6x itse tuunattua huonekalua – värikäs kotini vai onko?

6x itse tuunattua huonekalua – värikäs kotini vai onko? Yksi suurista intohimoistani on tuunata itse huonekaluja. Rakastan verhoilla ja entisöidä, maalata ja luoda ympäristöstäni värikästä. Vanhoissa huonekaluissa rakastan niiden käsityötä, hyviä materiaaleja, kauneutta ja kulutuksen kestävyyttä.

Näytän teille tässä postauksessa huoneen, jonka huonekalut olen itse tuunaillut. Huoneessa tai pikemminkin tilassa on diy huonekaluina kaksi sohvaa, nojatuoli, rahi, pöytä ja lattiavalaisin. Kaikki huonekalut ovat vanhoja ja kierrätettyjä ja värejäkin on reippaasti käytetty niissä. Yllättävää on kumminkin se kuinka kirkkaatkaan värit eivät pomppaa silmille vaan värikkäimmistä huonekaluistakin huolimatta tila näyttää seesteiseltä. Kuinka tämä on mahdollista?

6x itse tuunattua huonekalua – värikäs kotini vai onko?

Värikkäillä ja eri tyylisilläkin huonekaluilla voi hyvin sisustaa myös niin, etteivät värit runsaudellaan ärsytä eivätkä tyylit riitele keskenään. Tässä tilassa lämpimät vaaleat puitteet rauhoittavat kokonaisuutta ja luovat sellaisen taustan lämpimille kirkkaille väreille, että värit myös pääsevät hyvin esille. Eri aikakausien huonekalut päivittyvät myös luontevasti kokonaisuuteen.

Värien rohkea ja onnistunut valinta perustuu siihen, että värejä ja sävyjä yhdistellään oikein. Tällöin ne eivät riitele keskenään ja kaikki sävyt saavat tilansa. Lisäksi yhdessä viihtyvillä sävyillä on taipumus tukea toisiaan ja saada toinen toisensa hehkumaan kauniina ja tasapainoisena. Jo silläkin, ettei kylmiä ja lämpimiä värejä sekoittele keskenään, pääsee pitkälle, jopa harmoniseen lopputulokseen.

Entäpä mitä mieltä sinä sitten olet? Onko sinun mielestäsi kuvan tila seesteinen, sopivatko kaikki sävyt keskenään? Vai onko kirkkaat värit tilassa räikeitä ja luovat sekasortoa? Onko kuva epätasapainoinen vai tasapainossa? Katso kuvaa ja anna fiilistesi päättää miltä sinusta tuntuu, mikä maku sinulle jää päällimmäiseksi mieleesi. Värit eivät välttämättä ole sinun lempivärejäsi, mutta kuinka ne mielestäsi sopivat yhteen?

Kuinka valitsin värit tuunaamiini huonekaluihin

Voin paljastaa, että en ole valinnut värejä näihin itse tuunaamiini huonekaluihin suunnittelemalla tilaa kokonaisuutena. Huonekalujen verhoilu ja entisöintityöt ovat vieneet niin monta vuotta, että sisustussuunnitelun on saanut unohtaa tässä kohtaa ihan kokonaan. Tila on sen sijaan rakentunut tunteella ja värien tuntemuksella.

Tykkään käyttää kirkkaita värejä ja osaan yhdistellä niitä jo yksinkertaisesti silläkin perusteella, etten sekoita kylmiä ja lämpimiä värejä keskenään. Siitä vielä etenen siten, että karsin valitsemistani lämpimistä väreistä puolet pois (syksy) ja jäljelle jää lopuksi kevään raikkaat sävyt. Sävyt liukuvat käytännössä niiden runsauden vuoksi lähemmäs muita vuoden aikojen värejä, ja joskus itsellänikin voi joku sävy olla jo ylittämässä rajaa. Huomaatko kuvassa tämän, onko se pistänyt silmääsi? Paljastan tämän yksityiskohdan sinulle tekstin loppupuolella.

Näitä valitsemiani kevään värejä yhdistelemällä minun ei tarvitse miettiä sävyjen ja värien yhteensopivuutta sen kummemmin, annan siis vain palaa. Kaikki saman vuodenajan sävyt sopivat toistensa kanssa. Tämä helpottaa minua todella paljon näissä omissa ikuisuusprojekteissani, sillä värien oikealla yhdistelemisellä minun ei tarvitse miettiä kokonaisuutta eikä olla huolissani lopputuloksesta.

