Täysin erilainen ja herkän kaunis unisieppari on mahdollista valmistaa kutomalla kalaverkkoa. Kalaverkon kutomistekniikka on yksi aikakautemme uhanalaisista käsityötekniikoista. Tämä ikivanha käsityötaito ei ole tämän päivän suomalaisen arjessa enää tarpeellinen taito, sillä verkkokalastuksen harrastajat ja ammattikalastajat hankkivat luonnollisesti välineensä ostamalla ne kaupasta. Ja koska kalaverkkoja ei tarvitse itse enää valmistaa, myös verkon kutomisen kädentaitajat ovat vähentyneet. Kalaverkot joutuvat vesissä kumminkin koville ja niihin tulee usein reikiä, pienempiä ja suurempia. Verkkojen paikkaaminen käsin on taito, joka hallitaan hyvin vielä näinäkin päivänä.
Tätä vanhaa kalaverkon kudontatekniikkaa olen mielenkiinnolla itse tässä syksyn aikana opetellut, ja lähtenyt myös soveltamaan sitä omiin käsitöihini. Tämän unisiepparimallini kudoin kokonaan kalaverkkotekniikalla, sekä sen keskiosa että kaikki sen kauniit roikkuvat kukkaset. Itse asiassa tässä unisiepparini verkkokudonnassa olen kutonut verkkokassia kalaverkkokudontatekniikalla, eli unisiepparin keskiosan ja kukkien keskiosat ovat verkkokassin pohjia, ei varsinaista kalaverkkoa, joka on muodoltaan suorakaide. Tekniikka on kummikin kummassakin sama.
Jos tekniikka tuntuu kutomisen osalta hankalalta, unisiepparin keskiosan voi hyvin korvata myös toisella käsityötekniikalla esim. virkkaamalla. Helpot kukkaset valmistetaan perinteisellä kalaverkkokutomisella, tai oikeastaan kukkasia ei tarvitse edes kutoa vaan ne valmistuvat luomalla vain aloitussilmukoita, ei muuta. Poron sarven käsittelyyn tarvitaan lisäksi vielä omat välineensä.
Unisieppari on aina tekijänsä näköinen
Jokainen itse tehty unisieppari kuvastaa aina jotain sen tekijästä. Materiaalit, värit, tekniikat, koristeiden runsaus tai niukkuus, muoto yms. syntyvät omista mieltymyksistä. Oma persoonallisuus on tärkeätä näkyä siinä mitä tekee, ja miten asioita näkee, miten itseänsä ilmaisee. Tämä minun unisiepparimallini kuvastaa itseäni, pidän luonnonmateriaaleista, suomalaisuudesta, langoista, lämpimistä väreistä, kukkasista, puisista helmistä ja bohotyylistä. Tämä unisieppari voi toimia sinulle joko tällaisenaan tai se voi inspiroida sinua luomaan jotain omaa uutta, tai vaikkapa innostaa kokeilemaan poron sarvea materiaalina tai kalaverkon kutomista käsityötekniikkana, juuri niin kuin sen näet, toteutettavaksi tällaisenaan tai inspiroivana käsityönä.
Luu- ja sarvityöt tulivat itselleni tutuiksi käsityökoulussa viime keväänä, näistä töistäni voit halutessasi lukea lisää artikkelistani Mitä diy käsitöitä ylijäämä luista ja sarvista voi tehdä.
Tykästyin tuolloin luu- ja sarvimateriaaleihin, niiden työstämiseen ja mahdollisuuksiin käsitöiden osana tai itsenäisenä työnä. Vielä en osaa ihan itsellenikään avata, mikä tai mitkä asiat ovat ne, jotka itseäni ylijäämäluissa ja -sarvissa oikein pohjimmiltaan minua viehättää. Ehkäpä jo aikansa palvelleena ja hukkaan heitettynä luonnonmateriaalina se näyttäytyy itselleni uusia mahdollisuuksia tarjoavana elementtinä ja tätä kautta myös innostajana käsitöissäni.
Luovuus, käsityöperinteet ja luonnonmateriaalit tämän kertaisen käsityön aiheena
Tänä syksynä jatkoin saman opettajan tunneilla kuin viime keväänä, ja nyt syksyllä opettelin mm. kutomaan kalaverkkoa. Tämän perinteisen käsityötekniikan opin taiteilija Saija Lehtoselta.
Aiheenamme tässä tämän kertaisessa käsityössä oli luovuus, vanhat käsityöperinteet ja luonnonmateriaalit. Yhdistin työssäni nämä kaksi käsityötekniikkaa toisiinsa (sarven työstäminen ja kalaverkon kutominen) sekä kierrättämisen, sillä työni langat, puuhelmet, kävyn (kudontaväline) sekä verkon ja kukkasten renkaat hankin kierrätyskeskuksesta.
Rakastan tämän tyyppisiä käsitöitä, joissa joutuu pohtimaan koko työnsä alusta asti, sen mitä oikeasti haluaisi ideoida ja luoda, mitä materiaaleja työhönsä haluaa käyttää, miten työn teknisesti toteuttaa, mikä on työn värimaailma, tarkoitus ja miltä työ visuaalisesti tulee näyttämään. Monta pohdittavaa ja päätettävää asiaa, jotka saa minut kyllä innostumaan.
