Keskeneräisyys osana arkea, ruokailuryhmäni Taito-lehden artikkelissa

Keskeneräisyys osana arkea, ruokailuryhmäni tuunaamista koskeva juttu julkaistiin uudessa kesäkuun 2021 Taito-lehden artikkelissa. Oma tapani tehdä käsitöitä on tehdä useita käsitöitä samaan aikaan ja rinnakkain. Tästä tavastani johtuen minulla on keskeneräisiä käsitöitä kodissamme oikeastaan ihan aina. Yksi pitkäaikainen työni on ruokailuryhmäni entisöinti- ja kevytverhoilutyö, joka on kestänyt jo 6 vuotta, ja se on siis edelleenkin kesken. Tästä projektistani Taito-lehti haastatteli minua talvella juttusarjaan, jossa kurkistetaan kaappien kätköihin ja etsitään keskeneräisiä käsitöitä.

Kurkataanpa sitten tähän minun pitkään entisöintiprojektiini – siihen miksi siitä tuli näin pitkäkestoinen ja miksi aloitan alkupään valmiin huonekalun uudelleen entisöinnin, vaikka olen jo loppupäässä koko projektia. Olen sitä mieltä, että tämä projektini sopii enemmän kuin hyvin artikkelisarjan aiheeseen keskeneräisyydestä osana arkea. Niin totaalisen keskeneräiseksi tämä lopulta menikin…

Varoitus: postaukseni sisältää huumoria.

Keskeneräisyys osana arkea, ruokailuryhmäni Taito-lehden artikkelissa

´´Työtä aloittaessa on kuitenkin mukavaa, kun tietää, että tekemisen iloa on vielä pitkän matkaa edessä päin´´, sanoin haastattelijalle. Kohdallani se onkin juuri näin. Kun tykkää siitä mitä tekee, ei pitkätkään projektit, vastoinkäymiset eikä työn määrä saa käsillä tekemisen iloa laimenemaan.

Tämä ruokailuryhmäni on jo kolmas kokonaisuus, jonka olen entisöinyt ja verhoillut. Kumpaakin harrastusta on kestänyt jo yli 10 vuotta ja monenmoisia töitä ja huonekaluja onkin tuossa ajassa ennättänyt valmistua. Kotimme sisustus onkin ollut lähes kokonaan itsetehtyä, kierrätettyä ja tuunattua. Ei siis ole ihme, että keskeneräisyyskin on kuulunut osana arkeemme.

Mistä tämä idea talonpoikaisrokokoo ruokailuryhmään ja tuunaamiseen lähti?

Idea tähän talonpoikaisrokokoo ruokailuryhmään ja sen tuunaamisen syntyi, kun eräänä päivänä rakastuin ystäväni itse entisöimään vastaavanlaiseen ruokailuryhmään niin paljon, että päätin hankkia sellaisen myös omaan kotiimme. Kului aikaa ja kun sitten yhtenä päivänä selasin Tori.fi:n sivuja, löysin sieltä tämän ruokailuryhmän.

Myyjän mukaan tämä pöytä ja sen 6 tuolia kuuluivat aikanaan johonkin pappilaan – tiedä sitten pitääkö tämä tarina paikkansa. Joka tapauksessa ruokailuryhmä oli edullinen, mutta se tulisi tarvitsemaan paljon työtä ennen käyttöön ottoaan. Työtä en osannut pelätä vaan enemmänkin olin innoissani löydöstäni ja tulevista suunnittelu- ja entisöintitöistä.

Ruokailuryhmän alkuperäisestä tuunausideasta jouduin matkan varrella luopumaan. Siitä voit halutessasi lukea tuosta Taito-lehden artikkelista.

Talonpoikaisrokokoo ruokailuryhmäni alkuperäinen kunto ja sen entisöintityö

Koko ruokailuryhmäni oli pakko entisöidä, sillä sellaisenaan siitä ei juurikaan enää ollut käyttöön. Ruokailuryhmä oli maalattu tökerösti yhdellä paksulla maalikerroksella, sillä ajatuksena on näyttänyt olevan alkuperäisen pastellivihreän värin vaihtaminen valkoiseksi. Tämä oli selvästi tehty kärsimättömästi ja pikaisella aikataululla.

Pöydän kansi oli melko törkyinen, sillä sen pinnan epätasaisuuksia oli käsitelty jollain sementin näköisellä aineella, joka oli jätetty kaiken lisäksi tasoittamatta.

Kaikki 6 tuolia olivat taasen rakenteiltaan huonokuntoisia eli jokaisen tuolin korjaustyöt tulisivat viemään aikaa, sillä usea tuoli olisi purettava osiin ja osat olisi liimattava jälleen tuoleiksi.

