Tämä ensimmäinen kangaspuilla kudottu huivini yllätti minut monella tavoin. Ensinnäkin kangaspuilla kutominen on ollut tosi kivaa ja rentouttavaa, mikä ei ole ole sinänsä mitenkään yllättävää. Se mikä yllätti minut oli, että kangaspuilla aloittelijallakin yksinkertaisen palttinan kutominen on niin helppoa, että käsiala ja kankaan reuna olivat jo alkusenteistä asti hyvin tasaista. Kutomiseni eteni sentti sentiltä ja kun vihdoin kääräisin valmiin huivin kaulaani, olin yllättynyt.
Ilokseni voin tässä välissä kertoa, että minut on valittu Tampereen Epilän Taitokeskuksen (@taitokeskus.epila) toiseksi Taitolähettilääksi keväälle 2022. Parinani Epilän Taitokeskuksessa häärää ihana @onnellinenoranssi. Tämän pestini puitteissa aloitin yhteistyössä Taitokeskus Epilän kanssa kangaspuilla kudonnan. Myöhemmin osallistun vielä kahdelle lyhytkurssille, joista toisessa uppoudutaan japanilaishenkisen kirjonnan saloihin. Tällä kurssilla valmistamme komebukoro-pussin. Toinen lyhytkurssini on vielä auki, mutta siitäkin postailen kevään mittaan lisää. Kangaspuilla kudonta ja uudet kudonnaiset tippuvat puilta vielä uudelleenkin (montakohan ennätän tehdä…) tämän kevään ajan, ja lupaan, että esittelen ne kaikki sinulle. Tästä keväästä on tulossa todella ihana käsitöiden kevät!
Mutta palataanpa tähän minun ensimmäiseen kangaspuuprojektiini ja huiviini. Eli nyt tämä minun ensimmäinen työni on sitten valmis, ja olen niin täpinöissäni siitä, ja iloinen, kun saan esitellä sen sinulle!
Tämä minun ensimmäinen kangaspuilla kudottu huivini on kaikkein yksinkertaisimmalla palttinalla valmistettu ja kaiken lisäksi vielä täysin yksivärinen ja täysin neutraali. Mietit varmasti, että mikä sitten tekee tästä huivistani yllätysten huivin. Ensimmäinen yllättävä asia on yksinkertaisen pellavapalttinan kutomisen helppous ja kauneus.
Kangaspuilla kudottu huivini koostuu helppotekoisesta palttinasta
Olen joskus nuorena kutonut kangaspuilla pienen poppanaliinan. Siitä on kauan ja pidän itseäni aivan aloittelevana kutojana. Koska Taitokeskuksen kutomoissa on ammattitaitoiset ohjaajat paikalla ja kangaspuiden loimetkin on jo valmiiksi luotuina, mitään jännitettävää aloittelevalla kutojalla ei tarvitse olla. Täytyy vain suunnitella ensin oma työ, varata sopivat kangaspuut ja kuteet, ja alkaa kutoa, opastus ja ohjaus on tukena suunnittelusta alkaen.
Minulla on tapana ottaa uudet käsityötekniikat haltuuni hyppäämällä suoraan syvään päähän. En tiedä alanko minä järkiintyä viimein vai mistä tämä johtui, mutta tällä kertaa halusin alkaa jostain todella yksinkertaisesta ja jotakuinkin ihan perusjutuista. Tähän ajatukseeni sopi parhaiten aivan yksinkertainen huivi. Ihme kyllä olin valintaani tyytyväinen (ihme siksi, että haluan yleensä paljon haastetta heti ensimmäisestä työstäni alkaen, osasin sitten tai en).
Tämän oman huivini kudoin kangaspuilla, joissa käytin
- pellavaloimea jonka leveys oli 34,5 cm
- kuteena Roosa nauhan luonnonvalkoista lankaa (villaa 75%, polyamidia 25%)
Kudoin kangasta n. 150 cm. Lopulliseksi huivin pituudeksi tuli huolitteluineen ja päärmeineen n. 140 cm
Kokemuksiani kangaspuilla kutomisesta
Olin hyvin innoissani, kun aloitin tämän huivini kutomisen kangaspuilla. Niin innoissani, että intoni sotki sujuvasti ajatuksiani ja jäseniäni jopa ihan niinkin paljon, etten enää muistanut kumpi puolistani oli vasen ja kumpi oikea. Olin valmis aloittamaan, vaikka sukkulallanikaan ei ollut edes kudetta.
Alun sähläykseni jälkeen ohjaaja sai lempeästi jalkani järjestykseen, ja sukkulallenikin sain opastuksessa kerittyä kudetta, joten pääsin sitten viimein ihan oikeastikin aloittamaan kangaspuilla kutomisen. Työni alkoi edetä pikku-hiljaa.
Taitokeskuksen ohjaajilta sain apua
- työni suunnittelussa ja materiaalien valinnoissa
- vyyhdinpuun käytössä ja langan kieputtamisessa sukkulaan
- kangaspuiden käytössä ja sen osien nimissä, jotkut niistä olivat todella hauskoja
- polkusimien, sukkulan ja luhan käytössä
- pingottimen käytössä
- loimen jatkamisessa
- kuteen jatkamisessa
- kudonnaisen siirtämisessä mattotukille ja kerälle kudonnan edetessä
- kudonnaisen irrottamisessa kangaspuilta
- jatkettujen loimilankojen päättelyissä
- huivin päiden huolitteluvinkkien kanssa eli tämän huivin huolittelin kolmen pisteen leveällä siksakilla ja lopuksi päärmäsin reunat
Toisen yllätyksen koin sen jälkeen, kun kangas oli valmis ja se oli otettu pois kangaspuilta. Kutomani kangas oli mukavan pehmeää ja erittäin miellyttävän tuntuista. Lisäksi se taipui ihanasti harteille, vaikka epäilin pitkin matkaa pellavaloimen tuovan liikaakin jäykkyyttä kudonnaiseeni. Voin siis suositella pellavalointa ja villalankakudetta huivin kutomiseen kangaspuilla, sillä ne sopivat ihanasti huivin materiaaleiksi.
