Maalaisinko kalkkimaalilla? Pohdintaa käy joskus varmaan jokainen maalaamista suunnitteleva mielessään.
Olen perinteisen entisöinnin harrastaja. Haluan entisöidä huonekaluni siten, että tekemäni huolellinen työ kantaa pitkälle. Kunnolla tehtyä työtä ei tarvitse kovin pian aloittaa työstämään jälleen uudelleen, sillä hyvin tehty kestää. Mutta entäpä, jos markkinoilla tarjolla olevat vaihtoehtoiset maalit toimivat myös hyvin, etuina nopea ja silti myös näyttävä lopputulos? Ilman pohjatöitä. Kalkkimaalit ovat oikotie onneen. Vai ovatko?
Olen kokeillut kalkkimaaleja jo useita vuosia. Kerron tässä postauksessa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani sekä perinteisestä entisöinnistä että kalkkimaalaamisesta. Kalkkimaalaan myös ex-tempore yhden huonekalun ilman sen kummempia ennakkosuunnitteluita. Näytän myös kuvia omista aiemmin kalkkimaalatuista töistäni. Mitä niille kuuluu tänä päivänä, vuosien käytön jälkeen? Pohdin myös onko kalkkimaalit aikaa myöten pystyneet muuttamaan käsitystäni itsestäni perinteisen entisöinnin aktiivisena harrastajana.
Tässä postauksessa ei ole mukana kaupallista yhteistyötä.
Maalaisinko kalkkimaalilla?
Ensimmäinen tutustuminen kalkkimaaleihin tapahtui Sisustusalan ammattitutkintoa suorittaessani vuonna 2014. Aloitin kalkkimaalaamisen JDL:n maaleista, siirryin Annie Sloaniin ja sen jälkeen Rust-Oleumiin. Aloitin kalkkimaalikokeiluni ihan silkasta uteliaisuudesta. Olin pitkään entisöinnyt, joten oli luonnollista, että epäilin mielessäni kalkkimaalin uutuuden ja loistavien ominaisuuksien hehkutusta. Halusin omia kokemuksia. Olen maalannut kalkkimaalilla isoja ja pieniä projekteja ja kokemusta on syntynyt näinä kuutena vuotena.
Kalkkimaalareiden kokemuksia löytyy myös FB:ssa Kalkkimaalarit-ryhmästä.
Huonekalun maalaus Annie Sloanin kalkkimaalilla
Koska postauksen idean alku syntyi siten, että meneillään ei juuri ollut yhtään kalkkimaalaustyötä, josta olisin voinut ottaa kuvia ja kertoa työstäni, päätin aloitaa sellaisen. Viime viikkoisessa postauksessani vierailin Tampereen Tallipihalla ja matkaani tarttui kaksi Annie Sloanin pientä kalkkimaalipurkkia ja pieni vahapurkki Nooran Putiikista. Värivalinnatkin tuli tehtyä ex-tempore. Maalattavaa minulta kumminkin aina löytyy helposti. Koska projekti lähti lentoon tuosta vaan, ajattelin samalla kokeilla yhtenä pensselivaihtoehtona tyttären vanhaa meikkisutia. En tiennyt mitä tästä tulisi, mutta joskus on vain hyvä heittäytyä.
Täältä voit käydä kurkkasemassa Tallipihan vierailuani Tampereella.
Tässä on taso, jota aloin kalkkimaalata. Se on ostettu Tori.fi:stä ja maalattu kertaalleen valkoisella maalilla.
Valitsin pensseleiksi sellaisia, joita löysin kaapistani: JDL:n vahasivellin, tyttären huolellisesti pesty vanha meikkisuti (ei ehkä näytä siltä, mutta pesin sen pesukoneessa kokonaista 2h) ja maalisivellin, jonka jo tässä vaiheessa hylkäsin. Ihastuin työn edetessä meikkisiveltimen notkeuteen ja sen sujuvaan liikkuvuuteen maalattavalla pinnalla. Vahan pyörittelin lakanan palalla ja jätin vahasiveltimenkin sivuun. Kalkkimaalaaminen on helppoa ja samalla suuripiirteisempää kuin perinteisillä maaleilla maalaaminen, joten meikkisuti sopi mainiosti tähän pieneen projektiini. Tätä meikkisutia tulen käyttämään vielä uudestaan, joten lopuksi pesin sen ja laitoin talteen. Kierrätystä tämäkin.
