Ekoprinttauksen yllättäviä lopputuloksia ja kokeiluja

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa ekoprinttauksesta. Käsityötaiteen opintojen parissa ekoprinttausjaksolla koimme kaikki opiskelijat ja opettajakin todella yllättäviä lopputuloksia ja mielenkiintoisia kokeiluja värjäilyjen parissa. Kankaat puretetaan aluksi. Puretuksen jälkeen kasvien pigmenttejä siirretään kankaaseen höyrytyksen ja paineen avulla. Kasvit voivat olla joko tuoreita tai kuivattuja. Lopputulos voi yllättää, sillä kasvipainannan eri vaiheissa on monta muuttuvaa tekijää, joita ei kaikkia voi hallita. Upeat ekoprintatut kankaat ovat tänä päivänä muodin kuumimmassa kärkipäässä, enkä sitä yhtään ihmettele.

Olen aikaisemmin värjännyt kasvien väriaineilla lankoja ja kankaita. Olen ihaillut ekoprintattuja tuotteita ja ne ovat viehättäneet minua kauneudellaan ja luonnonläheisyydellään. Lopulta pääsin sitten itsekin kokeilemaan ekologista kankaanpainantataidetta. Ekoprinttauksen kokeilut ja lopputulokset yllättivät ihanasti ja monella tapaa. Vaikka olen vasta aloittelija ja taitoni ovat vähäiset, ilahduin omista ja koulukavereitteni printeistä niin paljon, että aloin jo pelätä kesän livahtavan ohi ja luonnon lakastuvan. Onneksi kumminkin kasveja voi kuivattaa ja kukkakaupat ovat auki vuoden ympäri.

Sain jo pientä tutumaa kasviprinttaukseen keväällä, jolloin printtasin kasvikuvioita kananmunien pintaan kasviväriliemessä. Tästä kanamunien ekoprinttauksesta voit lukea lisää täältä. Tässä postauksessa kerron sinulle ekoprinttauksen työvaiheet, kasvipainannan kokemuksistani, näytän kasviprinttauksistani kuvia ja kerron sattumasta, jolla sain itse asiassa kaikkein kauneimman kankaan aikaiseksi. Lopuksi vielä teen toisellakin menetelmällä kotona kasvipainantaa, jota en myöskään ollut aikaisemmin kokeillut.

Ekoprinttauksen yllättäviä lopputuloksia ja kokeiluja

Proteiinikuituiset kankaat ottavat väriä paremmin vastaan kuin selluloosakuidut. Pestyt kankaat kuten villa ja silkki saatetaan puretteen (alunan) avulla vastaanottavaisiksi kasviaineille ja selluloosapitoiset puuvilla ja pellava tulevat taas proteiinipitoiseksi sivelemällä tai kastamalla niitä soijamaitoon.

Kasvien kastaminen rautaveteen tai kankaan siveleminen kasvin kohdalta rautapitoisella vedellä (myös etikkaa ja soodaa voi käyttää) saa kasvit luovuttamaan enemmän pigmenttejään. Näin kasviprintistä tulee voimakkaampi. Myös sillä on merkitystä kuinka paljon kasvi itsessään sisältää tanniinia (puretetta sekin), joten tanniinipitoisilla kasveilla saa vahvemman jäljen.

Kasveista kaikkein voimakkaimman kuvion ja sävyt antaa eukalyptuspuiden lehdet. Suomalaisista kasveista itse huomasin koivun lehden ja pystyyn kuivuneen ja prässätyn horsman kukinnon antavan parhaat printit. Keväällä ja alkukesällä hyviä kasveja ovat mesinangervo, vadelma, tuoksuvatukka, pelargonia, poimulehti, kurjenpolvi, ahomansikka ja tuoksuvatukka. Kesäisiä kasvivaihtoehtoja ovat myös tammi, pioni, vaahtera sekä akileijan ja ruusun terälehdet. Loppu-kesästä kannattaa kokeilla kurtturuusua, mäki- ja särmäkuismaa, daaliaa, orvokkia, mustasilmäsannaa, kultapiiskua, kosmoskukkaa, keijunmekkoa ja samettiruusua.

TetriDesignin sivuilta löytyy hyvää tietoa Kankaan kuvioinnista luonnonvärein.

