Millaista on virkata paperilangasta säilytyskori? Paperilangasta virkkaaminen oli itselleni ihan uusi tuttavuus, johon olin jo pidempään halunnut tutustua. Sain lahjaksi jo vuosia sitten kaksi kirkkaan keltaista vyyhtiä Pirkka-paperilankaa, mutta jostain syystä en ollut saanut aikaiseksi suunnitella niistä mitään työtä. Artesaaniopinnoissani eteeni tuli kurssi, johon sitten keksin liittää tämän kaapissani lojuvan paperilangan. Jos olet miettinyt joskus itsekin tutustuvasi paperilangalla virkkaamiseen, kerron tässä artikkelissa sinulle omia kokemuksiani ja vinkkini paperilangalla työskentelemisestä.
Aluksi täytyy todeta se vanha totuus, että ensimmäinen/ensimmäiset käsityöt ovat aina harjoituskappaleita. Niin tässäkin työssä kävi minulle ja siksi halusin virkata kaksi säilytyskoria, joihin yksi paperilankavyyhtini juuri ja juuri riitti. Ensimmäisen säilytyskorin käsiala oli löysempää kuin toisen ja sen käsialasta tuli myös epätasaisempaa. Paperilangan virkkaaminen poikkeaa tavallisen langan virkkaamisesta. Vaikka virkkaaminen on käsityötekniikkana itselleni erittäin tuttu, silti näistä kahdesta paperilankakorista huomaa kumman olen virkannut ensiksi.
Virkkauskokemuksestani oli etua, mutta tämä uusi paperilankatuttavuus toi haasteita tähän työhöni. Ensimmäinen kori menikin harjoittelun piikkiin, mutta siitä tuli silti hyvä ja sen voi huoletta ottaa käyttöön ja toiselle korille pariksi. Käytännössä paperilankakorien eroavaisuus ei silmiini isosti pistä, korit tulevat kumminkin omaan käyttöön eikä niitä ole tehty asiakastyönä.
Näiden Jemma-seinäkorien ohje löytyy Kotiliedestä.
Paperilangasta kerä
Paperilanka myydään vyyhdillä, joten se oli aluksi saatava kerälle. Koska minulla ei ollut kokemusta paperilangasta, tunnustelin sitä aluksi sormieni välissä ja ajattelin, että jos kerin sen kuten tavallisen langan kerälle, se ei kenties pysyisi koossa vaan kerä saattaisi löystyä työskenneltäessä. Tämän vuoksi kokeilin kieriä paperilangan paksun pahvin päälle. Tässä otin pienen riskin, sillä paperilankaa kastellaan aina ennen virkkaamista, joten koska pahvi kastuu siinä samalla, se saattaa työn edetessä lopulta murentua.
Näin ei kumminkaan käynyt ja tämä pahviratkaisuni toimi, vaikkakin paperilangan kierrokset hieman jossain kohtaa löystyivätkin. Paperilanka kannattaakin kieriä tiiviisti paksun pahvin päälle, edetä loogisesti päästä päähän ja takaisin sekä jättää runsaasti tyhjää tilaa päätyihin, kierimistä voi välillä tehdä myös pitkittäissuuntaisesti. Paksu pahvi saakin olla pitkä, ja se voi koostua monesta pahvista tai taitetusta pahvista. Yhdestä kerästä, jossa on 200 g paperilankaa, virkkasin kaksi säilytyskoria. Näiden kahden korin paperilangat olivat samaan pahviin kiedottuja kummassakin työssä, silti niiden lukuisat kostutukset työskentelyn aikana eivät haurastuttaneet pahvia vaan valitsemani pahvi kesti mainiosti alusta loppuun asti.
Paperilankaa kostutetaan ennen työskentelyä
Paperilanka on rakenteeltaan kiinteää, kestävää, se kestää vetoa hyvin ja on ominaisuudeltaan jäykkää. Paperilankaa onkin kostutettava, jotta sitä pystyy virkkaamaan. Kostutuksen jälkeen kannattaa odottaa hetki ennen työskentelyn alkamista. Mutta mikä sitten on sopiva kostutus työskenneltävälle paperilangalle? Paperilangan kosteuden määrästä voi varmasti olla eri mieltä, mutta itse tykkäsin lopulta virkata runsaammin kostutetulla paperilangalla, sillä se oli taipuisampaa ja kulki paremmin koukun alla kuin ns. juuri sopivasti kostutettu.