Ennen kalkkimaalausta pesin tason pinnat ja karhensin maalia 180:n karkealla hiekkapaperilla. En vain pysty olemaan tekemättä näitä vaiheita, vaikka kalkkimaalit eivät vaadi pohjatöitä. Uskon, että tämä työ ei olisi vaatinut ainakaan karhennusta. Hiomistomut pyyhin nihkeällä rätillä.
Yksi hyvin tärkeä vaihe kaikessa maalaamisessa on se, että sekoitat maalin hyvin huolellisesti ennen työskentelyä. Maalin on oltava homogeenista. Purkissa seisoessaan se ei sitä ole. Tasaiseksi sekoitetulla tummemman punaisella maalilla sudin ala-tason ja jalkojen ala-osan, loput kirkkaammalla punaisella.
Olin pettynyt tulokseen. Tummempi maali ei ollut sävyltään sitä mitä olin hakenut. Se oli kylmän sävyinen ja siksi minulle väärä. Tässä kohtaa mietin miksi en ollut tarkistanut värivalintaani Nooran Putiikin puisista värimalleista. Kirkas punainen oli juuri oikea punaisen sävy, mutta näin kesällä se teki kumminkin minut levottomaksi. Maali sai nyt kuivua hetkisen ja minä sain miettimistauon.
Mitä tehdä epäonnistuneiden värivalintojen kanssa?
Mitä nyt tekisin, miten jatkaisin tästä? Mietin vaihtoehtoja ja päädyin siihen, että päälle voi aina helposti laittaa lisää kalkkimaalia, vaikka ihan eri väriä, vastaväriäkin. Päätin kokeilla tätä.
En ole yleensäkään huolissani kokeilujeni mahdollisista takapakeista. Tämä johtuu siitä, että minulle värit ovat projektissa tärkeintä ja osaan käyttää värejä. En yhdistele sävyjä, jotka eivät kuulu samaan väriperheeseen enkä kylmiä ja lämpimiä värejä keskenään. Tämä tuo luottamusta sekä rentoutta ja varmuutta tekemiseen. Uskon, että tämä toimii aina, ja siksi en ole levoton epäonnistumisista. Jos kiinnostuit värien yhdistelemisestä ja siitä miten valitsen tuunausprojektiini värit, käy tutustumassa aiheeseen täältä.
Koska olen maalannut ennenkin kalkkimaaleilla, lähdin katsomaan mitä löytäisin kaapistani. Etsin saman sarjan maaleja. Niitä löytyi useitakin. Värejä voisi vaikka sekoitella keskenäänkin.
Värejä oli jopa vuosien takaa kuten kuvan vanhoista purkkimalleistakin jo huomaa. Minulla yleensäkin on maaleja, koska rakastan värejä ja innostun milloin mistäkin väristä, kun alan maalaileemaan. Olin yllätynyt siitä, etteivät kalkkimaalit olleet kuivuneita. Olen säilyttänyt pieniä kalkkimaalipurkkeja kannet tiukasti kiinni suljetuissa minigrip-pussissa, joten ehkäpä se on ollut hyväksi maaleille. Näitä vesiliukoisia maaleja voi ohentaa vedellä, mutta nyt siihenkään ei ollut tarvetta. Tumma vahakin oli käyttökelpoista.
Lempivärini lapsesta asti on ollut kirkas ruohon vihreä. Lopulta päädyin siis noihin kahteen vihreään ja lisäksi käyttäisin työssäni vielä ruskeaa vahaa. Ne tuntuivat nyt miellyttävän minua eniten, sillä pohjalla oli punaista. Vihreä ja punainen ovat vastavärejä, joten tämä yhdistelmä viehätti minua.
Kalkkimaalailu jatkuu
Maalasin sinivihreällä tason tolpat ja jalat, kirkkaalla vihreällä kummatkin tasot ja kaiteen. Nyt aloin päästä mukaan taas tähän työhön ja taso alkoi elää silmissäni minunlaistani elämää. Fiilingit kohosivat mukavasti ja tunsin, että suuntani oli nyt oikea.
Kalkkimaali kuivuu nopeasti. Vihreät maalit maalasin ohuesti ja pyyhin märällä rätillä vielä sieltä täältä, jotta alla oleva maali pilkahtelisi kivasti. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että taisin haluta tällä kertaa vanhan näköisen pinnan tälle vanhalle tasolle. Jatkoin siis mutu-fiiliksillä työtäni.
