Mistä ihmeessä sitä voi tietää millaiseksi uuden kotinsa sisustaa?

Me olemme muuttamassa ja sain siitä sitten kehiteltyä itselleni kriisin. Asumme mieheni kanssa nykyään kaksin, sillä lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Uuteen kotiin muutto oli sulassa sovussa tehty yhteinen päätös kuten myös se, että saan sisustaa kodin mieleni mukaan. Kiitos siitä miehelleni, jota sisustaminen ei kiinnosta.

Luulin tuntevani hyvin oman makuni sisustamisen suhteen, mutta jouduin kumminkin yllätymään itsestäni. Olen viime aikoina tiedostanut sisustusmaussani tapahtuvaa hiljaista muutosta, en niinkään värien suhteen vaan tyylin. Kun seisoimme kodissa, jossa tulisimme keväällä tai kesällä sitten asumaan, tunsin tämän sisustusvarmuuteni horjuvan ja olin oikeastaan melkoisen hämmentynyt tästä tunteestani. Siinä seisoessani sitä sitten mietin, että mistä ihmeessä sitä voi tietää millaiseksi uuden kotinsa sisustaa, kun ei ole enää varma itsestäänkään.

Mitä ihmettä minussa tapahtui? Sisustuskriisikö?

Olen pitkään pitänyt kaikesta vanhasta, romusta, maalaisromanttisesta, vintagesta, väreistä, tuunatusta – ja tykkään kyllä niistä edelleenkin. Tuo romanttinen puoli on minulla ollut kumminkin maltillisempaa ja värikkäämpää kuin esim. ranskalaisella Jeanne D´Arc Livingillä, lähinnä tanskalainen maalaisromantiikka vastaa omaani, sekin myös värikkäämpänä.

Jo jokunen aika olen tässä huomannut ihailevani ja viehättyväni enemmän ja enemmän bohoilusta. Se on näkynyt myös tuunailuissanikin.

Talomme tyhjäksi jääneessä yläkerrassa boho on nostanut jo hyvinkin päätään, sillä kun aloin pitää siellä AirBnb:tä, pääsin sisustamaan sitä uudelleen ja tyyliksi muodostui juurikin tuo boho.

Uudella tulevalla kodillamme on tyystin erilainen luonne ja miljöökin on erilainen kuin nykyisellä. Kun aluksi näin tästä asunnosta kuvia, ajattelin, että onpa kaunis koti tällä perheellä, joka siinä asuu. Hyvin erilainen kuin omamme, silti niin ihana ja kauniiksi sisustettu.

Kävimme katsomassa asuntoa paikan päällä ja siitä se sitten alkoi sisäinen kuplintani ja hämmennykseni tunteet. Tämä asunto ei ollut sellainen, josta olin sisimmässäni unelmoinut tai ajatellut meitä sellaisessa asukkaina. Olemme asuneet unelmien kodissa jo 14 vuotta, joten ehkäpä juuri siksi ei ole ollut tarvetta muusta edes haaveilla. Ihastuimme molemmat tähän asuntoon ja se sopi myös mainiosti tämän hetkiseen elämän tilanteeseemme. Kriisini alkoikin juuri tuosta ihastuksen hetkestä.

Verhoton olohuone?

On jotenkin jännää, kun itseensä on niin helppo uskoa. Minä uskoin, että sisustan helposti uuden kotimme, osaan yhdistellä värejä ja makuni on marinoitunut ja varma. Mutta eipä se ihan noin sitten mennytkään. Uusi koti puhutteli minua omalla laillaan, enkä osannut siihen varautua.

Ensinnäkin olen aina pitänyt verhoista. Verhottomat asunnot ovat kauniita, jos sellainen asuntoon sopii. Minun tyyliini ei kumminkaan. Kiinnitin huomiota uuden asunnon sisustuksessa olohuoneen verhottomuuteen ja mielestäni sinne todella sopi se, ettei siellä ollut verhoja. Se oli kaunista ja aloin ajatella asuntoa myös meidän kotinamme ilman verhoja. En ole ikinä asunut siten, ettei meillä olisi ollut verhoja olohuoneessa, joten kieltämättä tämä oli vähän hämmentävää tutkiskella tässä kohtaa omia tuntemuksiaan, jotka kumpuilivat jostain tuntemattomasta minästään.