Tajusin tämän vasta ensimmäisen korin viimeisellä kierroksella eli melkoisen pitkään sain virkata ennen kuin löysin paperilangalleni sopivan kosteuspitoisuuden. Liian märäksi paperilankaa ei kannata kostuttaa, mutta käytännössä tästä ei oikeastaan ole huolta, sillä paperilanka kuivuu nopeasti takaisin alkuperäiseen tilaansa. Kostutettu paperilanka onkin hyvä säilyttää työskentelyn ajan muovipussissa, jotta se pysyy notkeana ja kosteana. Virkatessani paperilanka kuivui jopa niin nopeasti, että jouduin välillä kostuttamaan muovipussista ulos tulevaa lankaakin, jotta se olisi tarpeeksi kosteaa virkatessa.
Koska harvemmin koko virkkaustyötä pystyy kerralla tekemään valmiiksi, jouduin miettimään mitä teen kaikelle kostutetulle paperilangalle, joka on tässä omassa työssäni kiedottuna vielä helposti haurastuvaan pahviin. Työn keskeytyessä paperilangan on annettava mielellään kuivua ja siksi se on otettava pois muovipussista. Paperilankaa on helppo kostuttaa uudelleen eikä se kärsi edestakaisista kuivumisista ja uudelleen kostutuksista, sitä voi myös kostutella lisää työskentelyn aikana, jos tuntuu että kosteampaa paperilankaa voisi olla mukavampi virkata.
Millaista paperilanka on virkata
Paperilanka on materiaalina mainiota, sillä se ei hajoa eikä siihen ilmaannu säikeitä, se on kestävää. Koin sillä virkkaamisen kumminkin raskaammaksi kuin tavallisella langalla virkkaamisen, ja jouduin virkkaamaan siten, että koko koukku oli kämmeneni sisällä. Näin sain enemmän vääntövoimaa työskennellessäni. Lisäksi jouduin käyttämään entisöinnistä tuttua purasinta, jolla tehdään ns. alkureikä. Purasimella suurensin rivin alun silmukan kokoa piilosilmukalle, muuten en olisi saanut virkkuukoukkua silmukan läpi, paperilanka ei näet veny tai jousta kuten tavallinen lanka. Muuten virkkaaminen sujuu ilman tätä apuvälinettä.
.
Paperilangalla virkkaaminen otti siis käsiini ja siksi rytmitin virkkaamisen useammalle eri kerralle. Paperilangalla virkkaamisessa koen löysän käsialan paremmaksi kuin napakan ja tiukan käsialan. Tosin itse pidin ulkonäöllisesti tuosta jälkimmäisenä eli tiukasti virkatusta paperilankakorista enemmän, mutta tähän voi vaikuttaa se, että toisena tehty paperilankakori oli käsialaltaan tasaisempaa ja se näytti kenties siksi paremmalta.
Vinkkejä
Paperilankaa virkatessa, kuten muitakin käsitöitä tehdessä, kannattaa varmistaa, että kädet ovat juuri pestyt ja puhtaat, kun alkaa työskentelemään. Märkä paperilanka ottaa käsistä likaa pintaansa, ja tällöin virkattu pinta on valmiiksi likainen. Valmista paperilankakoria voi pestä joko käsin +40 asteessa (langan mukana tulleen ohjeen mukaan, Kotilieden ohjeen mukaan +30 asteessa) tai pyyhkimällä likaa, pesun jälkeen tuote kannattaa kuositella tai tasokuivata tuotteesta riippuen.
Tässä työssä tutustuin ensimmäistä kertaa paperilangalla virkkaamiseen, joten ensimmäinen kori oli ensimmäinen työni tällä materiaalilla. Jatkossa, kun paperilanka on itselleni jo tuttu materiaali, aion vastaavanlaiset työt, joissa virkkaan kaksi samanlaista tuotetta, virkkaan kumpaakin tuotetta rinnakkain varmistaakseni molempien tuotteiden samanlaisen käsialan.
