Olin ensimmäistä kertaa keramiikkatöitä tekemässä ja kyllä tykkäsin! Tutustuin käsityökoulussa saveen ja keramiikan valmistamiseen ja täytyy sanoa, että on se kyllä terapeuttista. Keramiikkatöihin voi hyvin lisätä muitakin materiaaleja ja keramiikan rinnalle sopiikin ihanasti myös makramee. Kumpikin on mukavasti rouheita materiaaleja ja kuin luotuja toisilleen.
Minä yhdistin koulutyössäni helpon makrameen keramiikkakukkaruukkuun. Mielestäni tästä kukkaruukusta tuli juuri niin ihanan ylellinen kuin mitä lähdinkin tavoittelemaan.
Makramee sopii ihanasti myös keramiikkatöihin, joten tästä kombinaatiosta syntyikin kaunis kukkaruukku
Keraamisia astioita on valmistettu jo vuosituhansia. Olen aina ihastellut savi- ja keramiikkatöitä, varsinkin ruukut ovat olleet mielestäni kauniita. Nyt pääsin sitten minäkin iskemään käteni mukavan tuntuiseen saveen ja tein ihka ensimmäisen keraamisen ruukkuni valkosavesta.
Jo alusta asti oli mielessäni yhdistää omaan ruukkuuni helppoa solmeilua. Olen tehnyt muutaman makrameetyön aikaisemmin, niitä pääset kurkistamaan täältä. Ensimmäinen työni oli lampunvarjostin ja kun siitä selvisin, solmeilin seinäkoristeen, jossa näkyy jo käsialan paraneminenkin.
Solmeilu on alun aivovoimistelun jälkeen todella mukavaa ja se alkaa kyllä sujua toistojen kautta. Yksinkertaista makrameeta oli keramiikkaankin lopulta luonteva yhdistää.
Kuinka savesta tuli keramiikkaa
Tämä oma ruukkuni valmistui ilman dreijaa, käsin kaulimalla ja muokkaamalla. Savea kuivatetaan hitaasti, jonka jälkeen se poltetaan pitkään korkeassa lämpötilassa ja jäähdytetään hitaasti. Tätä kutsutaan raakapoltoksi.
Raakapolton jälkeen työn voi lasittaa. Lasituksen jälkeen ruukku poltettaan uudelleen. Tämän jälkeen savesta on tullut keramiikkaa.
Työvaiheita saven muokkauksesta
- Ihan aluksi valkosaven palasesta oli saatava ilmakuplat pois, tämä tapahtui mäiskimällä savea rättiin lattialle.
- Seuraavaksi kaulin savesta märkien puuvillarättien välissä tasaisen ja paksuhkon levyn, jonka asettelin ämpärin päälle. Ämpäri oli päällystetty sanomalehdillä.
- Kaulitun savilevyn nostin ämpärin päälle, muotoilin ja leikkasin saveen lovia. Savea muotoilin joka työvaiheen välissä. Lovet yhdistin ja saumasin ulkopuolen raot notkealla savimassalla.
- Seuraavaksi käänsin saviruukun toisin päin ja otin ämpärin pois. Pyörittelin savesta pötkylöitä, joita painelin ja muurasin notkealla savimassalla sisäpuolen sivu- ja pohjasaumoihin.
- Kun ruukku oli muotoiltu mieleiseksi ja tarkistettu, että se oli tarpeeksi paksuseinäinen ja särmätön joka puolelta, tein siihen neljällä jaollisen määrän reikiä tasavälein. Tämä siksi, että näistä rei´istä pujottellaan myöhemmin makramelankaa. Makrameen kuviot ovat neljällä jaollisia.
- Reiät kannattaa tehdä tarpeeksi kauas reunasta ja tarpeeksi isoja, sillä savi elää polttovaiheissa. Lopuksi tein leimasimella sisäpohjaan leiman ja nimikoin työni ruukun ulkopuolen pohjaan.
- Tämän jälkeen peitin savityön löyhästi muovilla noin viikon ajaksi. Saven annetaan kuivua hitaasti, jotta työ ei halkeile.
Työvaiheita saven poltosta ja lasituksesta
- Hitaasti kuivunut ruukku siirtyi seuraavaksi ensimmäiseen polttoon eli ns. raakapolttoon. Valkosaven poltto tapahtuu +1220 asteessa. Työ laitetaan kylmään uuniin ja uunin lämpötilaa nostetaan sen jälkeen. Polttoaika on 8h, jonka jälkeen uunia ei avata vasta kuin 24 h:n jälkeen +200 asteessa.
- Raakapolton jälkeen ruukusta oli haihtunut loputkin vedet, joten nyt savi oli nimensä mukaisesti valkoista.
- Tämän ruukun lähtöpaino oli 3010 g ja polton jälkeen 2240 g. Painosta oli siis vettä n. 25%.
- Seuraavaksi siirryin lasitukseen, tästä ruukustani tuli mattapintainen ja mustanruskea.
