Viron Tartossa on paljon näkemistä ja kokemista. Viro tuntuu muutenkin itsellemme mieluisalta matkakohteelta, sillä maan monipuolisuus yllättää kerta toisensa jälkeen, mitä enemmän Virossa käy, sitä enemmän sieltä löytää elämyksiä ja koettavaa.
Tartto oli meille matkakohteena uusi, ja Viron toiseksi suurimpana kaupunkina se hurmasi meidät monitahoisella kauneudellaan. Lähes 100 000 asukkaan Tartto on Baltian vanhin kaupunki, ja sen yliopisto on pohjois-Euroopan vanhin. Tartton vehreys, kaunis kaupunkikuva vanhoine ja uusine rakennuksineen sekä kaupunkia halkova Emajögi toivottavat vierailijat tervetulleiksi ystävälliseen, vanhaan virolaiseen pienkaupunkiin, jota voin suositella lämpimästi.
Oma Tartossa vietetty juhannuksen aikamme käsitti neljä päivää, joista kaksi oli täysiä kaupunkipäiviä, nämä olivat juhannuksen kummatkin juhlapäivät. Virossa juhlitaan juhannusta kahtena päivänä, toisin kuin Suomessa, missä juhannusjuhlat on juhlittu yhdessä päivässä.
Tältä Tartossa vietetyltä juhannukselta haimme mieheni kanssa rentoa yhdessä oloa, virolaisen kulttuuri-ilman hengittämistä ja matkustamisen helppoutta maiseman vaihdoksineen. Virolaisessa kulttuurissa on jotain tuttua suomalaiselle, mutta myös jotain hyvin erilaistakin. Koko reissun unohtumattomimman kokemuksen sain tuntea kumminkin vasta kotimatkalla autolautan kannella istuskellessani, tässä kohtaamisessa kulminoitui mielestäni virolaisen elämän arvomaailma ja se, miten virolaiset kunnioittavat kulttuuriaan. Tätä arvostan ja tämä on se syy, jonka vuoksi itse haluan Viroon yhä uudestaan ja uudestaan.
Tartossa koettavaa
Matka Tampereelta Tartooseen
Oma Tarton matkamme alkoi Tampereelta, Tarton suomalaisesta ystävyyskaupunkista. Ajoimme autolla Tampereelta Helsinkiin ja Tallinnasta Tartoon, mutta aivan yhtä hyvin koko matkan olisi voinut tehdä juna-lautta-bussi/juna -matkanakin, joka tulee myös halvemmaksi. Menomatka taittui Tallinkin uudella My Star -lautalla, joka oli hyvin siisti ja jonka shoppailumahdollisuudet olivat ensiluokkaiset. Lautan lähtö satamasta oli niin pehmeää, äänetöntä ja huomaamatonta, että vasta ulos katsottuaan tajusi olevansa liikkeellä. Oma aikani kului 8:nnella kannella leppoisasti kahvitellen ja sukkaa neulaamalla, koko lauttamatka taittui kahdessa tunnissa.
Tallinnan keskusta on melkoisessa myllerryksessä aina vuoteen 2025 asti, sillä keskustassa rakennetaan uutta raitiotietä, mutta lisäksi siellä tehdään muitakin rakennustöitä, kuten jalkakäytävien päällystystä, liikenteenohjauslaitteiden ja bussipysäkkien asennuksia. Tästä johtuen satamaliikenne ohjataan kaikkinensa keskusta-alueen ulkopuolelle.
Tiepasteet ovat selkeät, mutta silti käytimme ajaessa navigaattoria. Navigaattori oli itse asiassa välttämätön vain yhden kerran erään erkanevan tien valintatilanteessa, sillä tässä tienhaarassa ei ollut mitään Tartoon viittaavaa infoa, ei tien numeroa, ei kaupungin nimeä, ei edes Tarton suunnassa olevien kohteiden nimiä. Ilman navigaattoria olisimme ajaneet tämän tien rampin ohi.
Viron tiet ovat hyväkuntoisia, liikennekulttuuri sujuvaa ja nopeuksia valvotaan useilla automaattisilla kameroilla, omalla autolla ajaminen Virossa on siis helppoa.
Hotelli Lydia ja Tartossa liikkuminen
Tartossa yövyimme vanhassa kaupungissa, Toomemäen Hotelli Lydiassa. Hotellin sijainti on erinomainen, hotelli itsessään sekä hotellihuoneemme olivat upeat ja aamupala kerrassaan mainio, tätä hotellia suosittelen.