Ekoprinttauksen alkuvalmistelut

Välineet:

• alunaa (10% kankaan painosta) tai soijaa (esim. Pirkka luomu maustamaton soijajuoma)
• 1-2 g rautasulfaattia eli rautavihtrilliä 1 litraan vettä, korvaavana rautanaula
• laakea astia rautaliuokselle ja pienempi astia alunan punnitukseen
• apukankaita (esim. lakana), vähintään yksi alle ja toinen päälle. Jos teet isossa höyrystimessä, apukankaita voi tarvita useita (kun ekoprintattauskankaitakin on useita kerroksia)
• kasveja, joko kuivattuja tai tuoreita
• kuivattuille kasveille kostutusta varten astia ja siihen päälle jotain estämään kuivumisen
• suihkupullo, jos puretettu kangas on kuiva tai kasvit ovat kuivattuja
• höyrystin (esim. mehumaija, kattilaan ritilä)
• vettä
• pensseli (soijapuretukseen, välttämättä et tätä tarvitse)
• liesi (alunapuretukseen)
• kattila (alunapuretukseen)
• keittiövaaka (alunan ja raudan punnitsemiseen, rautaa tarvitaan kummassakin puretusmenetelmässä)
• vispilä tai kaksi, alunan sekoittamiseksi veteen ja raudan sekoittamiseksi veteen (tarvitaan kummassakin puretusmenetelmässä)

Puretus

Pesty kangas puretetaan joko alunalla tai soijalla ennen varsinaista ekoprinttausta. Puretus kiinnittää kasvivärit kankaan kuituihin. Ilman puretusta kasvien printeistä saattaa tulla hailuja tai ne häviävät lähes kokonaan siinä vaiheessa, kun kangas lopulta pestään. Joissain kasveissa itsessään on puretusainetta esim. tanniinia, jolloin kasvi toimii itse samalla puretteena (mm. tammi, koivu, eukalyptus, paju, mänty, paju, apila). Tällöin voit kokeilla ekoprinttausta suoraan pestylle kankaalle ilman puretusta, mutta koska itseltäni puuttuu tästä kokemusta, en osaa kertoa kuinka se toimii.

Soijapuretus:

• Levitä pesty kangas alustalle
• Levitä soija joko pensselillä kankaalle (märäksi) tai kasta kangas läpeensä soijassa ja purista ylimääräinen neste pois
• Anna kuivua ja käytä viimeistään seuraavana päivänä ekoprinttaukseen

Alunapuretus:

• Punnitse kangas ja aluna. Alunaa tarvitaan 10% kankaan painosta. Esim. 100 g kangasta käytetään 10 g alunaa. Alunaa saa esim. apteekista. liuota aluna pieneen määrään vettä
• Ota astiaan runsas määrä vettä, jotta kangas peittyy kokonaan
• Lämmitä vesi kattilassa ja anna kiehua. Lisää aluna veteen
• Upota kangas veteen ja pidä lämpötila noin 80 asteessa tunnin. Anna jäähtyä kattilassa
• Kuidut voi ekoprintata heti, mutta jos käytät kankaan myöhemmin, huuhtele se kevyesti ja anna kuivua

Jälkipuretus alunalla

Itse hyödynnän alunan puretusliemen siten, että upotan jäähtyneeseen ja käytettyyn alunaliuokseen suurin piirtein saman painoisen kankaan. Kankaan annan olla purettumassa jälkiliemessä yön yli. Näin saan vielä yhden valmiiksi puretetun kankaan joko seuraavan päivän ekoprinttaukseen tai sitten kuivaan puretetun kankaan myöhempiä ekoprinttauksia/värjäilyjä varten valmiiksi odottamaan.

Kuivattujen kasvien kostutus

Suihkuta kuivatut ja prässätyt kasvit kosteiksi ja peitä ne. Kasvit saavat kostua yön yli.

Seuraavana päivänä alkaa itse ekoprinttaaminen

Seuraavana päivänä alkaa varsinainen ekoprinttaaminen. Toki voit tehdä tämän myöhemminkin alunapuretetuille kankaille, mutta soijalla käsitellyt kankaat tulee työstää heti kuivumisen jälkeen.

Kuiva soijapuretettu kangas levitetään apukankaan päälle. Apukankaan tulee olla hieman kooltaan suurempi kuin ekoprinttauskangas. Suihkutetaan koko kangas läpikosteaksi vedellä. Tämän jälkeen kasvit kastellaan rauta-vedessä ja asetellaan kankaan päälle. Kasvin alapuolen kuvio printtaantuu kankaalle voimakkaammin kuin yläpuolen. Jos kangas on kaksinkertainen esim. puserossa, laita ylimääräinen kangas puseron sisään, jotta printti ei tartu selkäpuolelle. Varjoprintistä ei välttämättä tule kaunis vaan hailu ja epämääräinen. Älä laita muovia väliin, sillä höyrystämisessä lämpötila kohoaa korkealle ja muovi voi sulaa.