Seuraavaksi levitin ja pyöritin rätillä kirkkasta vahaa, jonka jälkeen jatkoin tummalla vahalla sipaisten ja hieroen sitä kevyesti sinne tänne. Tämän jälkeen vahat saivat rauhassa imeytyä. Kannoin tason ulkoa sisälle ja ajattelin ottaa siihen samalla etäisyyttä. Usein kun nukkuu yön yli tai antaa muutaman päivän kulua, näkee oman työnsä erilailla.
Kalkkimaalaaminen ei vie paljoa aikaa, mutta perinteisessä entisöinnissä näen etuna juuri sen, että työvaiheet vievät aikaa paljon enemmän ja näin ennätän miettiä enemmän työtäni. Luonteelleni sopii hyvin ideoiden maistelu ja kasvattaminen työn edetessä. Rakastin jo tässä vaiheessa näitä oikeita sävyjä ja niiden runsasta kirjoa. Jokin minua kumminkin vaivasi ja päätin antaa itselleni aikaa. Aikaa sain luonnollisestikin, sillä vahan imeytyminen pakotti minut odottamaan.
Vielä jotain lisää…
Kun vaha oli kuivunut, katselin kalkkimaalatun tason uutta ilmettä uusin silmin. En ollut siihen ihan tyytyväinen. Olen käsityöläinen, joka luottaa vaistoon ja tunteeseen. Jos käsityöni on mielestäni upea, mutta jokin pieni vaivaannuttava asia ei anna minulle täydellistä tyytyväisyyden tunnetta, en jätä asiaa siihen. Jatkan pohtimista siitä, mikä saa minussa tuon pienen tyytymättömyyden vivahteen aikaiseksi. Mietittyäni tätä työtä tulin siihen tulokseen, että halusin tasoon itämaista tai bohoon vivahtavaa nostetta. Ehkäpä nuo pylväät pyysivät sitä, kuka tietää. Muistin, että minulla on kultaista Glitter-maalia jäljellä.
Töpöttelin kultaista Glitter-maalia vaahtomuovin palasella sinne tänne. Tätä tehdessäni tunsin tämän työn täyttävän itseni, tiesin, että nyt tämä on viimeinen silaus tasolle.
Lopulta tunsin olevani todella tyytyväinen. Tästä tuli hurjan kaunis. Työ oli siis valmis.
Maalaisinko kalkkimaalilla vai perinteisellä maalilla?
Kuten kerroin jo alussa olen perinteinen entisöijä luoneeltani ja käytän perinteisiä maaleja. Luotan perinteisten maalien aikaansaamaan kovaan ja pitkäikäiseen pintaan. Niitä voi käyttää monella eri lailla. Ne kestävät kulutusta ja käyttöä ja ovat siinä mielessä luotettava ja varma valinta maaliksi. Käytän myös perinteisiä spray-maaleja ja pidän niistä.
Luonteeseeni kuuluu myös uteliaisuus, halu kerätä omia kokemuksia ja tietoa, sitten vasta muodostan oman mielipiteeni. Joskus tämä kestää ja annan sen vain kestää, koska prosessi ilmeisesti tuntuu olevan silloin kesken. Luotan siihen, että aikaa myöden tiedon ja kokemuksien raja tulee vastaan ja olen valmis itseni kanssa. Nyt minulla on mielipide siitä maalaisinko kalkkimaalilla.
Esittelen seuraavaksi joitakin kalkkimaalattuja kohteita ja kokeilujani JDL-maaleilla. Näiden vuosien käytössä olleiden töiden myötä olen saanut omakohtaisen käsityksen kalkkimaalaamisesta.
Kalkkimaalattuja kohteita
Olen maalannut kalkkimaalilla muutakin kuin puuta. Se sopii mainiosti esim. metallin maalaamiseen. Olen maalannut kalkkimaalilla kaksi metallivalaisinta. Alin on Ikean musta kattovalaisin, johon olen kalkkimaalaamisen jälkeen heitellyt timanttilankoja ja silkkipioneja. Niitä ei ole kiinnitetty milläänlailla valaisimeen.
Alla olevan kuvan pianon ja tuolin maalasin Rust-Oleumilla, mandala-koristelut on sprayattu saman sarjan kalkkimaalisprayllä. Niistä voit käydä lukemassa täältä.
Isoin työni, jonka olen maalannut kalkkimaalilla, on kahden vitriinin projekti. Vitriinit on maalattu Annie Sloanilla.
Olen maalannut kalkkimaalilla kaikkea tältä väliltäkin. Maalasin mm. Rust-Oleumilla ja kultahilemaaliilla taulun kehykset, joita voit käydä kurkkasemassa täältä.
