Finlayson täytti viime vuonna 200 vuotta ja sen kunniaksi Tampereen Museokeskus Vapriikkiin on pystytetty pysyvä näyttely, jossa on esillä runsaasti kauniita Finlaysonin tekstiilejä vuosien varrelta. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttely paneutuu myös Finlaysonin ja Tampereen historiaan mielenkiintoisella tavalla. Tätä näyttelyä voin vain suositella kaikille Tampereella kävijöille ja täällä asujillekin, niin upea ja mielenkiintoinen se osaa olla!
Koska itse asun Tampereella, minun oli helppo käydä tutustumassa Finlaysonin näyttelyyn. Arkitekstiilien kuosit ja värit ovat tuttuja monen vuosikymmenen takaa, joten varmasti kuvat herättävät iloisia ja nostalgisia muistoja myös sinulle.
Finlayson 200 vuotta, tekstiilinäyttely Tampereella
Skotlantilainen James Finlayson perusti Tampereelle Tammerkosken rannalle v. 1820 puuvillatehtaan. Vaikka omistajat, toiminta ja asiantuntijat olivat kansainvälisiä, tehdas työllisti alusta asti suomalaisia työntekijöinä.
Puuvilla, jota käytettiin tekstiilien raaka-aineena, tuotiin tänne Tampereen Finlaysonin tehtaille Amerikasta asti. Se kehrättiin langoiksi ja kudottiin kankaiksi Tampereella.
1900-luvun taitteessa Tampereen tehtaan toiminta oli jo niin suurta, että työntekijöitäkin oli jo yli 3100. Finlayson piti työntekijöistään huolta mm. perustamalla lapsille oman koulun, työntekijöille tarjottiin asuntoja ja heidän terveysongelmiaan ratkottiin omassa Finlaysonin sairaalassa. Finlaysonilla oli myös mm. oma lennätin, posti ja pankki.
Finlaysonin tehtaalla oli käytössä jopa oma raha, sillä Krimin sota oli aiheuttanut maahan valuuttapulan. Työntekijöiden oli kumminkin saatava palkkansa ja niinpä lumppuista valmistettiin omia seteleitä.
Finlaysonin brändi on kaikille meille suomalaisille varsin tuttu. Tehdas lopetti kumminkin toimintansa Tampereen punatiilisessä rakennuksessa v. 1999 ja Forssan tehtaalla 10 vuotta myöhemmin. Suomeen jäi Finlaysonin suunnittelutyö, mutta varsinainen tuotanto siirtyi vuodesta 2009 alkaen ulkomaille.
Finlaysonin kangasmalleja ja tekstiilejä vuosien varrelta
Finlaysonin tekstiiliteollisuus 1800-luvulla alkoi kehruu- ja kutomateollisuudella ja kuosit olivat aluksi yksivärisiä tai hyvin vaatimattomasti suunniteltuja. Vienti keskittyi Venäjälle.
Finlaysonin tunnettuja klassikkokuoseja ovat suunnittelleet mm. Aini Vaari, Pirkko Hammarberg ja Eine Lepistö.
Finlaysonin huivit ja pöytäliinat
Kangasnäytteet hivelevät vielä tänäkin päivänä silmää, niin ajattomia ne ovat. Sitä samaa voi sanoa Finlaysonin huiveistakin. Nykyään ei enää huiveja käytetä kuten omat mummomme käyttivät hiuksiaan peittämään, mutta kauniita nuo huivit edelleenkin ovat. Samaa voi sanoa myös Finlaysonin vanhoista pöytä- ja kerniliinamalleista.
Finlaysonin kangasnenäliinat
Finlaysonin kangasnenäliinat olivat arkikäytössä aina1930-luvulle asti, jolloin Serlachius alkoi valmistaa paperinenäliinoja. Paperinenäliinat eivät kumminkaan kokonaan ole syrjäyttäneet kangasnenäliinoja ja nykypäivänä kestävän kuluttamisen myötä kangasnenäliinoja onkin alettu jälleen enemmän arvostamaan.