Kuten aina, tehdessäni käsityötä matkan varrella saan lisää uusia ideoita ja huomaan pohtivani muitakin tapoja toteuttaa työni kuin mihin olin lopulta päätynyt. Kieltämättä tämä sekoittaa päätäni, mutta samalla se tuo myös oivalluksia myöhempiin töihin. Tosiasiassa tästäkin unisiepparista olisi voinut hyvinkin tulla ihan erilainen kuin mitä siitä lopulta tuli, tai poron sarvesta olisi voinut tulla ihan joku muu käsityö kuin unisieppari. Itse asiassa olen joutunut tottumaan tähän omaan melko lennokkaaseen ajatusmaailmaani, ja usein minulla saattaa olla vaikeuksia päättää mitä ideaani lähden toteuttamaan. Tälläkin poron sarvellakin oli alunperin joku aivan toinen idea, joka kumminkin unohtui matkan varrella aivan totaalisesti, ja koska en vain muistanut alkuperäistä suunnitelmaani, tilalle tuli muita ideoita, kuten tämä unisieppari.
Näin teet poron sarveen unisiepparin
Koska poron sarvet ovat ihan kaikki erilaisia, on mahdotonta myös antaa ihan tarkkoja työohjeita oman unisiepparin toteutukseen. Suunnittelu alkaa poron sarvesta, sen koosta ja muodosta. Oma poron sarveni painoi 128 g ja sen läpimitta on n. 27 cm. Sarvien hinnat vaihtelevat myyjien kesken melkoisesti. Sarvia voi löytää hyvällä onnella myös luonnosta tai niitä voi kysyä suoraan metsästäjiltä, toisaalta niihin voi kaupungissakin törmätä kirpputoreilla ja tietenkin myös googlettamalla, poron sarvet eivät ole Suomessa harvinaisia.
Tämän unisiepparin työstön aloitin poraamalla rautaterällä sarveen 1,5 cm välein reikiä ja hioin sarven tyven pään sileäksi. Tämän jälkeen aloitin verkon kutomisen ohuella kierrätyslangalla verkkokassin pohjan renkaasta. Valmis verkko on pyöreä, toisin kuin poron sarvi. Niihin kohtiin, joissa kalaverkko ei ulottunut kiinnitettäväksi sarveen, kudoin paikallisesti lisää silmukoita, näin verkko lopulta istui sarven kaarevuuteen ja muotoihin hyvin. Toisaalta apuvälineen kokoa vaihtamalla isompaan saisi myös silmukan kokoon muutosta ja tätä kautta pyöreän verkon muotoa muutettua sarven muotoon sopivaksi.
Työstäminen jatkuu
Kalaverkon kiinnitys tapahtui niin, että koukkasin verkon juuttinarulla reiän kautta sarven nurjalle puolelle, solmin juuttinarun, katkaisin narut ja kuumaliimasin solmun reiän sisälle. Kiinnitysreikä valikoitui aina siitä reiästä, joka parhaiten sopi verkon silmukoihin, osa rei´istä jäi tässä kohtaa siis käyttämättä (vapaiksi).
Seuraavaksi loin kalaverkkotekniikalla silmukoita renkaan ympärille. Näin tein kolmen kokoisia kukkasia, kutakin kolme kappaletta.
Näihin helppoihin kukkasiin löydät työohjeet artikkelistani Upeat diy korvikset ikivanhalla kalaverkon kudontatekniikalla!
Seuraavaksi kukkasista tehdään ketjuja, joihin kiinnitetään kierrätyspuuhelmiä. Kukkaset ja puuhelmet sidotaan toisiinsa kuten kuvassa, ja tämän jälkeen kukkaketjut sidotaan unisiepparin kiinni. Koska jokainen kukkaketju painaa jonkin verran, ne kiristävät hentoa kalaverkkoa aina siitä kohtaa mihin ne kiinnitetään. Tämän vuoksi reunimmaiset kukkaketjut on kiinnitetty poron sarveen kiinni, ja keskimmäinen kukkaketju kalaverkon takaa kalaverkon keskiosan renkaaseen kiinni.
Unisiepparin keskiosan kalaverkon alareunaan sidoin lopuksi vielä puuhelmiä. Sarven ylimääräiset reiät täytin tässä kohtaa vielä ruskeilla siemenhelmillä, jotka kuumaliimasin kiinni. Helmistä tuli kauniita yksityiskohtia ja koristeita unisieppariin, pieniä sellaisia, mutta silti näyttäviä. Ylimääräiset reiät voi välttää sillä, että kutoo ensin verkon ja sen jälkeen vasta suunnittelee verkon kiinnityskohdat sarveen.
Sarven ylimääräisissä rei´issä on pieniä siemenhelmiä, sillä sarvi on paksu, verkon alareunassa on isompia puuhelmiä, sillä verkko on hento. Näin saavutetaan tasapainoa ja samaa teemaa kokonaisuuteen.
Tätä ohjetta saa jakaa vapaasti, jos koet sen innostavana ja haluat innostaa myös kaveriasi erilaisen unisiepparin työstämiseen!
Käsityön iloa talvisiin päiviisi, Tuija