Soijapuretettujen kankaiden ekoprinttausta

Alunalla puretettujen kankaiden ekoprinttausta

Valmistelut höyrytykseen ja höryryttäminen

Kaada höyrystimeen vettä ja laita vesi kuumenemaan. Kasvien päälle asetellaan tällä välin suoraksi apukangas ja kierretään koko härdelli löysähkölle rullalle. Kaikki kankaat voi höyryttää yhtäaikaa, oli niiden puretus kumpi tahansa. Koska koululla menee höyrytykseen samaan aikaan useiden oppilaiden ekoprinttauksia, koululle on teetetty isot höyrytyslaitteet. Ne vetävät ihanasti suuriakin kankaita ja paljon töitä kerralla.

Koska koulun höyrystin on kooltaa pitkulainen, kankaat kiedottiin telan ympärille. Tela ja rullalla olevat kankaat nostettiin sen jälkeen höyrystimessä olevien kannattimien päälle. Veden ei tarvitse kiehua vaan riittää, että se on kuumaa.

Höyrystymisaika on kaksi tuntia. Yksi tuntikin riittää, mutta koska kasvit luovuttavat erilailla väriä, kankaat ovat erilaisia vastaanottamaan väriä ja puretteet toimivat erilailla eri kankaissa, itse höyrytän varmuuden vuoksi tuon kaksi tuntia. Höyrytyksen jälkeen ekoprinttaukset nostetaan höyrystimestä pois ja avataan rulla. Kasvit poistetaan kankailta.

Käärön avaaminen on jännittävää

Koska ekoprintatut kankaat voi lopullisesti käyttöönottaa?

Höyryttämisen jälkeen kankaat kuivataan. Kankaissa näkyy raudan jälkiä. Rauta haurastuttaa kangasta, mutta ylimääräinen rauta tullaan pesemään vielä pois.

Ekoprintatut kankaat pestään viikon kuluttua höyryttämisestä. Itse pesin ekoprintatut kankaani 30 asteen hieno/silkkipesuohjelmassa. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta enkä oikein uskaltanut pestä niitä korkeammassa lämpötilassa. Odotin jännittyneenä pesukoneohjelman loppumista. Hieman hirvittikin, sillä olin huomannut jo ekoprinttauksen yllätyksellisyyden, kaikesta ei tullut sitä mitä odotin, jotkut yllättivät iloisesti. Sen vuoksi pelkäsin lopullista pesutulosta ja kauniiden printtien piloille menemistä. Jännitin turhaan. Tässä kuvia lopullisen pesun, kuivaamisen ja silityksen jälkeen.

Luonnonvärejä saa myös omasta kotikeittiöstä, voit lukea täältä lisää postauksestani, jossa värjätään mm. ruokahävikillä.

Kokeilin vielä kotona ekoprinttausta uppokeittämällä

Kauppamatkalla keräsin ojanpientareelta ruusun terälehtiä, apiloita, keltaisia kukkia (mitä lie ovatkaan), pihlajan ja koivunlehtiä ja saniaisia. Minulla oli aikaisemmin alunan jälkiliemessä yön yli puretettuja vanhoja pyyhkeitä kaksi tallella. Tässä menetelmässä kankaan voi myös purettaa alunalla samanaikaisesti, kun uppokeittää ekoprinttaukset (aluna lisätään uppokeitinveteen).

Kastelin kummatkin pyyhkeet vedellä. Tässä kokeilussa kasveja ei kastettu rautaveteen, joten odotettavissa on, että printit eivät ehkä ole niin voimakkaita, mutta toisaalta raudan jättämät jäljetkin puuttuvat. Ladoin tuoreet kasvit pyyhkeille siten, että niitä tuli vain pyyhkeiden toiselle puolelle. Tässä kokeilussa käänsin pyyhkeen kaksin kerroin, taittelin ja rullailin. Tarkoitus oli saada samalla kertaa kumpaankin kankaan puolikkaaseen printit samoista kasvien osista yhtä aikaa. Kankaan puolikkaat olisivat siten peilikuvia. Lopuksi sidoin rullat tiukiksi kalalangalla.