Finlaysonin kangasnenäliinoissa on ollut hyvin valinnan varaa, sillä malleja ja värejä on useita. Näkyykö näissä sinulle lapsuuden tuttuja kuoseja?
Finlaysonin vuodevaatteet
Finlayson on valmistanut pitkään myös vuodevaatteita. Suomessa sängyt ja vuodevaatteet yleistyivät vasta 1800-luvulla. Patjakankaita Finlayson alkoi kutoa 1890-luvulta alkaen. Tuolloin kankaista ommeltiin suojapusseja patjoille ja tyynyille, jotka täytettiin itse oljilla, meriheinällä, flokilla (flokkivanu on kehräämöiden ja tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalia) tai vaikkapa hevosen jouhilla. Muistat varmaan hyvin nuo Finlaysonin puna- ja siniraidalliset patjakankaat, nuo mummolan ihanat ja nostalgiset sänkyjen vakiokuosit. Ne ovat edelleenkin hyvin kauniita.
Patjojen ja tyynyjen teollinen valmistus alkoi 1950-luvulla eli 70 vuotta sitten.
Finlaysonin tuotevalikoimasta lakanakangas löytyy ensimmäisen kerran 1891. Aluslakanat tulivat yleisemmin käyttöön 1900-luvun alussa ja 1930-luvulla alettiin käyttää päällyslakanoita. Pussilakanat ja pussimaiset tyynyliinat tulivat markkinoille 1960-luvun puolivälissä.
Peitteet tehtiin yleisesti itse ompelemalla, sillä niitä ei ollut saatavilla teollisesti tuotettuina ennen kuin Finlayson alkoi valmistaa huopia 1893. Aluksi huovat olivat valkoisia, mutta jo 5 vuoden kuluttua valikoimaan tulivat värilliset sänkypeitteet.
Tässä kohtaa museokierrosta oli näyttelyyn rakennettu Finlaysonin suunnittelijoiden työhuone. Enpä sitten malttanut olla kokeilematta miltä tuntuu istahtaa suurien suunnittelijoiden pallille. Ilme varmasti kertoo parhaiten tunnelmista…
Finlaysonin pyyhkeet
Finlaysonin pyyhkeisiin ei Suomessa voi olla törmäämättä. Kuvassa on froteita 1960-luvulta mm. suunnittelija Ritva Teivaalalta, Raili Lampelalta ja Liisa Menanderilta.
Finlaysonin alue Tampereella
Finalysonin tehdasalue käsittää paljon muutakin kuin Museoalue Vapriikin. Vanha Finlaysonin tehdasalue sijoittuu Tamperetta halkovan Tammerkosken molemmin puolin. Vilkkaalta alueelta, joka sijaitsee Tampereen keskustassa, löytyy mm. elokuvateatterikokonaisuus, mielenkiintoisia ravintoloita, putiikkeja ja alueella pääset harrastamaan jopa kattokävelyä.
Tutustumisen arvoiset kohteet (vihreät ovat omia ehdottomia suosikkejani)
- Plevna
- Siperia
- Finlaysonin kirkko
- Finlaysonin palatsi
- Tallipiha (kurkkaa upea Tallipiha linkin kautta!)
- Näsilinna ja Museo Milavida
- Finlaysonin tehtaanmyymälä
- Amurin työläismuseokortteli
- Verkaranta
Mielenkiintoisia linkkejä:
Visit Tampere – Finlaysonin kohteet
Tässä kurkistus Finlaysonin historiaan ja näyttelyyn. Nuo Finlaysonin kuosit toimivat edelleen tänäkin päivänä enkä yhtään ihmettele kuinka me suomalaiset aina vaan jaksamme rakastaa Finlaysonin tuotteiden kauneutta. Suomessa on osattu aina tehdä kauniita asioita, Finlayson on siitä yksi hyvä esimerkki.
Ihanaa kesää täältä entisen pumpulitehtaan maisemista, Tuija
Omien näyttelykuvien julkaisuun on Museokeskus Vapriikin lupa.