Mikä saisi sinut tarttumaan hanakammin tiskirättiin? Oletko iloinen siivooja vai vaatiiko rätin käyttö ponnisteluja? Entäpä, jos loisit itse oman rättisi ja nautiskelisit sen suunnittelusta? Jopa rättiinkin voi tykästyä ja se voi alkaa tutustumisen jälkeen tuntua hyvältä kaverilta, jonka kanssa vietetty aika ei olekaan lopulta tylsää.
Me valmistimme kolmessa sukupolvessa omat eko-tiskirättimme, jotka näyttivät kaikki tekijöiltänsä. Tiskirättejä voi piirtää mieleisekseen tekstiilitusseilla, niihin voi maalata tai painaa kuvia. Kukin tyylillään. Kerron tässä postauksessa tiskirätistä ennen vanhaan ja nykyään ja näytän millaisia meidän tuunaamistamme räteistä lopulta tuli. Niitä on kiva valmistaa vaikkapa tuliaisiksi tai tarhan tädille käytännölliseksi lahjaksi, joka on varmasti mieluinen. Postauksen lopussa otan toisenkin ekologisen materiaalin mukaan tähän samaan tiskirätin tuunaukseen. Lopuksi minulle taisikin käydä niin, että tämän postauksen jälkeen tartuin halukkaammin omaan rättiini.
Mikä saisi sinut tarttumaan hanakammin tiskirättiin?
Annoin 6-vuotiaalle Houpille ekologisen valkoisen tiskirätin ja tekstiilitussit. Hetken hän katseli materiaaleja, mutta kauaa ei vienyt, kun hän jo suunnitteli ja piirsi innokkaana tiskirätin eskarin tädeille. Tai oikeastaan kaksi. Äidillekin on jo suunnitteilla omansa, mutta täytyy ensin käydä ostamassa näitä lisää. Tiskirättejä tehdessään Houppi mietti niiden saajia ja sitä, miten he tulisivat ilahtumaan juuri hänen taiteilemistaan räteistä.
Taiteilun jälkeen paketoimme nämä käytännölliset rätit sellofaaniin, jonka läpi näkyi koko upeus. Rätti toimi näin myös pakettikorttina, sillä siihen oli kirjoitettu saajan nimi ja tekijän allekirjoitus. Miten persoonallinen ja upea lahja! Tässä yhdistyy kohtuu hintaisuus, hyvä ekologinen ajatus, helppo toteutus, tarpeellisuus ja lapsen ilo. Kaikki samassa sellofaanipaketissa.
Jos tuunattu ekotiskirätti herätti kiinnostuksen pienenä lahjana lapselta tarhatädeille, voit kurkata myös täältä lisää vinkkejä aiheesta.
Eko-tiskirätistä
Yksivärinen valkoinen tiskirätti maksaa 1,90e Tampereen Taito Pirkanmaassa (Verkaranta). Sen koko on 20 x 17 cm. Muovittomaan tiskirättiin voit piirtää, maalata tai painaa kuvat ihan itse.
Tiskirätti on ekologinen, muoviton ja se on valmistettu puuvilla-selluloosasta, joka on imukykyinen ja hygieeninen. Se on biohajoavaa materiaalia, jonka voi hyvin kompostoida tai polttaa. Se kestää useita pesukonepesuja ja sen voi pestä myös tiskikoneessa aterintelineessä.
Huonosti huollettu tiskirätti on oikea pöpöpesä. Siksi rätti on aina huuhdeltava käytön jälkeen, lopuksi kylmällä vedellä, koska bakteerit eivät pidä kylmästä. Puristelun jälkeen on tärkeätä antaa nihkeän rätin kuivua ilmavasti käyttöjen välillä ja sen vuoksi olisikin hyvä olla vaikkapa kaksikin rättiä keittiössä. Rätit ovat aina tilakohtaisia. Keittiörätit voi kotitaloudessa pestä lakanoiden seassa 2-3 viikon välein 60-asteessa.
