ja hakea näin omiin materiaaleihin sopivat välineet ja säädöt ennen varsinaista työtä. Ompelukoneen neulana voi käyttää esim. numeroa 100 tai sitten oikeaa nahkaneulaa, itse käytin tässä työssä 9-kymppistä nahkaneulaa. Ompelulankana käytin tavallista lankaa, mutta erikoislankojakin voi käyttää.
Nahka ei yleensä luista ompelukoneen jalan alla samoin kuin tekstiilit, joten ompelukoneessa voi käyttää luiston lisäämiseksi esim. teflonpaininjalkaa, itse pärjäsin ihan tavallisella paininjalalla, toki välillä vähän auttelin ompelun etenemistä. Piston pituutta säädin hieman normaalia pidemmäksi. Tarvittaessa voi myös säätää paininjalan puristusta höllemmälle, mutta näissä omissa töissäni ei sitäkään tarvinnut tehdä.
Seuraavaksi rukkasten vuoret
Rukkasten vuoriin käytetään samoja kaavoja kuin itse rukkasiin. Vuorikangas saa olla hieman pienempi kuin rukkanen. Itse ompelin vuorikankaan leikkaavalla saumurilla, joten tämä kevyt pienennys hoitui kuin itsestään. Tästä johtuen leikkasin kumpienkin rukkasten vuorit saman kokoisiksi kuin nahan ja turkiksenkin. Kummankaan rukkasten vuorikankaat eivät vaatineet huolitteluja.
Omiin turkisrukkasiin käytin vuorikankaana kierrätyskeskuksesta ostettua kaulaliinaa. Kaulaliina riitti juuri ja juuri myös suun resoriksi. Houpin rukkasten vuorin ompelin myös aluksi täysvillaisesta kierrätetystä kaulaliinasta, mutta koska tein virheen ja ompelin kaksi saman käden vuoria, tyrin koko kaulaliinan. Saumurilla ommellessa vuori olisi pienentynyt liikaa uudelleen ommeltaessa (kokeilin tätä), joten lopulta päädyin täysvillaiseen kierrätetyyn shaaliin. Koska shaali oli värimaailmaltaan ja kuosiltaan kaulahuivin kanssa samaa tyyliä, käytin Houpin rukkasiin vuoriksi shaalia ja resoriksi kaulahuivia.
Vuorikangas asettuu rukkasen sisälle nurjat puolet vastakkain. Resorin ompelin sekä ompelukoneella että käsin. Ensin ompelin ompelukoneella resorin toisen reunan rukkaseen kiinni siten, että resorin ja rukkasen oikeat puolet olivat vastakkain. Tämän jälkeen taitoin resorin sisäpuolelle ja ompelin sen käsin reuna taitettuna piilopistoilla kiinni.
Fiiliksiä nahan ja turkiksen ompelusta
Nahkoja ja turkiksia on erilaisia. Tämän laatuinen nahka on helppoa ommella sekä käsin että myös ompelukoneella. Itse ompelisin nahkaa ja turkista jatkossakin ompelukoneella, jos ne ovat näin helppoja työstää.
Käsin ompeleminen on hidasta, silti osa nahkatöistä vaatii ompelemista käsin. Olen aikaisemmin ommellut käsin esim. kierrätetystä nahkatakista itselleni laukun, artikkelin pääset lukemaan täältä.
Mielestäni näissä turkisrukkasissa työläintä oli muokata kaavoista omaan käteen hyvin istuvat rukkaset. Toiseksi työläin vaihe oli turkiksen valmistaminen leikkausvaiheeseen eli valmiiden turkiksen ompeleiden vahvistaminen siten, etteivät saumat ala leikatessa purkumaan. Itse ompelukoneella ompeleminen oli helppoa.
Kierrätysturkista saa ommeltua todella ihanat ja käyttökelpoiset rukkaset, mutta vaivaa se vaatii. Uskon, että Suomen talvikeleillä näille turkisrukkasille on käyttöä tänä ja tulevinakin talvina, sen verran pohjoisessa me kumminkin asumme. Turkista jäi vielä paljon ylimääräistäkin, joten katsotaan mitä niistä saisi aikaiseksi myöhemmin, hukkaan kun en halua tätä arvokasta materiaalia missään tapauksessa heittää.
Lämpimänä talvikeleissä, Tuija ja Houppi
