Kaunis paperinauhavalaisin on sisustuselementti, jonka voi myös itsekin tehdä. On ihanaa huomata kuinka paljon värivalikoimaa paperinauhoista löytyy, joten on vain itsestä kiinni minkä värisenä oman paperinauhavalaisimensa lopulta haluaisi toteuttaa. Paperinauhavalaisin voi siis mukailla sisustasi niin värikkäänä tai jopa monivärisenä kuin millaisen siitä itse haluat. Koska valinnanrunsautta paperinauhoissa löytyy sekä värien että materiaalien suhteen, näitä valaisimia voi innokkaimmat punoa jopa useammankin kokonaiseksi isoksi ja näyttäväksi valaisinryhmäksi.
Punoin tämän oman paperinauhavalaisimeni Epilän Taitokeskuksen kurssilla, joka kuuluu tämän kevään Taitolähettiläs-pestiini. Tämä työ on kuudes työni Taitolähettiläänä. Punomani paperinauhavalaisin on nimeltään Pyörre, ja sen on suunnitellut Tiia Eronen Taitoliitolle v. 2020. Kurssin ihanana vetäjänä toimi vastaava neuvoja Anna-Maria Mäkelä. Kurssilla sai tehdä myös saman suunnittelijan Hyrrä-valaisimen valitsemassaan koossa, kokoja Hyrrään on kaksi. Pyörteen ja Hyrrien mallit on suunniteltu ohuelle Raffia-paperinauhalle, itse korvasin paperinauhan paperiinilla.
En ole aikaisemmin punonnut paperiinista valaisinta, joten kerron tässä artikkelissa millaiseksi materiaaliksi paperiinin koin ja kuinka selvisin tämän ihanan Pyörre-valaisimen punomisesta.
Paperinauhavalaisin, jonka valmistin kierrätetystä paperiinista
Paperinauhavalaisin valmistetaan ohjeen mukaan Raffia-paperinauhasta, mutta tämän oman valaisimeni valmistin kierrätetystä paperinauhasta, joka on oikealta nimeltään paperiinia, sitä ostin kierrätyskeskus Nextiilistä. Paperiini eroaa paperinarusta siinä, että paperiini on valmiiksi avattua, paperinaru on kierteistä. Koska oma paperiinini on kierrätettyä, en osaa kertoa sen alkuperästä tarkemmin muuta kuin, että se on materiaalina jäykempää, kestävämpää ja ryppyisempää kuin Raffia-paperinauha.
Kerällä oleva Raffia on paperinauhana sileää, ja siksi siitä saa tehtyä valaisimen, joka muistuttaa ehkä enemmän japanilaistyylistä ja modernia kuin mitä tämä oma paperiinivalaisimeni, joka on rouhea, rosoinen ja bohotyylinen. Materiaali- ja värivalinnoilla saman mallin valaisin näyttää siis aivan eri näköiseltä.
Suosittelen kumminkin aloittelevalle käsityöntekijälle pidättäytymistä ohjeen mukaisissa materiaaleissa ja työvälineissä, jotta lopputulos olisi sellainen kuin mitä ohjeessa on kerrottu ja jotta saisit valmistettua sellaisen tuotteen kuin miltä mallikappale näyttää.
Näissä minun omissa säveltämisissäni, mitä siis itse olen tähän malliin tehnyt, on aina omat riskinsä, varsinkin siinä tapauksessa, jos poikkeaa ohjeen materiaalivalinnoissa ja tavoitteena on kumminkin ohjeen näköinen valaisin. Tämän takia kysyin ennen kurssin alkua Anna-Marialta saako Raffiaa korvata muulla paperinauhalla ja sopiiko oma paperiinini kurssilla tehtävään malliin. Lisäksi kierrätyspaperiinini oli vyyhdillä, jonka toinen pää oli leikattu auki, joten Anna-Maria joutui vielä tarkistamaan onko valmiiksi pätkityt paperiinit sopivia ohjeen valaisimeen. Onneksi kaikki tuntui täsmäävän, sain luvan kierrätyspaperiinin käytölle ja pääsin ostamaan Nextiilistä vaihtoehtoista paperiinia.
Tässä vaiheessa jänskätin siis enää vain alkavaa kurssia, ja sitä millaista tämä oma paperiinini olisi työstää ja miltä valmis valaisimeni tulisi lopulta näyttämään. Tästä kierrätetystä paperiinista tehdystä valaisimesta kun ei ollut valmiina kuvaa muualla kuin omassa päässäni.
Paperiinivalaisimen työvaiheet olivat toisaalta yksinkertaisia, toisaalta työläitä
Pyörre-paperiinivalaisimen työvaiheet eivät lopulta olleet monimutkaisia, muutaman solmun hallitsemisella valmistuu koko valaisin. Silti ajallisesti Pyörre-valaisimen punonta vei paljon enemmän aikaa kuin olin osannut arvioida, joten sanoisin, että valaisimen valmistaminen on työlästä, mutta silti en kokenut valaisinta teknisesti haastavaksi. Mielestäni punominen oli todella nautinnollista, ja onneksi siitä sai nauttia mukavassa seurassa ja ohjauksessa, joten tykkäsin kyllä ihan supersuuresti.