Pöydän ja tuolien maalikerrosten poisto ja hiominen pyöreine muotoine ja yksityiskohtineen ei sekään tulisi käymään helposti eikä nopeasti. Projektista oli siis tulossa haasteellinen, vaikka kyllä tässä vaiheessa arvioin tulevan työmäärän alakanttiin – ja reilusti.

Entä mitä kaikkea entisöintitytöt sitten käytännössä sisälsivät?

Kuvan tuolirivissä näkyy entisöintitöiden vaiheita vasemmalta oikealle.

• Vasen tuoli on alkuperäisessä olotilassaan lohkeilevine maaleineen ja periksiantavine rakenteineen. Tuolin huono kunto ei kuvassa kumminkaan näy. Kaikkien seuraavien 4 tuolin rakenteet on jo korjattu (ja päästy pintakäsittelyvaiheisiin).
• Toisena olevan tuolin maalia on osittain poistettu kuumailmapuhaltimella.
• Keskimmäinen tuoli on kolmeen kertaan käsin hiottu kuumailmapuhalluksen jälkeen.
• Neljäs tuoli on päästy jo pohjamaalaamaan. Pohjamaalausta on edeltänyt nuo kolme hiontakierrosta.
• Oikean puoleisen tuolin kaikki entisöintityön vaiheet ovat valmiit ja se on saanut kultaisen pintamaalin. Tuoli on jäänyt odottamaan kevytverhoilua.
• Pöytä ei tarvinnut rakenteellisia korjauksia, mutta muuten tein sen entisöintityöt kuten tuolienkin.

Tässä vielä kuvasikermä tuolien eri työvaiheista.

Tuolien kevytverhoilupulmia

Entisöintityöt olivat täydessä vauhdissa, vaikka sekä tuolien maalin väri että verhoilukankaan löytyminen eivät edistyneet alkuunsa ollenkaan.

Pitkän ja muutaman vuoden kestävän etsiskelyn jälkeen päädyin lopulta kevytverhoilemaan tuolien istuimet seinävaatekankaalla. Tämä seinävaatekangas tuli eteeni ihan vahingossa eräällä kirpparireissulla serkkuni kanssa.

Verhoilukankaiden valikoima ei yleensäkään ole niin laajaa kuin kevyempien kankaiden, joita ei voi käyttää näin kuluvissa ja hankauksen kestoltaan vaativissa kohteissa. Siksi koin jokseenkin pulmalliseksi alkuperäisen ideani toteutuksen, koska en löytänyt yksinkertaisesti sellaista verhoilukangasta, jonka olisin halunnut.

Tästä johtuen jouduin uudelleen pähkäilemään myös tuolien värimaailman, sillä valitsemani värit eivät tuntuneet toimivan minkään muun kankaan kanssa kuin sen mitä etsin ja mitä ei ollut edes olemassa. Onneksi koko työn toteutus oli niin hidasta, että minulle jäi aikaa uuden kokonaisuuden suunnitteluun.

Tässä vielä kuva kirpparilta löytyneestä seinävaatteesta, jota pidin yllättävänä ja hyvänä löytönä ja johon lopulta sitten päädyin. Leikkasin seinävaatteen tuolien istuinkankaiksi ja se riitti juuri ja juuri kaikkiin näihin 6 tuoliin.

Lue myös: Miten valitsen värit tuunausprojektiini?

Jouduin siis leikkaamaan seinävaatteen hyvinkin tarkasti, niin naftisti kangasta oli. Seinävaatteesta jäi kumminkin pienen pieniä reunapaloja, joista riitti vielä Houpillekin askartelumateriaalia. Seinävaate tuli siis melko tarkkaan käytettyä loppuun.

Kotimme arki keskeneräisen ruokailuryhmän kanssa

Kaikkille ei varmasti sovi keskeneräiset asiat ja työt. Minulle käsitöitteni keskeneräisyys on arkea, johon perheeni on jo niin tottunut, ettei se enää edes noteeraa onko joku työni valmis vai ei. Näyttää siis siltä, että perheenjäseneni joko hienosti sietävät keskeneräisyyttä, ovat joutuneet oppimaan sietämään sitä tai ovat vain ajan saatossa tulleet immuuneiksi sille. Kallistun immuniteettiin.

Mutta miten sitten näin pitkään kestänyt entisöinti- ja verhoiltyö on käytännössä onnistunut, kun ruokailuryhmää on käytetty entisöinnin aikana myös oikeasti ruokailussa? Ja miksi tähän ratkaisuun päädyttiin?

