Lampaita askartelemalla toteutuin pienen unelmani

Olen viehättynyt lampaista, vaikka en taida niistä mitään ymmärtää. Pidän niiden villasta ja lauhkeasta luonteesta. Ne ovat hauskan ja ystävällisen näköisiä ja tarvii kai myöntää, että ne maistuvatkin minulle.

Kerran eräänä päivänä näin lehdessä naisen, joka lenkkeili omien lampaidensa kanssa taivaallisen kauniilla maalaistiellä. Lampaat kulkivat taianomaisesti tämän onnellisen naisen perässä, jonossa, nauttien naisen ja toistensa seurasta, nauttien hetkestä.

Minulle syntyi unelma. Halusin olla tuo nainen, halusin omia lampaita, halusin kulkea niiden kanssa, halusin jutella niiden kanssa, siitäkin huolimatta vaikken niitä ymmärtäisikään.

Lampaita askartelemalla toteutuin pienen unelmani. Lopulta olin kokonaisen lauman johtaja ja lähdin retkelle lampaideni kanssa kuten tuo ihailemani nainenkin.

Lampaita askartelemalla toteutuin pienen unelmani

Pihallamme kasvaa kaksi suurta kuusta. Ne tiputtavat pulleita käpyjä nurmikolle ja niitä potkiessa muistin kuinka lapsena teimme käpylehmiä. Varmaan muistatte nämä tulitikkujalkaiset lehmät, jotka laitoimme risuaitaukseen ja hoidimme niitä huolella. Näistä muistoista alkoi syntyä lampaita.

Askartelin lopulta itselleni kokonaisen lammaslauman. Kun sain lampaat valmiiksi, toteutin unelmani ja lähdin lampaitteni kanssa Tampereen Kaupin metsään.

Ihana retki omien lampaideni kanssa kauniina keväisenä päivänä

Lähdimme retkelle yhdessä, minä edellä ja oma lammaslaumani seurasi minua perässä.

Välillä pysähdyimme, en tiedä miksi, mutta me pysähdyimme. Mukava siinä mättäillä oli köllötellä,  ja kuunnella metsän ääniä. Metsässä on rauhoittavaa olla.

Nautimme hetkestä ja haastavista poluistakin. Hiljakseen jatkoimme taas eteenpäin, silloin kun siltä alkoi tuntua.

Puut humisivat ja sammalet tuoksuivat vienosti, yhdessä oli lämmin ja hyvä olla.

Luonto oli huumaavaa ja ilma raikasta. Katselimme kalliolta tuota luonnon monimuotoisuutta, iäisyyden vienyttä valmistelua, joka näytti nyt tältä, juuri tässä hetkessä.

Kevät oli paikalla, sen tunsi ja haistoi, se keskusteli kanssamme tip, tip, tip.

Talvi myös muistutti itsestään, se tuli iholle ja vienosti hyväili. Se tuoksui ja esittäytyi vielä kerran, koko kauneudessaan.  Emme olisi halunneet talven vielä lähtevän, tämä hetki tässä tuntui sopuisalta, täyteläiseltä.

Täällä ollaan. Keskellä onnea. Koko lauma ja minä.

Pieniä tuokioita ja sammalten pehmeydessä telmimistä, tästä pidimme, vaikken osaa sitäkään selittää. Metsä loppui pian ja se jätti meille lempeän makunsa.

Vihreät laitumet ovat lampaiden paratiiseja. Ruohikolla on kotoisaa, sielläkin on hyvä olla.

Minun paratiisini on käsitöissä, joissa elän omaa unelmaani.

Olen nyt se nainen, joka on tietänsä kävellyt. Itse tehty onni ja omat lampaat kanssani.

                             Tuija

P.S Jos kiinnostuit omasta lammaslaumasta, tein sinulle ohjeet lampaiden askarteluun, monistusmuotteihin sekä kipsivaluihin. Käy kurkkasemassa niitä täältä!