JDL -kalkkimaalin kokeiluja ja mielipiteeni niistä
Uteliaisuuteni sai minut kokeilemaan JDL-kalkkimaalia eri käsittellyillä.
- 1. Puu on hiottu, maalattu ja päälle on maalattu Kiva 10 väritöntä, himmeää ja mattaista lakkaa
- 2. Puu on hiottu, maalattu. Päälle on vedetty lasuuria yksi kerros (itse valmistettu: pellavaöljyvernissa 50%, tärpätti n. 40% ja serotiinia n. 5-10%)
- 3. Hiottu, maalattu ja päälle JDL:n valkoista vahaa.
- 4. Pelkkä JDL-kalkkimaali (ei hiontaa, maalin päälle ei ole laitettu mitään)
Oma mielipide kokeilustani on se, että käyttäisin kalkkimaalin päällä kuluviin kohtiin sarjan omaa väritöntä vahaa siinä tapauksessa, että haluaisin suojaa maalille ja värin pysyvän alkuperäisenä (ei siis värillistä vahaa siinä tapauksessa). Jos kohde ei ole kulutukselle altis, maalaisin sen ihan pelkällä kalkkimaalilla, jonka päälle en laittaisi mitään. Vaha on ominaisuuksiltaan sellasta, että se imeytyy pidemmälle kuin pelkkään maaliin eli vaha imeytyy puun sisälle. Tällöin olet käytännössä menettänyt jatkoa ajatellen mahdollisuuden muihin entisöintitapoihin. Jatkossa voit kumminkin käyttää kalkkimaalia ja vahaa vanhan kalkkimaalin ja vahan päälle.
Lasuurilla ei saavuteta mitään sellaista mitä kannattaisi sitä käyttäen tavoitella. Kokeilu oli kumminkin mielenkiintoinen.
Lakkaa en käyttäisi kalkkimaalin päälle. Tätä perustelen sillä, että mielestäni kalkkimaalin luonne kärsii lakkauksesta. Kalkkimaalin pinnan tulee olla ihanan matta ja kalkkimainen. Suojaamalla pintaa lakalla menettää tämän ihanan ominaisuuden. Jos haluaisin kulutusta kestävämmän pinnan, ostaisin mattamaista kalustemaalia. Kalustemaali sisälttää mm. väripigmenttiä ja lakkaa. Kalkkimaaleille on kyllä oma lakkansakin, mutta kokeilussa käytin olemassa olevaa kalustelakkaa, joka oli jäänyt petsausprojektista.
Mitä mieltä siis olen kalkkimaaleista?
Olen tullut siihen tulokseen, että pidän kalkkimaalaamisesta ja kalkkimaaleista. Mielestäni kalkkimaalit eivät kumminkaan houkuttele kaikkia maalattavien kohteiden valintatilanteita puolelleen. Erojakin kalkkimaalien välillä on. Eniten pidän Annie Sloanista ja Rust-Oleumista, tosin minulla ei ole kuin kolmesta kalkkimaalisarjasta kokemusta. Olen löytänyt kaksi hyvää kalkkimaalia, joten en ole kaivannut lisä-tutustumisia muihin kalkkimaaleihin.
Lisäksi tiedän mistä voin helposti ostaa hyväksi kokemani kalkkimaalit, joten ehkäpä en näe tarpeeksi syytä kokeilla muita kalkkimaaleja. Koskaan ei kumminkaan tiedä mitä markkinoille ilmaantuu ja mitä eteen tulee. Olen näihin kahteen kalkkimaalimerkkiin tällä hetkellä kumminkin tyytyväinen. Spray-kalkkimaalista en pidä, koska sen pinta on erilainen kuin purkkimaalin. Sitä on kyllä kätevä käyttää. Spray-maali toimi joka tapauksessa erinomaisesti pianon ja jakkaran mandaloiden maalauksessa, joten tässäkään kohtaa en ole ehdoton. Onneksi olen kokeilunhaluinen ja lempeä itselleni näissä tuunailuissani.
Miten valitsen maalin? Maalaisinko kalkkimaalilla vai perinteisellä?
Itse maalaan kuluvat huonekalut perinteisesti entisöiden. Näihin kuuluu esim. keittiön pöytä sekä keittiön tuolit ja baarijakkarat. Ylättävän moneen kohteeseen voisin harkita kalkkimaalia, mutta tosi asia on, että suurin osa kotimme huonekaluista on maalattu kalustemaalilla. Ehkäpä tämä osittain johtuu myös siitä, että olen harrastanut entisöintiä pitkään ja kalkkimaalit tulivat markkinoille vasta paljon myöhemmin harrastustaipaleellani.
