Ensimmäinen mosaiikkityöni oli suurehko pöytä, kuinka selvisin siitä?

Tämä minun ensimmäinen mosaiikkityöni alkoi suurehkosta puolipöydästä, vaikka useimmiten mosaiikin harrastus alkaa kyllä jostain paljon pienemmästä kiinnostuksen kohteesta kuten kukkaruukusta tai vaikkapa minimosaiikkikorusta. Pidän kaikesta näpräämisestä, joihin arvelin kärsivällisyyteni riittävän mainiosti isompaankin työhön, ehkäpä siksi päätin rohkeasti aloittaa tästä puolipöydän kannesta.

Ilmottauduin viime syksynä mosaiikkikurssille, jotta saisin kunnon opastuksen tähän uuteen kässäharrastukseeni näin alkajaisiksi. Sykysyn mosaiikkikurssin ensimmäisellä tapaamisella sekä vanhat harrastajakonkarit että opettaja katsoivat työni kokoa hieman aprikoiden, ja selkeästi aistin heidän ajattelevan, että mahdanko olla ihan tosissani. Tämä mosaiikkityöni työstäminen jatkui tähän kevääseen asti siten, että tapasimme kerran kuussa. Nyt tämä pöytäni on vihdoin valmis, mutta miltä näin iso mosaiikkityö tuntui ensimmäiseksi työksi, kun en ollut aikaisemmin harrastanut mosaiikkia? Ja miten tämäa ulkoilmoja kestävä mosaiikkipöytä oikein valmistui ja voinko näin isoa mosaiikkityötä suositella kenellekään ensimmäiseksi mosaiikkityöksi?

Ensimmäinen mosaiikkityöni, kuinka sen valmistui?

Tämä mosaiikkityöni oli kieltämättä näin aloittelijan projektiksi iso, mutta olin hyvin innoissani tästä uudesta harrastuksestani. Meillä on ollut käytössä tällainen Miljöö Gårdenin puolipöytä jo kokonaista 22 vuotta, ja nyt viime kesän muuton myötä pöydälle ei enää tahtonut löytyä paikkaa uudessa kodissamme. Ajattelin, että ellei se oikein istu sisälle, entäpä sitten ulos? Tästä lähti sitten idea ulkona säitä kestävästä kierrätysmosaikkipöydästä.

Mosaiikkityön alkuvalmistelut

Ulkona pidettävässä mosaiikkipöydässä on oltava säitä kestävät kansi, mosaiikkipalat, saumausaine, kannen reunan käsittelyaineet ja pinnan suoja-aine likaantumista vastaan.

Alkuperäinen pöydän kansi sai siirtyä varastoon, sillä se oli tarkoitettu vain sisäkäyttöön. Ulkopöydän kanneksi sopii mainiosti vesivaneri, jonka kävin leikkauttamassa alkuperäisen pöydän muotoiseksi vaneriliikkeessä. Pöytäni vesivanerin paksuus on 9 mm.

Nyt minulla oli alusta mosaiikkityölleni. Seuraavaksi minun oli suunniteltava mosaiikipöydälle kuvio. Pöydän mosaiikkikuviosta halusin ihanan mandalan, jonka suunnittelin lyijykynällä pöydän kannen muotoiselle kaavapaperille. Kaavapaperin ruudukkojen avulla sain mandalasta säännöllisen, ja lisäksi pystyin muuttelemaan kuviota paperilla mieleni mukaan.

Kun mandalakuvio oli lopulta mieleiseni, jäljensin kuvion liidulla paperin toiselle puolelle. Tämän jälkeen käänsin paperin jälleen ympäri (jälleen oikea puoli päällä päin). Nyt lyijykynäpuoli oli siis päällä ja liitupuoli alla.

Seuraavaksi teippasin paperin kiinni vesivaneriin liitupuoli alaspäin. Tämän jälkeen aloin piirtämään lyijykynällä mandalakuvion viivoja (=lyijykynäviivoja pitkin), näin liitu tarttui viivojen kohdalta alapuolen vesivaneriin, ja mandalakuvio siirtyi siten mosaiikkialustaansa.

Lopuksi piirsin vielä liidun jäljet lyijykynällä vesivaneriin, sillä liitu tuppaa kulumaan työskentelyn aikana pois. Näin mandalakuvio oli lopulta siirtynyt kaavapaperilta pöydän kanteen.

Oman mandalkuvioni piirsin siis kaikkinensa kolme kertaa lyijykynällä ja kerran liidulla. Kun kuvio oli pöydän kannessa, pääsin seuraavaksi leikkaamaan mosaiikkia sopiviksi palasiksi.

Mosaiikiksi valitsin lasisen mosaiikin, sillä lasimosaiikki kestää myös ulkoilmassa säätä kuin säätä. Mosaiikit valitsin niiden värien mukaan siten, että kaikki mosaiikit sopivat yhteen ja olivat sävyiltään lämpimiä. Näin mosaiikkipöydän yleisilme pysyy sävyjensä puolesta rauhallisena eivätkä värit riitele missään kohtaa keskenään.