Ensimmäinen ajatus oli se, että käyttäisimme vanhaa jo olemassa olevaa ja itse tuunaamaani ruokailuryhmää siihen asti kunnes koko uusi talonpoikaisrokokoo ruokailuryhmäni olisi valmis. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Eräs ystäväni halusi niin innolla tätä meidän vanhaa ruokailuryhmäämme, että lopulta taivuin hänen innokkuutensa alla ja myin sen hänelle. Ruokailutilamme oli siis nyt tyhjä. Hiukan kyllä jännitti mitä mieheni sanoisi, kun hän palaisi ulkomaan työmatkaltaan. Lopulta sain kun sainkin mietittyä sopivan suloisen selityksen tulevan arkemme sujumiselle. Sopu säilyi.

Jonkun ajan kuluttua kannoimme tämän talonpoikaisrokoo ruokailuryhmän sisälle, vaikkakin se oli kunnostusta vailla. Sen entisöintityöt aloitin pöydästä ja entisöinnin aikana ruokapöydän virkaa hoiti tilalle tuotu varapöytä. Ruokailuryhmäni tuolit kestivät kyllä istumisen (ei pyörimistä), mutta koska niiden verhoilu oli aivan kamala, heitin kaikkien noiden 6 tuolin istuimille valkoiset lampaan taljat. Näin tämä ruokailuryhmäni toimi meillä ihan aluksi.

Keskeneräisyys jatkuu

Kun pöytä oli entisöity, varapöytä siirtyi sen tilalta pois. Seuraavaksi aloin työstämään tuoleja siten, että aloitin rakenteellisesti huonoimmasta tuolista. 5 tuolia jäi kotiin ruokapöydän tuoleiksi ja yksi oli siis työn alla.

Koska jotkut entisöinnin työvaiheet olivat sellaisia, että niissä joutui odottamaan kuivumista yms., otin niissä tilanteissa samaan aikaan toisen tuolin rakennekorjaukseen, kuumailmapuhallukseen tai vastaavaan. Tuolloin kotona oli 4 tuolia käytössä.

Joskus joku toinen entisöintityö kiilasi tämän pöytäryhmän edelle ja niin teinkin siinä välissä monen moisia tuunauksia. Kunnes taas jatkoin tätä pöytäryhmää. Lopulta kumminkin huomasin, että tämä isotöinen ruokailuryhmä alkoi muuttua välityöksi ja muut entisöintityöt olivatkin lopulta päätöitä. Näin vuodet kuluivat ja ruokailuryhmämme käyttö jatkui keskeneräisenä entisöintityönä.

Vuodenajat vaikuttivat myös entisöinnin etenemiseen. Olen työstänyt tätä ruokailuryhmää Tampereen Ahjolan kansalaisopiston entisöintikursseilla. Kursseja on järjestetty syksyisin ja keväisin. Ahjolalla on hyvät tilat ja välineet, mutta maalaustiloissa ei ole voinut spraymaalata. Tämän vuoksi olen joutunut odotuttamaan tuolia/tuoleja pohjamaalausvaiheen jälkeen kesään asti, jolloin olen vasta päässyt omassa pihassamme maalaamaan tuolin/tuolit spraymaalilla loppuun.

Eli olemme vuosien varrella aterioineet

• väliaikaisella pöydällä ja entisöintiä odottavilla tuoleilla
• välillä taasen pöytä on ollut valmis, mutta tuolit ovat olleet eri työvaiheissa.
• Eli tuolit ovat olleet joko alkuperäisiä,…
• kuumailmapuhallettuja (kun on ollut kurssitauko ja työt on ollut tuotava kotiin)…
• hiottuja (samasta syystä),…
• pohjamaalissa (odottamassa kesää ja spraymaalaamista ulkona) tai…
• muuten valmiita, mutta tuolin verhoilu vielä puuttuu
• Tuolin istuin saattoi myös kokonaan puuttua, koska se oli verhoiltavana
• Näiden kaikkien variaatioiden yhdistelmiä

Jossain vaiheessa, kun löysin vihdoin seinävaatteen verhoilukankaaksi, verhoilin istuimet ja tuohon aikaan jokunen tuoli oli siis ihan ilman istuinta. Vähän niin kuin vessan pönttö. Variaatioita on siis ollut monta eikä jännitys ole loppunut, sillä vaihteleva tilanne ruokailutilassamme jatkui tästä edelleen.

Yllätyksiltäkään ei vältytty

Eräänä päivänä yksi jo aivan valmis tuoli petti ja räts! Tuolilla istui poikamme, joka pöllähti lattialle ja tuoli meni rikki. Minäkin siinä vieressä putosin mukana lattialle, vaikka oma tuolini ei ollut mennyt rikki. Nyt oli siis yksi valmis tuoli poissa pelistä ja edistyminen sai takapakkia.

