Lukuaika 4 min
Farkkuliivi kuuluu itselläni niihin vaatteisiin, joita en oikein osaa käyttää. Tykkään farkkuliiveistä, mutta en ole vielä löytänyt sellaisia vaatteita, jotka osaisin luontevasti yhdistää sen kanssa ja jotka tuntuisivat itseltäni. Ostin joskus tällaisen vaaleanpunaisen farkkuliivin muutamalla eurolla kirppikseltä, mutta jouduin toteamaan, että en vain käyttänyt sitä. Kirppislöytöni oli kaikin puolin mielestäni hieno, mutta koska se jäi kaappiini pyörimään, laitoin sen lopulta uudelleen kiertoon. En kumminkaan saanut myytyä sitä, joten koska löysin itseni taas tilanteesta, että farkkuliivi oli jälleen kaapissani, ajattelin tuunata sen sitten itselleni mieleiseksi.
Tuosta farkkuliivistä tuli sitten tällainen takki, joka on vähän boho ja vähän rock, ja lisäksi siitä löytyy vähän romantiikkaakin. Tällainen olen vähän itsekin, värikäs bohoilija, josta löytyy ripaus rockia ja romantiikkaakin. Toisaalta hillitty, toisaalta uskalias.
Vaaleanpunaisen farkkuliivin haasteet tuunaamisessa
Isoimmaksi haasteeksi koin tämän farkkuliivin tuunaamisessa sen värin. Vaaleanpunainen on väriltään kirkas ja intensiivinen, ja oikeiden materiaalien ja värisävyjen yhdistäminen tähän väriin vaati miettimistä. Halusin lisäksi löytää kotoa kaikki liiviin käytettävät materiaalit, joten ihan heti ei tämä tuunausidea minulta syntynyt.
Koska minulla ei ollut esim. saman väristä college-kangasta kuin farkkuliivi, eikä oikeastaan mitään muutakaan farkkuliivin väristä kangasta, oli selvää, että farkkutakkiin tulee vähintäinkin kahta eri väriä, ehkä enemmänkin, sen näkisi sitten myöhemmin. Farkkuliivin vaaleanpunainen väri on lämmin, joten en voinut yhdistää siihen kylmiä värejä, sillä ne eivät näyttäisi yhdessä hyvältä.
Mietin, että kokonaisuutta rauhoittaisi kivasti lämmin valkoinen, ja siksi etsin kaapeistani valkoisia kankaita. Luonnonvalkoinen pitsipalanen näyttikin farkkuliivin rinnalla hyvältä, ja siinä oli sen verran kangasta, että siitä sai kapeat hihat liiviin, joten valitsin sen. Jos minulla olisi ollut vaikkapa jotain värimaailmaltaan sopivaa college-kangasta, tuunauksesta olisi voinut tulla täysin erilainen, sillä olisin yhtä hyvin voinut tehdä hupullisen college-farkku-takinkin. Sille olisi ollut myös käyttöä, vai mitä mieltä sinä olet? Rennot ja mukavat vaatteet löytävät ainakin itselläni helposti päälle.
Värin ja tyylin jälkeen ne hihat…
Seuraavaksi aloin pohtia hihoja farkkuliiviini. Valmisvaatteessa kun ei ollut hihoja kaavoiksi, oli ne kaavoitettava itse. Kun olin päässyt väri- ja tyylimaailman (jonka määritteli kotikaappieni löydöt) kanssa eteenpäin, projektin toinen haastava vaihe oli edessäni. Hihojen kaavoittaminen ei ole helppoa, jos sitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Tähän farkkuliiviini olin suunnitellut kapeat hihat, mikä johtui kankaan niukasta määrästä. Ei siis ylimääräisiä kikkailuja, puhveja tai muuta yksinkertaisesta poikkeavaa, vain peruskaava istuvaan hihaan.
Jos et halua tai osaa kaavoittaa hihaa, niin tässä kohtaa on helpoin tuunata käytetty farkkutakki uudeksi. Irroitetuista hihoista saa näppärästi kaavat uusiin hihoihin.
Hihan kaavan piirtämiseen käytin valmista, istuvan puseron hihan kaavaa, jota muutin farkkuliivin hihansuuhun sopivaksi. Kun hihan kaavat oli tehty, ompelutyö sujui melko mukavasti. Tuunauksen materiaalit eivät olleet vaikeimmasta päästä, toinen materiaali oli helposti ommeltavaa farkkua ja toinen reikäistä pitsiä (näistä kahdesta kumminkin se haastavampi materiaali). Kummatkin kankaat joustivat hieman, mutta esimerkiksi pitsissä se oli vain etuna, kun istutin hihaa (syötteeksi oli silti varattu +1,2 cm).
Hihat huolittelin ompelukoneen 7-kymppisellä neulalla, mutta hihojen kiinniompelussa käytin 8-kymppistä neulaa. Ylä- ja alalangat vaihdoin työn edetessä aina sopivan värisiksi. Farkkuliiville en tehnyt mitään, en purkanut edes hihanaukkojen käänteitä vaan kaiken lisätyn materiaalin ompelin vain liiviin kiinni. Ohut pitsi laskeutui kauniisti hihan istutussaumassakin eikä farkkuliivin hihan aukon paksu käänne haitannut siten, että hiha olisi jäänyt pönköttämään rumasti.
Farkkuliivi takiksi
Värimaailman, tyylin ja hihojen kaavoittamisen ja ompelun jälkeen takki näytti hyvältä, muttei tarpeeksi hyvältä. Kaipasin edelleen pehmennystä kahden värin värimaailmaan sekä lisää omaperäistä ilmeikkyyttä, joten palasin kaivelemaan kätköjäni. Sieltä löytyi sopivaa hapsua koristeeksi.
Tutustu myös tuunattuun farkkutakkiini artikkelissa Tuunattu farkkutakkini testissä Kreikan saarella.
Hapsut ovat mielestäni ihania. Koska minulla oli sopivan kokoista ja väristä hapsua, sommittelin sitä useampaan kohtaan takkia: hihansuihin, taskuläppien reunoihin, helmaan ja selkäpuolen saumaan. Hapsujen ompelu oli helppoa ja joutuisaa, ja lopputulos ilahdutti minua, mielestäni takista tuli ihanan harmoninen ja hauska.
Itselleni tuli tästä käyttämättömästä farkkuliivistä vaate, joka ei jää huomaamatta. Itse tehty tyyli ja uudistettu vaate tuovat vaatekaappiin yksilöllisyyttä ja iloa, joka näkyy ja tuntuu. Farkkuliivistä tuli mieleinen, kun tuunasin sen takiksi, ja mikä parasta, nyt käytän sitä eikä se jää lojumaan kaappiini.
Mukavaa joulun aikaa,Tuija