Lasimosaiikin ostin isoina laattoina, jotka leikkasin pienemmiksi lasileikkurilla. Tämän jälkeen jatkoin leikkaamista vielä mosaiikkisaksilla – näin sain haluamani kokoisia ja muotoisia paloja työhöni.

Mosaiikin palasista rakentuu isompi kuvio

Mosaiikkityön aloitin kuvion ääriviikoista ja lopuksi täytin ns. välikohdat vaaleilla paloilla. Palojen kokoa vaihtelin siten, että mandalakuvion reunimmaiset osat ja ns. välikohdat ulkoringillä rakentuivat isommista paloista kuin muut kohdat. Näin lisäsin elävyyttä ja intensiivisyyttä kokonaisuuteen.

Mosaiikkien palaset kiinnitin alustaansa (vesivaneriin) saumalaastilla, jonka sekoitin tasaiseksi puuroksi ennen mosaiikkipalasten työstämistä. Laasti sai tekeytyä n. 20 min ennen käyttöä.

Laastia levitin palettiveitsellä mosaiikin palaseen ja kiinnitin sen paikoilleen työhön. Tätä jatkoin syksystä kevääseen siten, että kurssipäivien välillä oli nelisen viikkoa. Pala palalta työ eteni.

Mosaiikkityön viimeistely

Kun koko mosaiikkikuvio oli valmis ja kuivunut, seuraavaksi oli valittava saumalaastille sopiva väri. Saumalaastiksi valitsin Kiilto Pro -saumalaastin (purkissa on 1litra jauhetta), jonka sävy on luonnonvaalea no 11. Vaalea sauma jätti tummemman mandalakuvion selkeäksi ja yleisilmeen raikkaaksi. Lämpimän sävyisenä saumalaasti sointui hyvin yhteen lämpimän väristen mosaiikin palasten kanssa, joten kokonaisuudessaan tunnelma pysyy levollisena.

Saumalaastin sekoitin veteen puuromaiseksi, annoin hetkisen seistä ja sen jälkeen aloin levittää sitä mosaiikkityön päälle. Pehmeä taikinalasta toimii tässä hyvin.

Saumalaastin levittäminen vaatii rauhallisia, eri suuntiin tapahtuvia vetoja siten, että taikinalasta on lähes pystysuorassa pintaa vasten. Saumalaastin annetaan kuivahtaa n. 20 min, jonka jälkeen ylimääräinen saumalaasti pyyhitään kostealla superloonin palasella pois.

Kun työ on kuivunut jälleen 20 min, mosaiikin palaset kiillotetaan kuivalla talouspaperilla. Joissain töissä superloonilla pyyhintää joutuu toistamaan useammin kuin kerran.

Kun saumaus oli valmis ja kuivunut, hioin pöydän reunan ja maalasin sen ruskealla petsillä. Lopuksi lakkasin reunan venelakalla, joka soveltuu hyvin ulkoesineiden suojaksi. Ulkona pidettävän mosaiikkipöydän pinnan voi myös lopuksi suojata lialta rautakaupasta ostettavalla suoja-aineella.

Ensimmäinen mosaiikkityöni oli suurehko pöytä, kuinka selvisin siitä?

Suurehko pöytä ei tuntunut liian isolta projektilta ihan ensimmäiseksi mosaiikkityöksi, voin siis suositella huoletta aloittamaan mosaiikkiharrastuksen näinkin isosta työstä. Mosaiikkitekniikoita on erilaisia, mutta valitsemallani tavalla toteutettu mosaiikkityö ei ollut itselleni liian haastava, nautin jokaisesta palasta ja pienistä askelista työn edistyessä.

Tasainen mosaiikkityön alusta ja tasapohjaiset mosaiikkipalat sopivat hyvin aloittelijalle. Lisäksi opetteluun kannattaa varata runsaasti aikaa, kiire ja hoppu altistavat vain hosumiselle, ja lopputulos voi tällöin olla jotain muuta kuin mitä on tavoitellut. Myös huolellinen ja selkeän kuvion suunnittelu helpottaa mosaiikkityöskentelyä.

Mosaiikkipalojen värien valinta kannattaa tehdä myös huolellisesti ja ajatuksen kanssa. Mosaiikkityön luonteeseen kuuluu pirstaleisuus. Rosoiset mosaiikkikuviot rauhoittuvat oikein valituilla sävyillä, ja siksi mosaiikin palojen värien on tärkeätä sointua toisiinsa ja sen lisäksi myös sauma-aineeseen. Näin yksilölliset palat näyttävät lopulta erittäin mielenkiintoiselta, mutta myös harmoniselta kokonaisuudelta.

Lopputulos on ihastuttava, vai mitä mieltä sinä olet?

Kohti vappua mosaiikin lumoissa, Tuija

Lue myös: Miten valitsen värit tuunausprojektiini?

Seuraa minua myös Instagramissa.