Metsäteollisuuden sellupohjaiset innovaatiot ovat nousemassa kukoistukseensa, sillä uusiutuvana ja biologisesti hajoavana se on ominaisuuksiltaan ylivertainen. Lue aiheesta lisää täältä.
Tekstiilitusseista
Samasta liikkeestä saa tekstiilitussitkin. Tussien kummassakin päässä on päät, kooltaan 2.3 ja 3.6 mm. Tekstiilitussi maksaa 1,10e. Tussin annetaan kuivua 6h, minkä jälkeen rätti käännetään nurinpäin ja kiinnitetään väri silittämällä puuvillalämmöllä 5 min.
Tässä onkin taiteilu sitten miehisempi tiskirätti. Kaikki supi-suomalaisia: nuori mies, Suomen vaakuna ja rätin kaupallinen valmistaja Printscorpion Oy, Aitoo.
Ennen vanhaan
Ennen vanhaan astiat tiskattiin käsin vadeissa. Samalla kun puuhellalla valmistettiin ruokaa, haettiin kaivosta vettä liedelle kiehumaan tiskaamista varten. Tiskit pestiin aina heti ruokailun jälkeen, jotta astiat eivät pääsisi kuivumaan. Astiat pestiin rätillä. Kun esiliinat muuttuivat korjauskelvottomiksi, ne revittiin räteiksi.
Juttelin eläkkeellä olevien tuttavieni kanssa tästä tiskirättiasiasta. He muistelivat, että heidän kodissaan ihan kaikki puuvillaiset ja pellavaiset kierrätettävät kankaat revittiin räteiksi ja niillä luututtiin myös lattiat. Pellavaa on käytetty jo tuhansien vuosien ajan, ja sen suosio on jatkunut näihin päiviin asti. Pellava hylkii likaa, se on hengittävää ja sillä on luja kuituside, joten hukkaan sitä ei kyllä kannata heittää. Niin kuin ei ennenkään ole tehty.
Jutustelumme sai minut hieman yllättymäänkin. Rättejä puhdistettiin kulemma tuolloin jopa keitettämällä niitä lipeässä. Lipeästä valmistettiin myös kuumamenetelmällä saippuaa, joten liekö nämä kaksi työtä yhdistetty tehtäväksi sitten samana päivänä, kukapa tietää. Tavallista tuntui myös olevan se, että rättejä käytettiin ja pyöriteltiin pieni hetki kiehuvassa vedessä.
Vasta paljon myöhemmin alettiin käyttämään lian hankaamiseen patasutia, joka tehtiin vaaleista varvuista. Omassa lapsuudessani tiskiharja oli uutuus, jollainen saattoi ilmestyä kotitalouteen joulupukin lahjana. Tänä päivänä joulupukin paketista löytyy itse maalattu biohajoava puuvilla-selluloosarätti tai kauniisti bambulangasta virkattu sellainen. Sama lahja, mutta silti eri.
Bambulanka on supersuosittua nykypäivän tiskiräteissä
Rättimakuja on monia. Bambulangasta virkataan tänäpäivänä paljon ekologisia rättejä. Materiaalina bambulanka on yhtä aikaa pehmeää, kiiltävää ja helposti neulottavaa. Se on myös hengittävää ja konepesukestävää. Kasvikuiduista valmistetut langat ovat ominaisuuksiltaan miellyttäviä ja imevät tehokkaasti kosteutta.
Voiko tiskirätti olla enää tästä ihanampi? Entäpä jos vielä lisäisi vähän luxusta…
Puuvilla-selluloosainen tiskirätti on ekologinen valinta, mutta sitä on myös bambulankakin. Yhdistin nämä kaksi mainiota materiaalia toisiinsa ja sain valmistettua itselleni oman ihanan luxus-rättini.
Omaan tuunattuun tiskirättiini halusin vanhaa ihanaa käsityön leimaa virkkaamalla reunat kuten äitini virkkasi pyyheliinojen päihin maailman kauneimpia pitsejä. Rakastin äitini kaunista käsialaa ja virheettömiä virkkauksia.