Tiukat kääröt upotin kiehuvaan veteen tunniksi.

Uppokeittämisen jälkeen nostin kääröt huoneenlämpöön valumaan ja annoin niiden olla käärössä vuorokauden, jonka jälkeen avasin ne. Seuraavissa kuvissa pyyhkeet ovat kuvattu märkinä.

Tässä vaiheessa, kun avasin uppokeitetyt kääröt, olin vähän pettynyt. Ilman apu-rautaakin varsinkin nuo keltaiset kukat antoivat hienosti väriä, mutta näin märkinä pyyhkeistä ei jäänyt onnistunutta tunnetta. Tosin olin jo moneen kertaan huomannut, ettei ekoprinttauksessa voi tehdä ennen lopullista pesua johtopäätöksiä, ei riemuita eikä pettyä.

Alla olevissa kuvissa näkyy uppokeitetyt ekoprinttauspyyhkeet kuivina. Nyt pidin niistä. Tässä vaiheessa en vielä tiedä mitä lopullinen pesu vaikuttaa väreihin, sen näkee myöhemmin. En ennättänyt tähän postaukseen saamaan kuvia, mutta lisään ne heti kun olen viikon odottelun jälkeen saanut pestä nämä pyyhkeet ja ne ovat sitten lopullisesti valmiit. Yllätyksiä voi tulla, kukapa tietää.

Lue myös

• Ekologinen vyölaukku valmistuu näppärästi helpoilla kaavoilla.
• Kirpparimekosta muotiluomukseksi kotipihan kasveilla.
• Kaavat omasta takista ja lempi-vaate elää jälleen. Yhtenä pellavatakin tilkkuna on käytetty myös ekoprintattua pyyhettä.
• Kanamunien värjäys ja ekoprinttaus luonnonväriaineilla
• Luonnonvärejä keittiöstä – ruokahävikillä värjäystä

Kokemuksistani ekoprinttauksen parissa

Ekoprinttaus vei mennessään. Rakastan ekoprinttaamisen yllätyksellisyyttä ja hallitsemattomuutta. Ihan kuin luonto haluaisi tässäkin asiassa sanoa oman mielipiteensä antamastaan panoksesta ekoprinttaustaiteeseen, luonto siis antaa sen minkä haluaa. Pääsin vasta hipaisemaan tämän kasvipainannan tekniikkojen mahdollisuuksia ja ihmettelemään omia ja koulukavereitteni tekemisiäni ja kasvien jättämiä jälkiä. Innostuin kumminkin suuresti.

Silkki ja villa ovat proteiinikuituisina parhaita materiaaleja ekoprinttaukseen. Kurssikokonaisuuden alussa keittelimme ensin kasveista värejä, joita mm. paksunsimme. Näillä paksunnoksilla painoimme eri tekniikoilla kuvioita ko. kankaisiin. Saimme myös värjätä kankaita ja lankoja keittelemillämme kasviliemillä. Näistä kirjoitan vielä myöhemmin lisää, sillä sain aikaiseksi mielestäni melkoisen upeita kankaita, joita vielä jatkojalostan. Luonnonvärjäys on todella mielenkiintoinen aihealue.

Lisäys: Paksunnoksella kuvioitu villakangas päätyi myöhemmin neuletakkiini

• Tuunaamalla neuletakin liian lyhyet hihat näyttäviksi pallohinsuiksi

Yllättävintä oli se, että sain onnistumaan ekoprinttaukseni parhaiten juuri selluloosapohjaisille sekoitekankaille. Otin kotoa mukaani vanhoja lakanoita, jotka poikkesivat ekoprinttaukselle parhaista materiaaleista, en siis ihan tiennyt tulisinko onnistumaan niiden kanssa. Olin myös soijapurettanut alkuvaiheessa kaikki kankaani. Koska koulukavereiltani jäi alunapuretuslientä koulupäivän lopuksi, jätin siihen yön yli lakanaa jälkipuretukseen. Olin siis lähtenyt liikkeelle poiketen suunnitelmista eli lakanoilla ja alunapuretuksella. Seuraavana päivänä jatkoimme varsinaista ekoprinttausta. Näistä alunapuretetuista lakanakokeiluista tuli kumminkin kaikkein parhaimmat ekoprinttauskankaani. Tästä yllätyin todella. Prosessissa on varmaan paljon mitä en vielä ymmärrä. Toisaalta sattumille ja luovuudelle on annettava sijansa.

