Huippu-muodikkaat laserleikatut koivuvanerikorut, kuinka onnistuin valmistamaan ne itse?

Laserleikatut koivuvanerikorut ovat tämän hetken hittituotteita – enkä sitä yhtään ihmettelekään! Koivuvanerikoruja näkee kaikkialla joko kauniin puun värisinä tai värillisinä, ja jokainen koru tuntuu näyttävän aina vaan toinen toistaan kauniimmalta. Jaksankin vain ihmetellä näitä korusuunnittelijoita kuinka taitavia ja luovia he osaavat olla!

Olen aikaisemmin askarrellut yksinkertaisilla malleilla itselleni vanerikoruja, joita piirsin, leikkasin, hioin ja maalasin käsin. Näistä vanerikoruista tuli omasta mielestäni kauniita, mutta rajoittavana tekijänä on ehdottomasti ollut se, etten pysty tuottamaan kovin monimutkaisia ja silti siistejä koruja.

Asia jäi minua vaivaamaan, sillä olen luonteeltani utelias ja halusin perehtyä asiaan syvemmin. Tähän tarjoutui tilaisuus, kun huomasin kädentaitokurssin, jolla tehtiin laserleikkattuja koivuvanerikoruja. Tämän artikkelini laserleikatut koivuvanerikorut olen itse suunnitellut ja vaikka en ennättänyt viikonloppukurssin aikana suoriutua kuin kahdesta eri korvakorumallista, saan silti olla tyytyväinen itseeni. Avaan sinulle näiden omien laserleikattujen koivuvanerikorujeni valmistusta, vaikka tähän on aivan mahdotonta antaa kirjallisia ohjeita. Korujen toteutuksen koin itselleni vaikeaksi, mutta silti sain kun sainkin valmistettua kurssilla omia korumalleja.

Toiset näistä korvismalleistani ovat ihanat bambikorvikset ja toiset nämä puolikkaat ympyräkorvikset, jotka toimivat sekä osana korua että kiinnitysalustana makrameesolmeilulle, josta muodostuu siis korviksen toinen osa.

Muodikkaat laserleikatut koivuvanerikorut vaativat mm. tietokoneen käyttöä

Ainakaan minulta näiden laserleikattujen koivuvanerikorujen suunnitteleminen ei kyllä itsenäisesti olisi onnistunut. Siksi oma oikotieni korujen valmistamiseen löytyi kurssilta, jonka veti korualan ammattilainen.

Nämä laserleikatut koivuvanerikorut on

• suunniteltu ilmaisohjelmalla Inkscape
• leikkautettu Laser Cut Studiossa

Laserleikattujen koivuvanerikorujen työstämisestä

Inkscapen ohjelma on ihan riittävä tällaisten puun väristen tai värillisten vanerikorujen suunnitteluun. Jos itsellä on taustaa tämän kaltaisten ohjelmien käytöstä, ei liene suuria vaikeuksia oppia tätäkin ohjelmaa käyttämään. Itse koin ohjelman opettelemisen kumminkin haasteelliseksi, sillä minulla ei ollut takana aikaisempaa kokemusta tämän kaltaisista ohjelmista.

Inkscapen harjoittelulla korusuunnittelun alkuun

Laserleikatut koivuvanerikorut -kurssin alkajaisiksi tutustuimme Inkscapen ohjelmaan helpoilla harjoituksilla, opettelimme käyttämään työkaluja, litistämistä, täyttöä, väritystä, monistamista jne. Näillä saimme aikaiseksi symmetrisen esineen. Tästä harjoitustyömme vaikeutui ja seuraavaksi siirsimme valmiin kuvan Inkscapeen, jolla piirsimme kuvan ääriviivoja ja parantelimme siitä lopullisen ääriviivakuvan. Tämän harjoitustyön jälkeen aloimme suunnitella omia korujamme.

Ihmiset ajattelevat erilailla kuin koneet, ja siksi tässä tietokoneella suunniteltavassa työssä oli osattava kääntää oma ajatustoimintansa vastaamaan koneen suorittamaa toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että laserleikkauskoneelle on annettava täsmällisiä ja oikeita käskyjä, jotta se leikkaa koivuvanerista juuri oikean, tarkan ja siistin tuotteen.

Haasteita tässä vektoriohjelmassa siis riitti. Kuvion toteutuksessa tuli usein mm. tahattomasti luotua ns. solmuja, joita täytyi jatkuvasti tarkkailla, zoomata ja siistiä todella pikku-tarkasti. Reunaviivojen kanssa sai myös olla erityisen huolellinen, jotta niistä sai yhtenäisiä ja jotta laser leikkaisi koko kuvion irti koivuvanerista. Laserille oli myös annettava täsmällistä tietoa siitä oliko yhtenäinen viiva kuvion ulko- vai sisäosaviiva, sillä nämäkin viivat eroavat toisistaan ja tämäkin tieto on osattava kertoa sille oikeassa muodossa.