Äitini oli vasenkätinen ja minä oikeakätinen. Äitini opetti minut virkkaamaan, vaikkakin se oli vaikeaa, koska olimme erikätisiä. Muistan, kun pienenä huumaannuin liiankin vaikeista virkkausmalleista ja heitin pöytäliinat koukkuineen päivineen nurkkaan. Joka kerta hain ne kumminkin takaisin, kun olin rauhoittunut. Ja jatkoin. Vasta oikeasti aikuisena ymmärsin, ettei minun ikäiseni virkanneet vielä sellaisia töitä, joita itse niin kiihkeästi halusin opetella. Jotain niistä aina tuli ja aina ne valmistuivat lopulta. Tähän piparkakkureunaiseen rätin reunusvirkkaukseen tuli minulta virhe, joka näkyy, mutta annan sen olla, se kelpaa minulle. Enkä heitä sitä nurkkaan.
Piparkakkureunan virkkausohje puuvilla-selluloosarätin reunaan
- hefta-neulalla reikiä tarpeeksi kauaksi reunasta, aina 4 reikää/kuvio, reunassa 3 ks samaan reikään
- kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita
- samaan silmukkaan *puolip. + 4 pylvästä + puolip. -> hyppää yhden silmukan yli -> ks -> hyppää yhden silmukan yli*
- *toista* , lopuksi ks viimeiseen silmukkaan
Halusin vielä piirtääkin jotain mukavaa omaan tiskirättiini. Päätin, että ensimmäinen ihana ajatus, joka mieleen tulee, on sitten tiskirättitaiteeni aihe. Päähäni tupsahti kermalehmä-karkki.
Rakastan kermalehmä-karkkeja, joten ei ihme, että ne olivat päällimmäisenä mielessäni. Kermalehmä-karkkien paperitkin ovat muuten taiteltukin kuten silloin, kun olin pikku-tyttö. Kertakaikkisen ihania paperia myöten. Tästä tiskirätistä tulee vain hyvälle mielelle, joten luulen, että meillä putsaillaan paikkoja enemmän kuin ennen.
Innostuin vielä kokeilemaan bambulangalla tiskirätin kirjontaa, tällainen siitä tuli.
Ymäpäristöystävällisyys ja -vastuullisuus koskettaa meitä kaikkia. Sukupolvet ennen meitä ovat eläneet kierrätystaloudessa ja kuluttaneet vähän. Kuluttaminen on nykyaikamme vitsaus, mutta onneksi olemme jo heräneet vihreisiin arvoihin ja luontoystävällisyyteen. Pienet teot tuovat suuria tuloksia ajan kanssa ja näin suojelemme ainutlaatuista elinympäristöämme ja luontoa tulevillekin sukupolville.
Kun innostuin tiskirätin tuunauksesta, en olisi arvannut kuinka rätti vei minua mukanaan. Siitä innostui lastenlapseni, lapseni, minä ja kohta jo juttelimme innokkaasti räteistä isommallakin porukalla. Tuunatessani omaa rättiäni siitä alkoi tulla minulle kaveri, johon aloin kiintyä. Googlasin sen koostumusta, alkuperää ja ominaisuuksia. Kiinnitin sen menneisyyteen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Valmistamalla sen itse siihen tuli tunnetta mukaan ja sain siitä kaverin itselleni.
En halua kohdella omaa tiskirättiäni huonosti. Haluan, että se voi hyvin, on puhdas, elää pitkään ja tuo minulle iloa, kun sillä siivoilen pitkin ja poikin keittiössämme. Lupaan sille, että sen elinkaari on uskomaton, se on kumminkin oma eko-teko-rättini.
Hauskoja tuunailuja vaikkapa ihan isommallakin porukalla! Minä aloin miettimään, että mitenköhän tuo toimisi kylpyrättinä, bambulanka on ainakin hellää iholle….?
Tuija
Jos pidit tiskirättijutustani, saisit minut iloiseksi, jos jakaisit tätä somessa 🙂