Rakastan myös pitkiä töitä. Voi kuulostaa jopa pähkä-hullulta, mutta viihdyn liiankin hyvin käsitöiden parissa. Minua ei haittaa vuosienkaan välipalamainen työrupeama saman huonekalusarjan parissa, jos vain saan lopulta sen mistä haaveilen ja saan myös itse tehdä sen. Minua viehättää myös huonekalun alkuperä. Jos löytäisin vanhan, hyvin tehdyn huonekalun ojasta rikkinäisenä ja hylättynä, se olisi minun unelmieni täyttymys. Tällaisia aarteita on varauduttava myös rakenteellisesti korjaamaan ja jos näkee kovan vaivan korjaus- ja pohjatöihin, valintani olisi ehdottomasti perinteiset kalustemaalit.
Minua viehättää ajatus myös yhdistellä vuorotellen kalkki- ja perinteisiä maaleja työn eri kohtiin. En ole vielä sellaista työtä tehnyt, mutta tulen vielä senkin kokeilemaan. Lisäksi kalkkimaalitekniikat ovat minulla kokeilutasolla, joten nälkä jatkuu.
Puntaroin usein myös sitä, kumpaa maalia on järkevämpi käyttää esim. työn koon tai hankaluuden suhteen. Esim. nuo yllä olevat kaksi vitriiniä on ollut helppo maalata ja vahata pääsiäisen aikaan nelisen vuotta sitten kotona sisätiloissa. Kuljetus lasiovineen muualle entisöinnin ajaksi ahdisti. Kalkkimaalilla voi helposti maalata kotona sisällä. Vitriinit ovat edelleenkin siistit (yli 4 vuotta), maali on pysynyt hyvin ja olen siis ollut erittäin tyytyväinen kalkkimaalaukseen. Tähän kohteeseen kalkkimaali sopi mainiosti.
Myös kattolamput on helppo maalata ohuella siveltimellä siten, että ne pysyvät paikallaan katossa työn ajan. Näin itse maalasin kummatkin valaisimet. Vahaa niissä ei ole ja pölyt pyyhitään huiskalla. Ne ovat olleet katossa todella pitkään, monen monta vuotta ja näyttävät edelleen juuri maalatuilta. Jos en olisi maalannut niitä helposti kalkkimaalilla ja siten, että valaisimet roikkuivat paikoillaan, olisin kierrättänyt ne pois. Pienet maalipisararoiskeet oli helppo pyyhkiä vedellä pois.
Maalaaminen tuo värejä ja iloa elämään
Koen olevani tänä päivänä harrastelija-entisöijä, joka käyttää perinteisten maalien lisäksi kalkkimaaleja. Pidän eri tekniikoiden, välineiden ja materiaalien yhdistelemisestä ja rajojen rikkomisesta. Kalkkimaalit ovat jääneet elämääni, mutta kaikkea en niillä silti maalaisi.
Olen nähnyt helppoja ratkaisuja esim. tuolien tekstiilien uudistamisessa kalkkimaalilla, mutta itse en missään nimessä tähän kuluttaisi rahojani enkä aikaani. Ehkäpä jonkun pienen tekstiilin palasen voisin maalata lähinnä uteliaisuuttani, mutta kalkkimaalaaminen riippuu täysin siitä onko kangas kulutukselle alttiina. Kalkkimaalit (kuten perinteiset maalitkin) ovat hinnakkaita ja joissain kohteissa ne eivät vain toimi. Silti niillä saa loihdittua juuri oikeanlaisen tunnelman kuten maalaamassani tasossa. Taso ei ole juurikaan kulutukselle alttiina.
Rakastan värejä. Maalaamalla saan luotua sellaista värimaailmaa, jossa viihdyn. Lisäksi arvostan käsityötä ja huolella, hyvistä materiaaleista valmistettuja vanhoja huonekaluja. Vanhoista huonekaluista en saa mieleistäni muullalailla kuin maalaamalla ja verhoilemalla. Rakastan maaleja, sillä ne antavat minulle väriensä kautta enemmän kuin olisin uskaltannut unelmoida.
Olisi todella kiva kuulla sinun kokemuksistasi ja mielipiteitäsi kalkkimaaleista ja yleensäkin maalaamisesta. Mitä maaleja käytät, miten valitset maalisi ja onko sinulla jotain lemppareita? Entä mitä olet maalaillut? Laita ihmeessä kommentteja tai tule juttelemaan lisää FB-ryhmääni!
Kesäiloa, Tuija
