Luonnonvärejä keittiöstä – ruokahävikillä värjäystä

Luonnon väriaineilla värjäys on ikivanha tapa, joka on aina kiinnostanut ihmisiä. Värejä ihmeinen on saanut ympäröivästä luonnosta. Luonnonvärejä saa nykyaikana omasta keittiöstä ja siten jopa ruokahävikillä värjäystä voi kokeilla mielenkiintoisena ekologisena harrastuksena. Ruokahävikillä voi värjätä lankoja ja tekstiilejä kotikattiloilla ja sisätiloissa. Kaikki ruoka mikä on syötävää kannattaa kumminkin syödä. Ylijäävän ja jopa pilaantumassa olevan ruuan määrä on edelleenkin tänä päivänä suurta, joten pois heitettävälle ruualle kannattaa pysähtyä miettimään järkevää käyttöä. Yksi vaihtoehto on värjätä sillä kankaita tai lankoja.

Osallistuin mielenkiintoiselle kestävyyskasvatustyöpajalle, jonka järjesti Biocolour. Biocolour-projekti tutkii Helsingin Yliopistossa laajemmin ruoka- ja metsäteollisuuden sivutuotteiden ja hävikin mahdollisuuksia teolliseen luonnonvärjäykseen. Värjäsin luennon työpajan aikana keittiössäni sekä ruokahävikillä että luonnon väriaineilla pihastani ja lenkkipoluiltani kerätyillä kasveilla. Tulen tuonnempana postauksessani näyttämään sinulle kuvia näistä omista biovärjäyskokeiluistani.

Luonnonvärejä keittiöstä – ruokahävikillä värjäystä

Biocolour järjesti 24.4.2020  kestävyyskasvatustyöpajan, joka toteutettiin netissä vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Asiantuntijoina mielenkiintoisessa biotyöpajassa toimivat dosentti Riikka Räisänen, kotitaloustieteen tutkijatohtori Sanna Sekki ja vuorovaikutusvastaava Riikka Alanko Helsingin Yliopistolta.

Biocolourin projektin tavoitteena on etsiä keinoja hyödyntää metsä- ja ruokateollisuuden ylijäämätuotteita tuotantoketjun kaikissa vaiheissa sekä viljeltyjen värikasvien ja väriä tuottavien mikrobien käyttöä luonnon väriaineina värjäysmenetelmissä. Bioväriaineet eivät ole sävyiltään kovin voimakkaita ja ne ovat usein epätasalaatuisia. Silti hankkeen tavoitteena on tuottaa bioväripaletti, josta löytyy keltaisia, punaisia, ruskeita, vihreitä, sinisiä ja mustia värejä ja miettiä ratkaisuja kuinka niitä voidaan tuottaa teollisesti.

Biocolourin sivuilta löytyy tietoa luonnon- ja kestävyysperiaatteiden mukaisesta biopohjaisesta värjäyshankkeesta sekä linkki tähänkin työpajatallenteeseen. Täällä lisää siitä.

Ruokahävikin määrä

Kotitalouksien osuus ruokahävikissä on suuri, sillä Suomessa heitetään ruokaa roskiin 120-160 miljoonaa kiloa, joka on kolmasosa kaikesta ruokahävikistä.  Tämä tarkoittaa 7800 rekka-autollista ruokaa. Ruokahävikin kokonaismäärä on vieläkin enemmän eli yhteensä 400-500 miljoonaa kiloa, kun lasketaan mukaan hävikkiruuan määrä jokaisessa ruokaketjun vaiheessa. Valtava määrä ruokaa, jonka tuottamiseen on kulunut paljon energiaa, ravinteita, vettä, maapinta-alaa ja työtunteja. Jos ruoka päätyy roskiin, tuotantoketjussa syntyneet päästötä ovat myös olleet turhia.

Ruokahävikillä ja biopohjaisilla materiaalilla värjäystä omassa kotikeittiössä

Mitä ruokaa sitten voi käyttää kotona biovärjäykseen? Entäpä mitä biomateriaalia suoraan luonnosta? Voit kokeilla mitä vain ruoka-ainetta tai biopohjaista materiaalia, sillä jos biomateriaalissa on väriä, siitä myös irtoaa väriä. Loppukesästä kasvit eivät yleensä enää anna paljoa väriä, mutta esim. kielon lehdet antavat värinsä vasta niiden lakastuttua syksyllä.