Aivan hotellin vieressä on kaupunkipyörien latauspiste, josta pyöriä voi vuokrata. Vuokraaminen tapahtuu apin kautta, ja pyörien käyttöönotto ja niillä kulkeminen paikasta toiseen on helppoa. Pyörät ovat tukevia, niissä on kiinteä kori, lukko ja leveä geelitäytteinen satula. Pyöriä on kahdenlaisia, toisissa pyörissä on käsivaihteet, toiset ovat vain sähköavusteisia. Pyörien latauspisteet löydät kätevästi myös apista, vinkkinä sen verran, että kannattaa pitää kännykän akku aina hyvin ladattuna, sillä tarvitset kännykkääsi myös pyörän lukitsemiseen ja lukon avaamiseen, kun pysäköit sen muualle kuin pyörien lataustelineeseen. Pyörillä on erittäin helppo liikkua Tartossa, joten kesäaikaan auto on itse asiassa turha kaupunkialueella liikuttaessa.
Paras tapa kaupungilla liikkumiseen on ehdottomasti siis polkupyöräily tai käveleminen, maasto on melko tasaista ja kaupunkialue on tiivis.
Minne mennä Tartossa?
Jos haluaa tutustua Tarton suosittuihin nähtävyyksiin, kauppoihin, ravintoloihin ja elämyksiin paremmin, en suosittele matkustusajankohdaksi juhannusta, sillä suurin osa paikoista on juhannuksena kiinni. Toki pidempi loma Tartossa antaa enemmän mahdollisuuksia myös lomatekemiseen. Juhannuksena virolaiset lähtevät Laululavalle ja juhannuskokkojen äärelle, ja Tarton kaupunkikuva hiljenee. Jos taas haluat kokea virolaisen aidon juhannuksen Tartoossa, kannattaa etsiä sitä esim. Laululavalta.
Juhannuspäivistä ensimmäinen oli todella hiljainen, ja vain muutama ravintola oli auki. Koska emme lähteneet Laululavalle, pyöräilimme paljon ympäri Tarton kaupunkia, sillä etäisyydet eivät olleet pitkiä ja liikennettä ei juuri ollut.
Rakastan virolaista kauneuden tajua, joka näkyy esim. muotoilussa ja arkkitehtuurissa. Uudet rakennukset solahtavat nätisti vanhojen rakennusten viereen, sillä Virossa käytettään edelleen esimerkiksi puuta, luonnonkiveä, savea, hamppua, ruokoa ja olkea rakennusmateriaaleina. Perinnerakentaminen osataan Virossa.
Kohteita, joissa kävimme ja suosittelemme
- Emajögi -joen kummankin puolen rantaväylät ja upeat, vehreät puistot
- Raatihuoneen tori, vanhan kaupungin keskusta
- Toomemägi, upea puistomäkialue, josta löytyy vanhan tuomiokirkon rauniota ja yleisölle avoimia torneja katselupaikkoineen, alueella on vanha observatorio (en tiedä olisiko ollut auki juhannuksena)
- uimaranta, sijaitsee Tarton Ülejõen kaupunginosassa Emajoen vasemmalla rannalla, paikallisten suosima
- Supilinn eli soppakaupunki on historiallinen kaupunginosa, jossa eriväriset vanhat ja uudet talot kohtaavat luonnon, maaseutuidyllin ja kaupunkimiljöön sulassa yhteiselossa
- Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha, ulkopuutarha maksuton, sisätiloissa eksoottisen puutarhan sisäänpääsymaksu on 5 euroa, ihastuttava paikka!
- Tartu Turg, torimeininkiä ja -tunnelmaa keskustassa, tuoreet satomansikat maksoivat juhannuksena 4,80 euroa/kg
- Tagurpidi Maja eli Upside Down House, ihastuttava paikka! Talo on rakennettu ylösalaisin eli katolleen. Huoneiden sisustukset ovat myös ylösalaisin eli huonekalut roikkuvat ´´katosta´´, yllättäen oli auki juhannuksena
- Tampere Maja, Tampereen ja Tartton ystävyyttä on kestänyt jo 30 vuotta, Tarton ja Tampereen kulttuuri- ja yhteistyökeskus, suljettu juhannuksena
Olisimme halunneet kokea Tartossa paljon muutakin, mutta lyhyt juhannuksen kestävä visiittimme ei tällä kertaa taipunut muuhun. Kauniit jokiristeilyalukset pysyivät kiinni laitureissa juhannuksen aikana, ja tämä harmitti, sillä joelta käsin Tarton olisi nähnyt aivan eri vinkkeleistä, ja onhan jokiristeilyillä aina se oma ihana tunnelmansa. Ehkäpä sitten ensi kerralla…
Tartoon maakunnasta löytyy myös paljon tekemistä koko perheelle. Tartto on vuonna 2024 yhdessä muun etelä-Viron kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten ensi kesän Viron matkaajille on tiedossa ainutlaatuisia kulttuuritapahtumia.
Shoppailua ja ravintoloita
Sekä shoppailut että ravintoloiden testailut jäivät juhannuksen aukioloaikojen vuoksi varsin vähäisiksi. Ensimmäisenä juhannuksen päivänä löysin Raatihuoneen torin kupeesta auki olevan kirpputori Humanan, josta tein hyvän löydön ja ostin itselleni välikausitakin 7,50 eurolla (15e -50%).