Koin tämän ensimmäisen kankaani kutomisen joka tapauksessa hyvin rentouttavana ja stressittömänä. Koska aloitin kudontani näin simppelistä työstä, huomasin myös että opin helpolla ja hallitsen sen mitä olen tekemässä. Ehkäpä juuri siksi nautin taukoillessani jokaisen kahvikupposeni leppoisasti ja kangaspuita intensiivisesti tuijotellen.
Tuossa kahvitellessani mietin myös huivini valmistumista. Miten saisin huiviini vähän menevämpää ja hilpeää ilmettä? Mitkä materiaalit sopisivat huivini koristeiksi, millä tekniikalla, mitä ja paljonko koristelua voisi olla ja mikä olisi sen värimaailma? Se millainen huivista lopulta tuli, ei heti putkahtanut mieleeni vaan se vaati hieman kypsyttelyä.
Miten huivin koristelut syntyivät?
Huivini tarvitsi ehdottomasti koristeita, sillä näin yksinkertainen huivi ei minulla mitenkään toimisi vaan se jäisi käyttämättä. Siksi aloin pönkiä kaappejani, ja kokeilin yhtä sun toista kangasta, koristetta ja nauhaa huivini rinnalle. Koska värimaailmaani kuuluu kirkkaitakin värisävyjä, en saanut sen paremmin niitä kuin neutraalejakaan vaihtoehtoja sopimaan huivini kanssa yhteen.
Nukuin yön yli ja seuraavana päivänä ajatukseni lähti uudelle uomalle. Aloin ajatella huivin koristeluita sen kanssa käytettävän asun kautta. Mikä asu oli viime kesänä minulle kaikkein mieleisin arkiasuni? Vastaus oli: pellava-asut. Pellavavaatteita minullahan on useita, koska pellava on materiaalina aivan kertakaikkisen lyömätön. Aloin olla entistä tyytyväisempi huiviini.
Koska pellavahuivi tuntui lopulta löytäneen asunsa, huivin koristelu ratkesi kuin itsestään. Koristeet huivini sai itse tekemästäni kaulakorusta.
Purin kaulakoruni, jonka olin tehnyt
- huovuttamalla palloja
- lisäämällä helmiä
- askartelemalla värikkäistä huovutuspalloista pitsikarkkeja
Kolmannen ja isoimman yllätyksen koin, kun yhdistin vanhan diy kaulakoruni koristeet pellavahuivini reunoihin. En ollut osannut missään vaiheessa ajatella jotain näinkin hauskaa yksiväriseen pellava-villapalttinaan. Yhdistelmä on toimiva ja mielestäni juuri niin hurmaavan suloinen ja vastakohtainen kuin mitä olin toivonutkin huiviltani. Karkkihuivi voi siis tarkoittaa muutakin kuin iloista värien kanssa leikittelyä.
Vielä huiviin sopivat iloiset korvakorut ja asuni on valmis
Kaulakorusta jäi muutama ylimääräinen huopapalleroinen, joista tein itselleni huiviin sopivat korvikset. Niistä tulikin tosi söpöiset!
Ensimmäinen kangaspuilla kudottu huivini yllätti minut
Taitolähettiläs kevääni 2022 Epilän Taitokeskuksessa on nyt alkanut ja olen saanut kokea olevani tervetullut tähän pestiini. Olen jo oppinut Taitokeskuksessa paljon kutomisesta ja olen saanut myös valmistettua näin ihanan käyttöhuivin itselleni. Nyt odotankin jo innoissani seuraavaa projektiani, josta tuleekin aivan erilainen työ, riemunkirjava räsymatto. Räsymaton kuteiden metsästys onkin minulla nyt meneillään ja luulen, että minun räsymatostani tulee kyllä oikea käsityön ilon matto!
Olen kokenut tämän ensimmäisen kangaspuilla kudotun huivini olevan täynnä yllätyksiä.
Yllättynyt olen
- yksinkertaisen pellavavillapalttinan kutomisen helppoudesta jopa ihan aloittelijallekin, yksinkertainen kangas osaa olla myös yllättävän kaunista. Kangaspuilla voi kutoa muutakin kuin kirjavia räsymattoja.
- kudelmani ominaisuuksista, sillä kankaastani tuli pehmeää, miellyttävää ja taipuisaa, juuri huiviin sopivaa
- yksiväriseen palttinaani yhdistyvän myös hauskuttelevat, vastakohtaiset ja isotkin koristeet. Karkki voi olla muutakin kuin ilottelua värien kanssa.
- neljäs yllätykseni oli lämminhenkinen ja innostunut vastaanottamiseni Taitokeskuksen Taitolähettilääksi, käsityöntekijäksi kaikkien käsityötekijöiden ja osaajien joukkoon. Käsityöpiirit ovat mielestäni olleet aina täynnä ihmisiä, jotka ovat avoimia, luovia, lämpimiä ja vastaanottavaisia. Silti jaksan yllättyä aina vain uudestaan.
Lämmin kiitokseni teille Taitokeskus Epilän ihanat ja osaavat ohjaajat! Onneksi kutomossa on paljon kangaspuita, ja minullakin jo seuraavat kuteet viittä vaille valmiina odottamassa uusia haasteita. Pian taas nähdään!
Että kangaspuilla kutominen osaakin olla koukuttavaa, Tuija