Tänään tämän ruokailuryhmämme tilanne on siis se, että se on siis edelleen keskeneräinen:

• pöytä on valmis
• 4 tuolia on valmiita
• 1 tuoli on työn alla, ei siis valmis
• 1 entisöity ja valmis tuoli on ihan rikki ja etsinnässä on sen tilalle uusi entisöitävä tuoli, sillä tuskin kultaista talonpoikaisrokokoo tuolia löytyy valmiina

Täytyy kyllä todeta, että tykkään entisöinnistä. Kun rojahdin sinne lattialle sen rikkimenneen tuolilla istujan eli poikamme, viereen, ensimmäinen ajatukseni siellä lattialla maatessani oli, että ihanaa, tämä entisöinti ei vieläkään lopu tähän! Vielä yksi uusi tuoli ja uusi työ!

Mutta lisää oli vielä tiedossa, sitä en vielä tuossa hetkessä siellä lattialla osannutkaan ajatella.

Muutto toi muutoksia suunnitelmiin

Keskeneräisen käsityön artikkelissa täytyy olla tätä keskeneräisyyttä mukana. Muutenhan tätä ei voisi kirjoittaa keskeneräisenä työnä omasta kodin ruokailuryhmästä, vaan artikkelin tulisi olla jotain tällaista: Kaunis ruokailuryhmäni, joka viimein valmistui.

Tuollaisen artikkelin otsikon voisi kirjoittaa jossain muussa tilanteessa. Tämä meidän ruokailuryhmämme ei kumminkaan ole vieläkään valmis eikä se sitä taida olla vielä pitkään aikaan.

Korona esti loppusyksyn entisöinnin lähitunnit, kuten myös tänä keväänäkin. Pääsin kumminkin hakemaan keskeneräisen tuolini kotiin ja näihin Taito-lehden kuvauksiin haastattelua varten. Keskeneräiseksi oli vielä tullut tuo onneton rikkoontunut tuolinikin, sillä sen kanssa tarvitsi aloittaa ihan alusta, sieltä tuolin hankinnasta asti. Tuolia ei kumminkaan vielä ole löytynyt.

Jotta näemmä hieman hupaisaksikin muuttunut ruokailuryhmäni keskeneräisyysteema saisi vielä uuden ulottuvuuden ja saisin itselleni lisää entisöitävää, täytyy tässä nyt kertoa, että aion vaihtaa pöydän väriä. Juu, vaihdan sen värin toiseen.

Olemme tämän haastattelun jälkeen muuttaneet ja uuden asunnon sisustukseen sopii mielestäni ihan toisen värinen pöytä kuin tämä vaaleanpunainen. Mieheni on pehmeästi yrittänyt kertoa minulle, että tuo vaaleanpunainen pöytä sopii hänen mielestään ihan hyvin meille. Olen kyllä miettinyt asiaa, mutta uusi väri on jo päässyt hurmaamaan minut…

Nyt elelemme täällä uudessa asunnossamme, missä on tällä hetkellä jäljellä enää neljä tuolia. Ei pöytää (ei edes väliaikaista) ja viidestä valmiista tuolista on enää jäljellä nämä neljä valmista. Tuo kuudes tuoli on ollut keskeneräisenä jo vuoden johtuen siis koronasta. Ruokailupöytä on odottamassa uudelleen käsittelyä tallitiloissamme.

Keskeneräisyys kuuluu osana arkeemme, näin se meidän perheessämme menee. Työläät käsityöt antavat lopulta kumminkin tilaa ja aikaa myös luovuudelle ja oivalluksille.

Elämä ei saa olla niin vakavaa, etteikö siihen mahtuisi myös epätäydellisyyttä ja uusiksi meneviä huonekaluja. Vai mitä mieltä sinä olet?

Käsin tehden, Tuija

Kiitän entisöintiopettajaani Sirkka Haavistoa, toimittaja Merja Häikiötä sekä valokuvaaja Tiina Hautamäkeä.

Erityisesti kiitän rakasta perhettäni, olette aivan ihania kun jaksatte ja kannustatte minua! Hyvä elämä ei ole pöydistä eikä tuoleista kiinni 🙂

´´Työtä aloittaessa on kuitenkin mukavaa, kun tietää, että tekemisen iloa on vielä pitkän matkaa edessä päin´´ – Tuija

…entäpä jos vaihtaisin vielä nuo istuimen kankaatkin uusiin, jotain olisi jo mielessäkin… mmmmmmm…..