60-luvun liinavaatekaappi on mielestäni yllättävän käytännöllinen säilytysratkaisu, joka sopii uusienkin huonekalujen rinnalle vallan mainiosti. Vanhat liinavaatekaapit ovat mielestäni erityisen ihania ja jopa käytännöllisiä, mitä kaikki vanhat huonekalut ei tosiasiassa aina ole.
Rakastan vanhoja huonekaluja ja olen sekä entisöinnyt että verhoillut kotimme huonekaluista lähes kaiken. Silti tyyliini sopii enemmän tuunattu kuin oikeasti entisöity huonekalu, joka entisöinnissä saatetaan alkuperäiseen olotilaansa. Entisöin huonekalut oikeaoppisesti, mutta viimeisin työvaihe eli huonekalun pinta saa lähes aina alkuperäisestä poikkeavan lopputuloksen.
Näin kävi myös omalle 60-luvun liinavaatekaapilleni, jonka edelliset omistajat jättivät taloomme. Liinavaatekaappi oli kaunis, mutta se tarvitsi kumminkin huonokuntoisena entisöintiä. Halusin liinavaatekaapistani kumminkin pirteän ja raikkaan, jotta se sopisi omaan sisustukseemme ja omaan makuuni paremmin. Sellainen siitä sitten tulikin.
60-luvun liinavaatekaappi on yllättävän käytännöllinen säilytysratkaisu
60-luvun liinavaatekaappi on tuolle ajalle tyypillisesti tehty siten, että sen rakenteet on vankat. Liinavaatekaapin runko ja usein hyllytasotkin ovat umpipuuta, joten hyväkuntoisia liinavaatekaappeja on markkinoilla paljon. Vanhat huonekalut ovat tukevarakenteisia ja niitä on usein pidetty hyvin. Onneksi näin, jotta mekin saamme niistä vielä nauttia.
60-luvun liinavaatekaapin sirous on mielestäni kaapin yksi merkittävä ja hyvä puoli. Kaapit ovat melko korkeita, mutta ei kovin syviä eikä liian leveitä. Näin liinavaatekaappi on helppo sijoittaa nykyaikaiseenkin kotiin ja siihen mahtuu vieläpä kivasti tavaraa sisälle. Nykyaikana kun tuota tavaraa on ihmisillä paljon. Ainakin minulla.
Siroilla jaloilla ja yksinkertaisella muotokielellä 60-luvun liinavaatekaappi soveltuu myös ulkonäöllisesti vaivattomasti ympäristöönsä. Meidän kodissamme liinavaatekaappi sujahti todella helposti sopivaan nurkkaukseen ja siinä se tönöttää ikään kuin se olisi juuri siihen joskus tehtykin. Kaapin kulmat eivät koskaan ole olleet tiellä ja tilavuutensa vuoksi kaappi on aina ollut tarpeellinen.
Oman kaappini ulkonäköä höystin tyypilliseen tapaani siten, että lopulta vain kaapin muoto kieli sen valmistusvuosista. Toki kaapin voi halutessaan entisöidä alkuperäiseen olotilaansa, sillä kaunishan se on originaalisenakin. Kukin tyylillään.
Jos siis huonekalu kaipaa mielestäsi juurikin tuunausta, kannattaa siitä tehdä niin persoonallinen kuin itsellesi haluat. Kauneus asuu katsojan silmissä.
- Lue myös: Pianon ja jakkaran huikea diy projekti
Miten tuunasin oman 60-luvun liinavaatekaapin
- Aloitin työt irrottamalla ensin kaapin ovet. Avaimen reiän kittasin umpeen.
- Käsittelin koko kaapin, myös sen sisäpuolelta.
- Aluksi siklasin ulkopinnat kevyesti, jotta sain poistettua lakan pinnalta.
- Kaapin pienet koloset ja nirhaumat kittasin, minkä jälkeen hioin koko kaapin kolmeen kertaan (hiomapaperien karheudet 120, 150 ja 180). Kaapin suorien pintojen vuoksi lähes koko kaapin sai hiottua hiomakoneella.
- Seuraavaksi maalasin koko kaapin pohjamaalilla.
- Pohjamaalin kuivuttua välihioin kaikki pinnat kevyesti (esim. 400).