Purkamistakin kokeilin siinä vaiheessa, kun valmistin koreihin kukkasia. Yksi hylätty koeversio oli vuorokauden kukkasena, minkä jälkeen purin sen. Paperilanka purkaantui sujuvasti eikä se jäänyt voimakkaille sykkyröille, lisäksi kun kastelin puretun paperilangan, se palautui täysin suoraksi alkuperäiseen muotoonsa. Kuivuminenkin kävi käden käänteessä.
Rosee-kukat viimeistelevät korit
Rosee-kukkien valmistamisessa huomasin, että näppärintä on mitata 1,5 m paperinaru ja kastella se kunnolla kämmenessä. Hyvin kastellulla paperinarulla oli mukava ja näppärä punoa kukkanen. Ongelmaksi muodostui kumminkin napakoiden solmujen tekeminen nurjalle puolelle, sillä oletin paperinarun kestävän myös kovan vedon, mutta tässä olin kyllä väärässä. Hyvin kasteltu paperinaru kestää vetoa, mutta katkeaa kumminkin lopulta.
Rosee-kukan valmistaminen on nopeaa, mutta itselleni tuli ongelmia kukan keskustan sitomisen kanssa. En saanut sidottua kukkaa niin napakasti, että sen keskiosa näyttäisi samalta kuten kuvan kukan keskiosa. Siksi solmin lopulta Rosee-kukkien keskiosat omalla tavallani, sillä niistä tuli näin mielestäni kauniimpia.
Kommentti
Naulakot ja koukut ovat eri kokoisia, ja koukkujen koot ja etäisyydet toisistaan ovat erilaisia. Tästä syystä kahden viimeisen kierroksen ohjeet olisivat voineet olla ohjaavampia, sillä virkkaaja voisi ottaa jo työvaiheessa huomioon sen, mihin paperilankakori sijoitetaan ja osuvatko kiinnitysreiät omien koukkujen oikeisiin kohtiin. Myös kiinnitysreikien koko tulisi ottaa huomioon.
Materiaalina paperilangan edut sopivat moneen työhön, ja voin hyvin suositella paperilankaa vaihtoehdoksi erilaisiin käsitöihin, niin mainio se on ominaisuuksiltaan. Lopulta nämä paperilankakorit päätyivät tyttäreni kotiin, sillä hän ihastui niihin niin paljon, että annoin ne lopulta hänelle. Tästä virkkausprojektista jäi itselleni tosi hyvä mieli.
Mukavia virkkaushetkiä paperilangan parissa! Tuija
Hei Tuija, paperinaru kokemuksesi avattuna oli mielenkiintoista lukea. Itse en ole virkannut. Rosekukkia olen tehnyt ja niissä virkannut keskustaan silmukkarivin, jolla kukka pysyy kasassa. Hieman haasteellista. Paperinarulla olen tehnyt makrameen perussolmua käsilaulun hihnana (sisällä puuvillalankaa) ja paperiperhoseen pitkän ”nauhan” jolla perhonen roikkuu katon koukusta. Tässä on sisällä paperilanka. Myös makrameesolmuja tehdessä naru on kasteltava. Ei liikaa ettei vetovaiheessa katkea. Suosittelen kokeilemaan
Sinulla onkin mukavasti kokemusta paperilangasta. Tuossa virkatessa mietinkin mihin kaikkeen sitä voisi käyttää, ja tuo makramee-työ alkoi kiinnostamaan, siihen voisi hyvin kokeilla paperilankaa. Olen tehnyt yhden valaisimen paperiinista eli paperinauhasta (löytyy blogista artikkeli ”Itse tehty paperinauhavalaisin on kaunis sisustuselementti”). Tuo Rosee-kukan teko paperilangasta sujui minullakin hyvin, mutta se keskusosa, se oli haasteellista, ainakin tuolla paperilangalla tehtynä. Kiitos tuosta makramee-vinkistä!
Ryjyjä oon tehnyt paperinauhasta useita. Saisi tulla kuvallisia ohjeita virkkauksiin juurikin paperilangasta.
Paperinauha sopii hyvin ryijyihin, itse en ole niitä kyllä tehnyt, mutta olen nähnyt niitä. Paperilankavirkkauksesta löytyy kyllä joitain ohjeita, mutta olen samaa mieltä, että niitä on vähemmän, vaikka paperilanka on kyllä kestävää ja käytännöllistä, ja materiaalina hyvää. Tosin tavallista lankaa on nopeampi ja helpompi virkata kuin paperilankaa.