- Ison työn lasittaminen vaatii pohdintaa työjärjestyksen suhteen. Tässä päädyttiin asettelemaan ruukku pohja ylöspäin vatiin. Lasite on sekoitettava huolella pohjia myöten ja se on käytettävä saman tien. Ruukun pohja ja ulkoreunat lasitettiin kaatamalla lasitetta ruukun päälle (yläkuva vasemmalla).
- Kun lasite oli kuivunut, ruukku käännettiin oikein päin ja sisäreunoille kaadettiin lasitetta pyöritellen ruukkua vinottain. Pienellä harjalla pääsi hyvin reikien sisäpuolelle.
- Valumat ja ylimääräiset lasitteet niiltä kohdin, missä työ osui uunin pintoihin, pyyhittiin märällä sienellä pois. Lisäksi pyyhitään varalta 2 mm reunaa pohjan yli. Tämä siksi, ettei uunin pintoihin tartu polton aikana lasitetta.
- Valmis lasitettu saviruukku jäi tämän jälkeen odottamaan vuoroaan polttoon muiden poltettavien töiden joukossa (yläkuva oikealla).
- Tampereen Taitokeskuksen keramiikkauunit sijaitsevat Hervannan pisteessä. Keramiikkauunit näyttävät tältä (kuvaan lupa).
- Nyt savityöstä on polton jälkeen tullut keramiikkaruukku. Käsityön jälki näkyy ihanasti ja ruukusta tuli rouhea, tätähän juuri hainkin tähän työhöni. Ihana lopputulos!
Helppoa makrameeta vielä ruukun reunaan ja sitten se on valmis
Aluksi pujottelin keramiikkaruukun reikiin makrameelankaa, tarkoituksena oli saada lenkit, joista solmeilun voi aloittaa. Makramee-solmeilussa ei ole käytetty kuin kahta solmua ja lopuksi kieputettu narut yhteen. Helppoa ja kaunista!
Makrameen työvaiheita
- Makrameelangan pujottelin taitetun metallilangan avulla joka toisesta reiästä sisään ja joka toisesta ulos.
- Seuraavaksi jatkoin samalla langalla toisen kierroksen pujottelua yllä olevan kuvan mukaisesti (oikealla). Kun toinenkin pujottelukierros oli valmis, solmin langanpäät yhteen ruukun sisäpuolelle.
- Nyt makrameelle on luotu alkulangat, joista solmeilu voi alkaa.
- Solmeilu alkaa leikkaamalla Moppari-langasta 50 cm pätkiä siten, että jokaista lenkkiä kohden tulee kaksi pätkää. Tämän makrameemallin olen nähnyt netissä, en kylläkään muista missä.
- Alkusolmuja eli leivonpääsolmuja tehdään jokaiseen lenkkiin 2 kpl.
- Tämän jälkeen jokaisesta lenkin kahden leivonpääsolmun langoista tehdään kaksoistasosolmu.
- Vierekkäisistä kaksoistasosolmujen langoista tehdään yksi kaksoistasosolmu.
- Lopuksi kaksoistasosolmujen langat puolitetaan. Solmitaan vierekkäiset langat yhteen kieputtamalla niiden ympärille lankaa ja pujottamalla loppulanka solmun takaa solmun läpi.
- Langan päät tasataan saksilla.
Keramiikka ja makramee ovat terapiaa
Jos olet joskus upottanut kätesi saveen, ymmärrät kuinka rauhoittavaa materiaalia savi osaa olla. Samaa voi sanoa solmeilusta. Makrameen solmut voivat tuntua aluksi haastavilta, mutta toistojen kautta solmujen helppouden varmasti oivaltaa. Sen jälkeen makramee tuntuu jopa terapeuttiselta käsityötekniikalta.
Itse aloitin tutustumisen saveen yksinkertaisella muotoilulla, kukkaruukulla, ja ehkäpä juurikin siksi keramiikasta jäikin erityisen mukavat fiilikset. Helppo työ ja ensikertalaisen onnistumisen ilo jäi itämään ja varmasti palaan saven ääreen uudelleen! Makrameen aloitin taasen vaikeasta työstä, lampun varjostimesta.
Kieltämättä ensimmäinen solmeilutyöni oli hidasta ja aivot tuntuivat olevan tuon tuostakin enemmän solmussa kuin itse makramee, mutta silti solmeilusta jäi tunne, että halusin tehdä sitä uudelleenkin. Onneksi jaksoin tuon lampun varjostimen kanssa taistella, sillä sen jälkeen makrameen ihana maailma avautui minulle kaikessa kauneudessaan. Oli kyllä ihan voittajafiilis itsensä kanssa!
Kuvan anopinkielet olen saanut lahjaksi. Ne ovat iloisesti alkaneet nauttia kevään valosta ja kenties tykkäävät asustella uudessa ruukussaan, koska pukkaavat uutta vihreää. Kevät saa ihmeitä aikaan, jopa tässä omin kätösin tehdyssä kukkapurkissani.
Keväistä iloa ja valoa, Tuija