Ruuan ja biomateriaalin väriä irrotetaan keittämällä sitä vedessä. Väriliemen lopputulos on joka kerta yllätys, sillä siihen vaikuttaa materiaalin määrä, ruoka-aineen kasvuolosuhteet, poiminta-ajankohta, elinkaaren vaihe, keitettävän veden määrä, keittoaika ja -lämpötila yms. Prosessia ei pysty millään kontrolloimaan, joten luonnon väriaineilla värjäämiseen kannattaa ottaakin hyvin rento asenne ja nauttia yksinkertaisesti siitä mitä tekee. Yllätyksellisyys tuo vain lisää jännitystä ja mielenkiintoa biovärjäysharrastukseen.

Vinkkejä mitä kaikkea biopohjaista materiaalia voit käyttää väräjäykseen

Keittiöstä    – vihannekset, juurekset, hedelmät, kahvi, tee (varsinkin mustatee), mausteet, punaviini

Luonnosta  – sienet (punaseitikki!), kävyt, kaarnat, jäkälät, puun kuoret, levät, havut, käävät, lehdet,  norkot, varvut, kukat, marjat (aronia)

Yhdistelemällä: spiruliina + kurkuma = limen väri

Hyviä ohjeita ja vinkkejä saat myös Anna-Karoliina Tetrin luonnonväreillä värjäyksistä täältä.

Työvaiheita luonnonväreillä värjäykseen

Väriliemeen tarvittava bioainemäärä karkeasti arvioiden

• tuoretta ainesta noin 10:1 eli 1000 g bioainetta/ 100 g värjättävää kangasta/lankaa

•  kuivattua ainesta 1:1 eli 100 g kuivattua bioainetta / 100 g värjättävää kangasta/lankaa

Lakanakangasta värjätty ekoprinttaustekniikalla, kahvipapuja. Sininen väri on tarttunut pyyhkestä, jota on tarvittu värjäyksen aikana. Pyyhkeen väri on hauska ja yllätyksellinen lisä. Oma kokeilu.

Luonnonvärejä saa mm. kahvinpuruista, joka on melko yksinkertaista ruokahävikillä värjäämistä. Lähes joka kotitaloudessa tätä ruokajätettä syntyy päivittäin.

Lue täältä myös kanamunien vintage-värjäyksestä luonnon väriaineilla.

Väriliemen valmistus keittämällä

• kasviaineksen pilkkominen, kuoriminen (väriä vapautuu paremmin), ei välttämättöntä
• keittäminen, pehmeät aineet 20-30 min ( kuitenkin esim. porkkana paljon pidempään, sienet 30 min, kävyt, kaarna, kuoret 3h, vaativat myös esiliottamisen)
• väriliemen siivilöiminen
• väriliemen jäähdyttäminen kädenlämpöiseksi

Leskenlehtiä, oma kokeilu väriliemeksi.

Värjättävä materiaali

• parhaita ovat proteiinikuituiset villa ja silkki
• pellava, puuvilla, bambuviskoosi, selluloosamuuntokuidut, juutti (värjäytyvät vaaleammiksi)
• kankaan rakenne vaikuttaa värjäytyvyyteen: harva kangas värjäytyy paremmin kuin tiheä
• selluloosamateriaalit tarvivat useita värjäyskäsittelyjä peräkkäin ja pidemmän värjäysajan
• pellavalle voi tehdä kuumakäsittelyn pesusoodalla ennen värjäystä, jolloin saadaan pellavan pinnasta väriä hylkivää vahaa pois, sooda myös pehmentää pellavaa ja avaa kuiturakenteita otollisemmaksi värille
• värjätty materiaali on mahdollista värjätä myös uudelleen

Leskenlehdillä värjätty vanha tyynyliina, puretus värjäyksen aikana. Pirkka-villalangan pätkä 100% villaa. Oma kokeilu.

Purettamalla saa värin tarttumaan paremmin

Purettaminen tarkoittaa langan käsittelyä metallisuoloilla, jolloin langan väripinta lisääntyy. Tällöin värit kiinnittyvät paremmin, värjäytyvyys on voimakkaampaa ja värit kestävät käyttöä paremmin.