Kokemuksiani Pyörre-paperiinivalaisimen työstämisestä
Omat valaisimeen kuluvat paperiinipätkäni olivat valmiiksi leikattuja ja pidempiä kuin ohjeessa, joten ajattelin, että 18 cm lisätyöskentelyvaralla ei siis pitäisi tulla ongelmia päästä mukavasti työssä loppuun asti. Silti paperiinia riitti lopulta vain juuri sopivasti, en tiedä johtuiko se siitä, että materiaalini poikkesi ohjeen Raffiasta. Jäin miettimään kuinka ohjeen mukaisesti mitattu Raffia mahtaisi riittää työskentelyvaroineen lampunvarjostimen valmistamiseen. Itse mielelläni lisään ohjeiden työskentelyvaroihin vielä vähän lisää, mieluummin siis vaikka vähän liikaakin ylimääräistä kuin naftisti. Paperinauha eikä paperiinikaan ole kallista askartelumateriaalia.
Yksi työskentelyä hidastava tekijä oli oman kierrätyspaperiinini suppuisuus, tällä tarkoitan sitä, että jouduin aukaisemaan paperiinia ennen kehikon metallipintojen kieputustyövaihetta. Metallipinnat päällystetään kieputtamalla paperinauhaa niiden ympäri, tämä on ensimmäinen työvaihe useimmissa kehikkoihin tehtävissä valaisintöissä. Tämä paperiinilla tehty työvaihe oli ylimääräinen verrattuna Raffialla kieputtamiseen, Raffia olisi siis ollut tässä kohtaa parempi valinta.
Paperinauhaa ei tässä työssä tarvinnut kastella. Joissain paperinarutöissä kastelu toimii mainiosti ja se helpottaa työskentelyä. Tämä oma kierrätyspaperiinini oli myös ihanan kestävää omalle käsialalleni solmia, minä näet tuppaan käyttämään joskus liikaakin voimaa.
Käyttämäni paperiini oli hieman jäykkää solmimiseen ja tuntui, että valaisimen pienimmissä kehissä solmujen tila tuntui loppuvan ihan kokonaan, ja lopulta jätinkin työskentelyvaran sojottamaan sinne tänne varjostimen yläosaan. Jokaisella materiaalilla on oma luonteensa, ohjeen Raffialla loppusolmut olisivat sujuneet luultavasti jouhevammin. Mukavalta tämä valmis valaisimeni kumminkin näytti, ja sopi juurikin tuollaisena sähäkämpänä meidän kotimme kattoon.
Ihana paperiini ja sen monet mahdollisuudet
Olen jo pitkään halunnut tutustua lähemmin paperinaruun tai -nauhaan askartelumateriaalina, ja nyt tämän paperinauhavalaisinkurssin kautta pääsinkin mukavasti perehtymään yhteen niiden sukulaisista, paperiiniin. Itse asiassa olen tainnut haaveilla paperinarutöistä melko pitkäänkin, sillä ostin ensimmäisen tipun keltaisen paperinaruvyyhtini jo kolme vuotta sitten. Tuolla kaapissani se edelleenkin lojuu, vaikkakin olen sitä siellä ihaillut monta kertaa ja siirrellyt hyllyltä toiselle. Taidankin kaivella sen sieltä nyt esille, ja odotella inspiraatiota, sen verran innostusta tämä paperinauhavalaisinkurssi minussa sai aikaiseksi. Millaistahan on sitten työstää paperinarua?
Lisäys: Millaista on virkata paperilangasta säilytyskori?, tästä artikkelista löytyy keltaisesta paperilangasta myöhemmin virkkaamani säilytyskorit.
Tämä Pyörre-paperinauhavalaisin on yksi olohuoneemme viiden valaisimen kokonaisuudesta. Valaisinkokonaisuudesta puuttuu vielä yksi valaisin, johon minulla on jo suunnitelmat, mutta jota en ole alkanut vielä toteuttaa, kenties ideani vielä muuttuukin, sen verran ajatukseni vielä harhailevat ja valmiit valaisimetkin etsivät paikkojaan. Siitä sitten myöhemmin lisää, sillä nyt aion nauttia tästä ihan itse tehdystä, upeasta Pyörre-valaisimestani, josta tulikin lopulta juuri sellainen kuin mitä omassa mielessäni ajattelin kierrätyskeskus Nextiilin laarien aarteita pönkiessäni.
-Käsityön iloa, Tuija-
Lisäys:
Myöhemmin tehtyjä töitäni voit käydä lukemassa näistä artikkeleista
Seuraa minua myös Instagramissa.