Tartto jakautuu kahteen kaupunkialueeseen, vanhaan kaupunkiin ja uuteen kaupunkiin, ja koska nämä kaksi kaupunginosaa ovat lähellä toisiaan, ajelimme vielä katsomaan olisiko suuret ostoskeskukset juhannuksena auki. Onneksi olivat, sillä eräästä kauppakeskuksen käsityöliikkeestä löysin kierrätetyn saksankielisen käsityölehden, itselleni tämä oli oikea aarre.
Tartosta löytyy muitakin kirpputoreja kuin Humana, esim. yksi sellainen löytyy Riia-tien varrelta. Vanhan kaupungin Rüütli-kadulta löytyy myös ihana Abakhan Fabrikcs -kangaskauppa (löytyy myös Riia-tieltäkin), mutta nämä kaikki liikkeet olivat juhannuksena kiinni. Tyydyin vain huokailemaan…
Ravintoloita oli juhannuksena huonosti auki ja tämän vuoksi pääsimme testaamaan vain paria ravintolaa. Olemme aina saanut Virossa hyvää ruokaa, emmekä pettyneet tälläkään reissulla. Ehdottomaksi suosikiksemme Raatihuoneen torilla nousi Truffe-ravintola. Tämän vieressä olevasta Spicy Wokista sai kiinalaista ja intialaista ruokaa, josta pidimme myös paljon, voin siis myös suositella.
Vertailussa Tartto ja Pärnu juhannuksen viettopaikkoina. Entäpä mitä koin kotimatkalla?
Vietimme edellisen juhannuksen Pärnussa, artikkeli löytyy täältä: Juhannuksen viettoa Pärnussa. Jos vertaa näitä kahta Viron kaupunkia ja niissä viettämiämme juhannuksia, valitsisin juhannuspaikaksi Pärnuun. Pärnu ei hiljene juhannuksenakaan, ja siksi valintani kallistuisi Pärnuuseen. Toki jos lomareissu venähtää pidemmäksi kuin vain juhannukseksi, tai jos haluaa kokea juhannuksena Tarttoon Laululavan ja kokot, voisin yhtä hyvin valita Tarttoon.
Pärnu on merenrantakaupunki, jonka rannat eivät kalpene etelän rantalomakohteillekaan, joten täytyy sanoa, että lopulta valintani kumminkin riippuisi siitä mitä omalta juhannukseltani haluaisin ja millaisella kokoonpanolla lähtisin juhannusta viettämään. Pärnussa ihmettelin miksi ihmiset eivät tervehdi, tähän taas en törmännyt Tartossa, ja ajattelin, että jos asuisin Virossa tai olisin siellä pidempään, avautuisi moni asia virolaisista ja Viron kulttuurista itselleni paremmin.
Itsellämme on taipumus muokata lomastamme mieleisemme sen mukaan mitä kohteella on tarjottavana, olemme siis melko joustavia. Toisaalta olen viihtynyt hyvin mieheni seurassa kaikki juhannukset, jotka olemme yhdessä olleet, loppujen lopuksi paikalla ei ole ollut niin isoa merkitystä kuin seuralla.
Vaikka tässä olen hehkuttanutkin Viroa matkakohteena, mieleenpainuvin hetki tällä meidän juhannusreissulla tapahtui minulle kotimatkalla Helsinkiin menevällä lautalla. Istuimme laivan ulkokannella mieheni kanssa ja jatkoin kinnasneulaamista, jota olin jo tehnyt menomatkallakin Tallinnaan. Havahduin, kun eräs virolainen mies seisoi edessäni ja katseli tekemisiäni intensiivisesti. Kun nostin katsettani, hän alkoi puhua, aluksi hieman anteeksipyydellen pysähtymistään ja katselemistaan.
Mies kertoi katsovansa neulaamistani, ja sitä rauhaa, mikä minussa oli, kun istuin tätä muinaista käsityötekniikkaa taitavana, sukkaa neulaten. Hän nosti kätensä sydämensä korkeudelle ja kertoi äitinsä neulaavan, hänen silmissään oli intensiivinen, kunnioittava, arvostava ja kostea katse, jota hän ei myöskään peitellyt.
Tämä hetki siinä autolautan takakannella, kun istuin ja kinnasneulasin itse tekemälläni hirvenluuneulalla sukan kärkeä, sai minut tuntemaan millaisia virolaiset ihmiset ovat pohjimmiltaan: virolaiset hengittävät kulttuuriaan, he ovat ihmisystävällisiä, he kunnioittavat toisiaan ja arvostavat juuriaan ja perinteitä. Tämä on pohjimmiltaan se, mitä Viron matkoiltani haen, ja sen pystyy kokemaan niin Tartossa kuin Pärnussakin.
Lue myös: Käsityömatka Tallinnaan ja Juhannuksen viettoa Pärnussa.
Tuija