- Kalustemaalikerroksia on kaksi ja niiden välissä on myös kevyt välihionta.
- Kaapin ovet tapetoin sillä välin, kun odottelin maalikerrosten kuivumista (maalikerrokset kuivuvat yön yli).
- Liinavaatekaapin tapettiin valikoitui kaunis pitsikuvio.
- Kun tapetit olivat kunnolla kuivuneet, kiinnitin kaapin ovet paikoilleen. Tällä tavalla näin parhaiten nupien paikat, sillä niiden on tultava kummassakin ovessa samalla korkeudelle.
- Timanttisille nupeille porasin reiät lukkopesän yläpuolelle ja kiinnitin ne paikoilleen.
- Lopuksi vielä innostuin fiilistelemään hieman lisää ja kiinnitin kaapin ovien sisäpuolelle kauniit vanhat liinavaatekankaat. Nämä oviverhot jätin lyhyiksi.
60-luvun liinavaatekaapit osaavat olla käytännöllisiä tänäkin päivänä
Osa vanhoista huonekaluista on raskaita ja nykypäivän tarpeisiin epäkäytännöllisiä. Tästä huolimatta tykkään tosi paljon nimenomaan vanhoista huonekaluista, sillä taitavaa vanhaa käsityötä ja muotoilua voi lopulta kumminkin vain ihailla. Niin kauniita ne ovat.
60-luvun liinavaatekaappi on vuosikymmenelle tyypillisesti jo aika kevytmallinen huonekalu ja se toimiikin siksi paremmin nykypäivän kodissa kuin varsinaiset antiikkiset kalusteet. Tämä meidän liinavaatekaappimme asui jo kodissamme ennen meitä. Jos olisin itse valinnut kotiimme vanhan ja kierrätetyn kaapin, olisin yhtä hyvin voinut ostaa myös vanhemmankin ja tyystin toisenlaisen. Näissä asioissa tunteella on suuri merkitys.
Mitä fiiliksiä tämä minun tuunaamani vaatekaappi herätti sinussa? Toimisiko tämä kaappi sinun omassa kodissasi? Ilahdun kommenteistasi, joten kiitos etukäteen niistä 🙂
Iloa päivääsi toivotellen, Tuija
Hei, aivan upea kaappi rakastuin, pieni kysymys, mitä tapettia laitoit oviin? Käsittelitkö tapetin pinnan vielä jotenkin?
En nyt millään muista tuota tapettia eikä loppurullassakaan ole mitään tietoa jäljellä. Olen ostanut sen aikaa sitten.
Tapetin pintaa en käsitellyt, jos tarkoitat lakkausta. Monet lakat muttavat tapetin värin kellertäväksi ja koska kaapin ovet eivät ole kuluvia kaapin osia, ne ei tarvitse mitään suojaa. Tuo tapetti on vielä aika tuhtia kaiken lisäksi. Nuo timanttivetimet ovat sen verran koholla, että kun niistä avaa kaapin ovet, ei tarvitse koskea ollenkaan tapettiin.
Postaan lähiaikoina värikkään artikkelin, jossa olen tapetoinut myös yhden huoneen huonekaluista. Siinäkin tapetti on kestänyt mainiosti (ilman lakkaa), kun tapetti ei ole kuluvalla osalla huonekalua.
Mukavia tuunaushetkiä sinulle!
Hieno tuo 1960-luvun liinavaatekaappi. Siro ja näyttävä kaikin puolin. Toimisi kyllä omassa sisustuksessa hyvin. Kävin äskettäin ystäväni luona vierailemassa Helsingissä ja hänellä on paljon italialaisia huonekaluja. Todella hienoilta näyttävät ja sopivat sisustukseen. En muista, että onko hänellä myös italialaista liinavaatekaappia koska hänellä on myös sellainen kaappi.
Kiitos, olen samaa mieltä, että tuo vanha liinavaatekaappi toimii mukavasti vielä tänäkin päivänä. Italialaisten tyylitaju on kyllä loistava, voi vain ihailla. Italiassa jopa kaivon kannetkin ovat näyttäviä ja kauniita 🙂 Mutta kyllä meilläkin osataan, tykkään suomalaisesta muotoilusta, se on kaunista. Ja varmasti tämä suomalainen liinavaatekaappi sopii italialaisen sisustuksen rinnalle.