Yleisin puretusaine on aluna, jolla voidaan purettaa värjättävä materiaali omana prosessinaan ennen värjäystä tai puretus voi tapahtua värjäyksen aikana, jolloin yksi työvaihe jää väliin. Toki esim. lankoja voi purettaa etukäteen isomman satsin ja värjätä vyyhti kerrallaan silloin kun on siihen sopiva hetki. Purettaa voi myös värjäyksen jälkeen. Esim. raudalla puretus kannattaa tehdä näin, sillä rauta heikentää värjäyksen ajan kangasta.

Kaikki värjättävä materiaali ei välttämättä vaadi puretusta. Joissain biomateriaaleissa on itsessään tanniinia, joka toimii puretusaineena. Toki alunan lisäyksellä saat väristä pysyvämpää. Kasvin oksaalihappo toimii myös puretteena.

Luonnon omia puretteita löytyy mm. seuraavista aineista ja kasveista:

• punaviini
• kävyt
• kanerva (talven jälkeiset käyvät mainiosti värjäykseen)
• punajuuri
• puun kuori
• härkäpavut
• kahvi
• tee
• nokkonen
• jäkälät
• liekokasvit
• ohra
• raparperi (juuret ovat hyvin värjääviä)

Vuorokauden esiliotettuja murskaamattomia käpyjä ja pajun oksasilppua keittovaiheen alussa. Pajun kuori antaa voimakkaamman värin kuin silppu. Oma kokeilu.

Biocolourin värjäystyöpajassa värjättiin alpakka-, villa- ja hamppulankaa.

Värjäys ja puretus

• kastele kangas tai langat vedessä ensin märiksi
• annostele oikea määrä puretetta pieneen määrää 40-asteiseen värjäyslientä ja anna liueta
• lisää liuotettu purete värjäysliemeen
• nosta värjättävä materiaali kattilaan
• nosta lämpötilaa pikku-hiljaa 80-asteiseksi ja värjää tässä lämpötilassa 1h välillä hämmennellen
• värisävy syvenee, jos jätät värjättävät materiaalit jäähtymään väriliemeen
• huuhtele asteittain haaleassa vedessä, ensimmäiseen huuhteluveteen voi lisätä etikkaa lisäämään värikestävyyttä
• kuivata

Lakanakangasta värjätty kuusenkävyillä, puretus värjäyksen aikana. Oma kokeilu.

Pirkka-villalankaa värjätty kuusenkävyillä, esipuretettu lanka. Oma kokeilu.

Vanha tyynyliina värjätty pajulla, puretus värjäyksen aikana. Oma kokeilu.

Värjäystyöpajassa kehotettiin suhtautumaan kriittisesti vanhan ajan lankojen ja tekstiilien värjäystyöohjeisiin. Ennen vanhaan on käytetty puretteina ympäristölle haitallisia aineita eikä niitä ole välttämättä mitattu oikeaa määrää värjättävään materiaaliin nähden. Tällöin ympäristöä on kuormitettu turhaan. Eri työvaiheiden vedet on myös voitu kehottaa kaatamaan vesistöihin, kun ne nykyään imeytetään maahan.

Luonnon väriaineet ja värjäysperinne alkoivat kiinnostaa minua hieman syvemmin tämän väripajan jälkeen.

Vanhin väri, josta on arkeologisia todisteita Suomessa, on punamulta. Sillä ei voi värjätä tekstiilejä, mutta sillä on maalattu kuvioita kankaisiin. Mm. näiltä tekstiilikulttuuriseuran sivuilta löytyy mielenkiintoista tietoa muinaisista väreistä, värjäyksistä ja niiden tutkimisesta. Punamultaa on käytetty yleisesti keittomaalin pigmenttinä. Punamultamaali on tunnettua talomaalina.

Luonnon väriaineita ja ruokahävikkiä voi paksuntamalla käyttää myös esim. taulumaalauksissa. Hius- ja ihoväreinä on taas historian saatossa käytetty hennaa. Listaa voisi vielä jatkaa.

Taidanpa nyt siirtyäkin googlen ihmeelliseen maailmaan ja toivotella kaikille innokkaille värjäreille ja värjäystä kokeileville iloisia ja ihmeellisiä hetkiä patojen äärellä!

                                 Tuija

Avainsanalla värjääminen löydät myös muita eri värjäysmenetelmien artikkeleitani.