Kaikki sopii lopulta kaikkien kanssa. Voin aina luottaa siihen, että värit eivät törmäile toisiinsa vuosienkaan päästä. Kumma kyllä, jos värit sopivat yhteen, erilaisia kuvioitakin on sen jälkeen helppo yhdistellä eikä niidenkään kanssa enää tarvitse jumittua puntaroimaan. Värien oikea yhdisteleminen luo mielestäni vapautta ja tuo helpotusta kokonaisuuden luomiseen.

Lue myös nämä artikkelit värien käytöistä:

• Kuinka värejä yhdistellään oikein, osa 1
• Miten valitsen värit tuunausprojektiini
• Kuinka värejä yhdistellään oikein. Mikä väri sopii lämpimän kevään keltaisen kanssa?

Tuunatut huonekalut lähemmässä tarkastelussa

Esittelen näitä töitäni tässä vielä lähemmin:

• 50-luvun uusrokokoo sohva
• Vanha rahi
• 50-luvun yksinkertaisempaa muotoilua edustava sohva
• Luultavasti 40-luvulta oleva Lisbeth-nojatuoli
• Talonpoikaispöytä 1 laatikolla, 1900-luvun alkupuoli
• 80-luvun lattiavalaisin

50-luvun uusrokokoo sohva

Aloitan suuritöisimmästä sohvastamme. Se on uusrokokoo sohva, jonka ostin aikoinani Torista kokonaisena kalustona. Tuolit myin heti eteenpäin, sillä etsin vain sohvaa.

Tässä 50-luvun sohvan istuinosassa oli kirveen jälkiä, sillä sen omistava pariskunta oli ajautunut riitoihin ja kirveshippasille. Runko oli primakunnossa ja näin verhoilulla ei niin ollut minulle väliä, sillä uusin muutenkin koko sohvan. Sohvan omistajien eron jälkeen sohva tuli välikäden kautta myyntiin ja niin se saapui meille. Tämä sohva on koko käsityöurani suurin yksittäinen työni.

Tämä rokokoo sohva oli alkuperäisessä verhoilussaan, kun ostin sen. Sille ei siis oltu koskaan tehty mitään. Jouduin purkamaan sohvan kokonaan, runkoon asti. Purkutöiden jälkeen aloin entisöintityöt. Siklasin ja hioin puuosat vaalealle puulle asti, aivan sileäksi. Puuosat petsasin muotiruskealla, petsin päällä on lakkaa. Verhoilun olen tehnyt perinteisesti jousilla ja meriheinillä.

+

Löysin vielä kuvan niiltä ajoilta, kun tätä projektia työstin.

Vanha rahi

Tämän vanhan rahin löysin kirpputorilta. Rahin runko oli hyvässä kunnossa, joten se vaati vain verhoilun purun, jalkojen entisöinnin ja uuden kevytverhoilun. Kevytverhoilussa en käyttänyt jousia enkä meriheinää vaan pohjatöiksi riitti satulavyöt, superloni ja lakanakangas.

50-luvun yksinkertaisempaa muotoilua edustava sohva

Tämä 50-luvun sohva on myös Tori-löytö. Sohva on kahden istuttava ja siro malliltaan. Sohvan purin myös edellisten huonekalujen malliin runkoon asti. Säästettävää yleensä tällaisissa vanhoissa sohvissa on vielä toimivat jouset, mutta usein jousista ainakin osa on vaihdettava kokonaan uusiin. Kankaaksi valikoitui Tampereen Tekstiili Fihlistä sini-lilainen vakosametin tyylinen verhoilukangas.

Sohvan napit olen itse päällystänyt ja ne on sommiteltu selkänojaan lentävän linnun siipien muotoon.

Kun sohva oli vielä työn alla, lomailimme Espanjassa perheemme kanssa. Rakastan espanjalaista muotoilua ja värien rohkeaa käyttöä, joten joka reissullamme koluan mm. kangaskauppoja. Malagasta löysin tällaisen ihanan sohvatyynykankaan, jonka tausta on lämmintä harmaata. Kankaasta ompelin kaksi sisustustyynyä.