Välikankaaseenkin oli ihanasti tullut printtejä. Otin niitä talteen, mutta lopullinen pesu liuotti lähes kaikki printit pois, paitsi kuivunnutta horsmakukintoa. Mietin, että onkohan siinä itsessään puretetta (tanniinia?oksaalihappoa?). Välikangasta ei ollut puretettu, joten se ei ollut loppupeleissä pystynyt pysyvästi vastaanottamaan kasvipigmenttejä tuota horsmakukintoa lukuunottamatta.

Uppokeittäminen tuntui taas kivalta vaihtoehdolta sen takia, että se vaati vain kattilan eikä höyrystintä. Seuraavissa uppokeitoksissa aion kyllä rautakastella ensin kasvit. Rautakin käyttäytyi itsekseen. En tiedä riippuiko erilaiset rautajäljet (joissain kohdin näkyivät, joissain vain vähän tai ei ollenkaan) kankaasta, puretteesta, kasveista tai jostain muusta. Joskus lopullisessa pesussa kankaassa olevat raudan jäljet hävisivät, joskus taas ne jäivät enemmän tai vähemmän kankaaseen.

Kokemuksia kangasmateriaaleista ekoprinttauksessa

Pellavakankaaseen, joka tosin oli tummapohjainen, en saanut juuri mistään kasveista yhtään mitään näkyviin. Pellavakangas oli soijapuretettu.

Villakangasta en ekoprintannut, mutta olen kyllä kasvipaksunnoksilla kuvioinut villakangasta ja lopputulos oli aivan hurmaava! Tästä sain ihanat pallohinansuut liian lyhyisiin kirpputorilta ostetun neuletakin hihansuihin.

Silkkitöitä minulla ei myöskään ollut tällä kertaa työn alla. Opiskelijakaverini kyllä ekoprinttasivat villa- ja silkkikankaita. Silkkikankaita he käsittelivät myös muilla kasvivärjäystekniikoilla kuin ekoprinttaamalla. Minulla ei ole nyt valitettavasti heidän kokemuksiaan jaettavaksi.

Vanhoissa lakanakankaissa oli mielestäni kaikkein parhaat ekoprintit. Varsinkin alunapuretteisissa.

Jos ekoprinttauksista ei tule mieleisiä, käsittelyn voi aina uusia. Myös lisäämällä kankaaseen muita tekniikoita esim. kirjontaa tai toista kangasta saat kankaasta uudenlaisen. Kasvien suunnittelulla ja sommittelulla on myös merkitystä lopputulokseen.

Innostuin hankkimaan lisää tietoa

Liityin Värjärikiltaan oppijakson aikana, sieltä saa paljon infoa luonnonvärjäämisestä ja myös ekoprinttauksesta. Värjärikillalla on FB-ryhmä, jossa jaetaan kokemuksia ja kuvia omista kokeiluista. Värjärikilta kokoaa myös jäsenten ekoprinttailuista juttua kevään ja syksyn Värillä-lehteen, joka on Värjärikillan jäsenlehti. Verkostoituminen tässäkin asiassa on tuonut itselleni iloa ja lisää ymmärrystä ja tietoa luonnonväreillä värjäämiseen. Tässä linkki kiinnostuneille.

Seuraan Instagramissa muutamaa ulkomaalaista ammatti-ekoprinttaajaa ja olen näin päässyt näkemään myös eukalyptuksella painettuja kankaita. Heillä on todella kauniita ja mielenkiintoisia töitä ja vaatteita. FB:ssa on myös kansainvälisiäkin ekoprinttausryhmiä, jotka kuulemma ovat hyvinkin aktiivisia monellalailla.

Ihanaa kesää, nautitaan siitä oikein kunnolla! Mietin tuossa järvessä lilluessani, että kuinkahan sitä saisi väriä irti noista kaisloista. Entäpä mitä kaikkia värikasveja sitä voisi itse kasvattaa…

Seuraavaksi alankin suunnittelemaan mitä noista ihanista kankaista valmistaisin, joten siitä sitten lisää tulevissa postauksissani.

Kommentoikaa minun ekoprinttailujani vapaasti. Olisi myös tosi kiva nähdä sinun ekoprinttailujasi.

Tuija

Avainsanalla värjääminen löydät myös muita eri värjäysmenetelmien artikkeleitani.