Korujen oikeiden mittasuhteiden kanssa riitti myös pähkäiltävää. Esim. isoilla korvakoruilla ei saa olla liikaa pituutta, jotta niitä pystyy käyttämään niin, etteivät ne ota olkapäihin kiinni. Kapeat osat taas eivät saa olla niin kapeita, että ne käytössä menevät poikki. Korujen reikien on oltava sopivan etäällä reunoista, jotta korut pysyvät käytössä myös ehjinä. Huomasin myös, että laser ei ihan millilleen leikannut saman korun reikää täsmälleen toistettavasti. Huomioitavia asioita ja tärkeitä yksityiskohtia tuntui löytyvän toinen toisensa jälkeen, ja siksi on täysin ymmärrettää, ettei ihan kaikkea pystynyt muistamaan ja omaksumaan saman tien. Toistot ja harjoittelu ovat tässäkin asiassa siis valttia ja vain niiden kautta on mahdollista oppia ja kehittyä.

Loppusilaus ennen laserleikkausta

Opettaja tarkasti jokaisen kurssilaisen jokaisen työn ennen leikkaukseen lähettämistä. Minä aloitin omien korujeni piirtämisen bambeista ja tajusin itse asiassa vasta jälkeen päin, että minun olisi kannattanut aloittaa suunnittelu yksinkertaisemmista makramee-koruistani. Valmiin bambini viivoista opettaja löysi vielä joitakin harmillisia solmuja, mutta hän korjasi ne onneksi lähetyskelpoisiksi. Sain kaikesta huolimatta kokea myös syvää tyytyväisyyttä omasta ihan kokonaisesta onnistumisestanikin, sillä makramee-korujen puolikaaret olin osannut tehdä ihan oikein eikä niissä ollut mitään korjattavaa.

Kun kaikkien korupiirrokset olivat lopulta valmiita, asettelimme piirroksemme tietokoneella mittasuhteiltaan oikean vanerin kokoa vastaavalle alustalle mahdollisimman tarkasti siten, että kaikki tila tuli käytettyä hyväksi. Tämän jälkeen ne lähetettiin sähköisesti laserleikkaamoon, jossa niistä tultaisiin leikkaamaan 3 mm paksuiset koivuvanerikuviot aivan ohjeidemme mukaisesti.

Tästä alkoi odottaminen ja jännittäminen

Kun koko ryhmän korutoimitus vihdoin saapui laserleikkaamolta, oli ilmassa odottavaa jännitystä. Kaikki korumme olivat kiinni kokonaisissa vanerilevyissä ja kaikkien korujen päällä oli suojana muovikalvo. Seuraavaksi korut irroteltiin levystä kopauttamalla vähän karskinkin näköisesti levyä pöytään. Pienen rapinan saattelemina korumme tipahtelivat kasaksi pöydälle. Iloisina etsimme kukin omia korujamme kasasta ja innokkaina tutkimme millaisia niistä oli tullut. Tätä hetkeä olimme todella odottaneet, ja siksi mielihyvän tunteet nousivatkin ihan ansaitusti meillä kaikilla pintaan.

Korukasasta löysimme myös ylijäämäpaloja, milloin minkäkinlaisia leikkuujämiä. Omista makramee-koruistani jäi extrapaloja puoliympyrän sisältä. Niihin aion porata itse myöhemmin reiät ja kenties maalaan ne Osmocolorilla. Joka tapauksessa aion vielä hyödyntää nämä mukavan näköiset koivuvanerit tuleviin korviksiin.

Lisäys:

• leikkuujämiä hyödynsin myöhemmin tuohikorvakoruihin, lue niistä täältä: 4x tuohikorvakorut, upeat luonnonmateriaalikorut sopivat moneen asuun!

Korvisten kokoaminen ja makramee-solmeilu

Korviksiin kiinnitin kotona välikappaleet ja korviskoukut tai korvisklipsit. Puolikaariin solmeilin Minimopilla kahta helppoa makrameeta.

Onnistumisen iloa

Koin tämän uuden tekniikan opettelemisen haasteelliseksi. Apua tarvitsin sekä opettajalta että vieressä istuvalta kurssikaveriltani, joka työkseen käytti Inkscapen tapaista ohjelmaa. Välillä koin epätoivoakin, mutta päätin ensimmäisen kurssipäivän illalla kotona kerrata ja harjoitella seuraavaa päivää varten. Sinnikkyyteni lopulta palkittiin.

Nämä laserleikatut koivuvanerikorut eivät ole ainoita tuotteita, joihin tätä Inkscapen ohjelmaa ja laserleikkaamon palveluita voi käyttää. Koivuvanerista saa myös ihania joulukuusen koristeita, ovikylttejä tai vaikkapa puisen miehen pukuun sopivan rusetin logolla, kuten kurssikaverini teki. Kiitän tässä kohtaa opettajaamme ja kaikkia muita kurssilaisia, ilman teitä ei olisi näitä korviksianikaan, joten vielä kerran lämmin kiitos!

Tällaisia näistä minun töistäni nyt sitten tuli, tällaiset ihan omat ekat laserleikatut koivuvanerikorut! Itse olen tyytyväinen, mutta mitä mieltä sinä näistä olet? Miltä tämä koko valmistusprosessi kuulostaa? Entä oletko itse suunnitellut esim. tällä ilmaisella Inscapen ohjelmalla koruja? Olisi mukava kuulla kommentteja aiheesta.

Lämpöä ja iloa kaamokseen, Tuija