Sisustustyynyn lämpimän harmaan taustavärin valitsin sohvan jalkojen maalin värisävyksi. Maalin sävy määriteltiin kankaasta maalikaupan mittarin avulla, vaikkakin kankaan pinta ei ihan tasainen olekaan.

Lämmin harmaa on ns. neutraalisävy, jonka luonteeseen kuuluu sen muuntautumishalukkuus silloin, kun se on tehostevärin (sini-lila) rinnalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lämmin harmaa imee itseensä vaikutteita tehosteväristä ja se alkaa näyttää katsojan silmään myös hieman sini-lilalta.

Ja tässä vielä tämä sohva, kun se oli vielä työn alla.

Luultavasti 40-luvulta oleva Lisbeth-nojatuoli

Olen verhoillut näitä Lisbeth-tuoleja yhteensä 5 ja tässä niistä on yksi. Tämänkin tuolin purin rungolle asti ja aloin sen kokoamisen ikään kuin tyhjästä. Kankaan ostin Tampereen Vaahtomuovi Oy:stä.

Tässä Lisbeth-tuolissa on sini-lilaisen sohvan tapaan ommeltu verhoilua tukevat napit lentäväksi linnuksi. Tuolin selkänojan napit ovat näyttävän kauniit ja timanttiset. Ne eivät kumminkaan paina istujan selkää, sillä ne ovat pieniä ja uppoutuvat koveraan selkänojaan mukavasti.

Lisbeth-tuolin jalat olen koristellut decoupage-tekniikalla. Koristeluun olen käyttänyt servettejä ja servettien kuivuttua niiden päälle olen vielä vetänyt kulutuspinnaksi kestävää lakkaa.

Tuolin selkätyynyksi ompelin samasta verhoilukankaasta sisustustyynyn, jonka päälle virkkasin puuvillalangasta lappuja. Virkattuihin lappuihin hain inspiraatiota paloista virkatusta mekostani. Olin virkkaillut mekkoni paloja pitkin talvea, sillä valmistin mekon itselleni kaksostemme ylioppilasjuhliin. Niihin juhliin tätä tuoliakin tuon talven tein.

Nojatuolin tyynyn kärkiin kierittelin lopuksi pienet tupsut, sillä ne osaavat olla tosi söpöjä. Tykkään virkkauksista ja tupsuista ja näin ne sitten löysivät tiensä tähänkin tyynyyn.

Tämän tuolin siis oli tarkoitus valmistua nuortemme ylioppilasjuhliin. Valmiiksi se ei kumminkaan ennättänyt, sillä tuolin käsinojien ulkosivut sekä selkänojan takaosa jäivät harmittavasti kesken. En ennättänyt ommella kankaita kiinni ja kiinnitin ne sitten lopulta valkopäisillä heftaneuloilla paikoilleen. Niillä mentiin ja juhlat saivat alkaa.

Vieraat ihailivat värikästä tuolia, istuivat siinä ja katselivat erikoisia valkoisia helmikoristeita tuolin sivuilla, olivat kuulemma upeita. Kerroin heille mitä ne oikeasti olivat ja miksi 🙂 Aina ei kaiken tarvitse olla niin pilkulleen, sillä keskeneräinenkin voi olla kaunista ja jopa hauskaa.

Tässä pari kuvaa vielä siitä, kun koristelin tuolin jalkoja ja verhoilin sitä.

Nyt sitten palaan alun väriteemoihin ja kuten lupasin, paljastan mikä sisustuksessani ei väriopillisesti täsmää. Sisustuskuvani sävyn poikkeus löytyy siis tästä Lisbeth-tuolikaunokaisestani.

Tämän Liseth-tuolin väri on sävyltään lämmin kuten käyttämäni kevään värit. Kevään vihreät eivät kumminkaan liu´u näin keltaisen sävyisiksi vihreiksi, joten tämä alkaa olla jo rajan ylittänyt ja lähempänä sävyltään syksyn Chart Reuse´tä.

Jos sisustuskuvassa olisi ollut lämpimän sävyn sijaan kylmä sävy, se olisi varmasti pistänyt heti silmään. Tämä kevään väreistä poikkeava nojatuoli sulautuu paremmin lämpimään ympäristöön, koska se on itsekin sävyltään lämmin. Kylmiä ja lämpimiä värejä ei tulisi sekoittaa keskenään, sillä ne eivät toimi yhdessä.

Talonpoikaispöytä 1 laatikolla, 1900-luvun alkupuoli

Tämän talonpoikaispöydän ostin aikoinani Kangasalta jostakin silloisesta liikkeestä. Pöytä oli kulunut ja valkoinen. Sahasin pöydän jalat sopivaan mittaan olohuoneenpöydäksi ja tein entisöintiä varten pohjatyöt. Maalasin pöydän Tikkurilan helmiäismaalilla kullan väriseksi ja pöydän kannen tapetoin Designers Quildin tapettilla (Kashgar – Emerald – P619/11). Tapetin päälle teetätin suojalasin Tampereen Aki-Lasissa.

Tässä vielä talonpoikaispöydän työvaiheita ennen lopullista muodonmuutostaan.

80-luvun lattiavalaisin

Tämän lattiavalaisimen olen ostanut vuonna 1988. Siinä on ollut alunperin pellavakankainen varjostin. Jalan olen maalannut uudelleen valkoiseksi. Olen opiskellut lampunvarjostimien valmistusta sisustusalan ammattitutkintokoulutuksessa ja koulussa tuunasinkin oppilastyönäni tämän lampun uudeksi.

Jalkalampun varjostimen kankaana olen käyttänyt kirppariverhoa, josta olen myös ommellut rimpsua varjostimen sisäreunalle. Höysteenä roikkuvat sekä muhkeat että pienemmät timantit, lisäksi nuo pienet timantit koristavat myös varjostimen yläreunaa.

Näin lopulta Lisbeth-tuolissa ja varjostimessa on yhdistävä timanttiteema, joka on enemmänkin peräisin omasta mausta kuin sisustuksellisesta suunnitelmallisuudesta. Nämä kaksi huonekalua on tehty aivan eri aikoihin ja välissä on pitkä ajan jakso muita käsitöitä. Jalkalamppu on ollut myös pitkiä aikoja eri huoneessa kuin nojatuoli.

Nyt se on sujahtanut mukavasti tähän tilaan ja on sopusoinnussa lämpimän valkoisen sävynsäkin puolesta muiden tilan huonekalujen kanssa.

Paljon värejä voi näyttää silmään siltä, että värejä onkin käytetty vain jonkin verran

Tila määrittelee miltä huonekalu näyttää tai miltä sen värit ja kuosit näyttävät. Tilassa myös huonekalu alkaa elää ja sen luonne muuttuu ympäristön muiden huonekalujen tai värien mukaan. Vaikka tehostevärejä olisi pinta-alaltaan enemmän kuin vain koristetyynyjen verran, ne uppoavat mukavasti oikean sävyiseen ympäristöönsä eivätkä näytä kumminkaan huomattavilta.

Kun koko tilan värimaailma sopii eheästi ja harmonisesti yhteen, värien luonteet pääsevät tasa-arvoisesti kukoistamaan eivätkä ne ime voimaa muilta väreiltä. Näin mikään väreistä ei joudu kilpailemaan elintilastaan tai toisiaan vastaan.

Itse en välttele värien käyttöä enkä aina edes suunnittele sisustamista, sillä luotan värien ryhmittelemisen tuomaan toimivuuteen. Tämä on oma sisustamisessa käyttämäni tyyli, jota noudattamalla en piittaa sisustusoppien pääperiaatteista. Kun huonekaluille antaa vain niiden vaatiman tilan ympärilleen, saan omalla värilähtöisellä tyylilläni tilat toimimaan.

Oma tyylihän on loppujen lopuksi ihan se kaikkein paras! Eikö olekin?

Mitä mieltä olet minun tavastani käsitellä tilaa ja käyttää värejä? Toimiiko mielestäsi värilähtöinen sisustaminen? Entä miten mielestäsi erilaiset kuviot käyttäytyvät tällaisessa sisustamisessa? Kommentoi vapaasti, olisi kiva kuulla mielipiteesi.

Värikästä pääsiäistä toivotellen, Tuija