Minulla on ollut taipumus luottaa liiaksi omaan kokemukseeni ja nyt huomasin olevani tilanteessa, joka oli minulle uusi. En ollut enää itsestäni varma. Toisaalta oli virkistävää huomata olevansa jonkun ihan uuden äärellä, huomata, että taidan olla syntymässä ikään kuin uudelleen, jos vain otan tämän vastaan. Ja tässä kohtaa oli hämmentävää olla myös jollain lailla itsensä kanssa väärässä, mistä tunsin outoa kihelmöivää odotusta kaikesta tulevasta edessä päin.

Ihan kokonainen ahdistus

Niin, tämän verhottomuuden jälkeen alkoikin sitten ihan kokonainen sisustusahdistus. Tykkäsin asunnosta, mutta mistä ihmeestä saisin otteen, jotta pääsisin alkuun. Kääntelin kotona pohjapiirustusta ja mittailin kotimme huonekaluja. Tässä kohtaa suurin kriisi iski päälle, sillä kun muuttaa pienempään asuntoon, on jokseenkin selvää, että tarvii myös karsia tavaroitaan.

Minä tykkään tavaroista sekä runsaasta ja värikkäästä ympäristöstä. Koin kaikkein pahimpana sen, että olen itse entisöinyt ja verhoillut suurimman osan huonekaluistamme ja en tiennyt mikä niiden kohtalo tulisi olemaan. Niihin oli uponnut valtavasti aikaa ja tunteita. Mitä siis kaikille näille huonekaluille tulisi tapahtumaan? Sopisiko ne tai edes osa niistä uuteen kotiimme ja tähän boho tyyliin, jonka olin päättänyt koko uuden kotimme tyyliksi?

Tässä kohtaa pohdintani muodostui raskaaksi ja söi ihan liikaa energiaani. Kuormitun helposti, kun päässäni alkaa olla liian monta välilehteä auki. Tämä johtuu pääosin siitä, että minulla on add. Onneksi tiedostan tämän olotilan, osaan elää sen kanssa ja tiedän, että välilehdet on suljettava, jotta pääsen eteenpäin.

Nyt oli siis keksittävä jotain, mistä sitten aloittaisin ja luottaa siihen, että sen jälkeen asia toisensa jälkeen alkaisi kyllä rullata eteenpäin. Onkohan kellään muulla taitoa kehitellä itselleen tällaista kriisiä sisustuksesta? Välillä ihmettelen itseäni…

Tässä nyt kumminkin yksi ihana entisöimäni ja verhoilemani sohva, jolle ainakin tiedän helposti löytyvän paikan uudessa kodissa.

Päätin aloittaa yhdestä asiasta ihan jo selkeyden vuoksi

Oli hyvä asia sopia itsensä kanssa, että koska kuormitun helposti, selkeytän koko sisustusprosessin paloiksi ja yksinkertaisesti päätän yhdestä asiasta kerrallaan. Päätin tällä lailla aloittaa sisustuksen yhteisen olo- ja ruokailutilan yhdestä seinästä. Tämä siksi, että kuuntelin itseäni mikä tiloissa puhutteli minua eniten ja mihin haluan eniten muutosta. Tämä nousi mielessäni selkeästi ykköseksi. Siitä siis liikkeelle.

Tuon seinän tapettivaihtoehdot oli pian kartoitettu ja karsittu vaihtoehdoista muutamat parhaat jäljelle, joista valitsisin myöhemmin vielä sen parhaan. Oli erityisen hieno olo tässä kohtaa, sillä jo ihan tämä päätös keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, sai minut rauhoittumaan ja ajatukseni selkeytymään. Olo oli ihanan seesteinen ja sain varmuutta ja itseluottamusta, että saan tämän kriisini hallintaan.

Valitsin seinään myös toisen remppavaihtoehdon. Valitsin siihen maalicombon. Jos remppavaiheeseen tultaessa muuttaisin mieltäni tapettien suhteen, olisin valinnut etukäteen seinälle toisenkin vaihtoehtoisen toteutuksen. Olin myös suunnitellut maalatulle seinälle seinäkoristeenkin, joka olisi makramee-työ. Tällainen, jollaisen tein toisena makramee-työnäni vanhimmalle tyttärelleni.

Ensimmäinen makramee-työni löytyy täältä, hiukan olen siis jo solmimisessakin kehittynyt.

Seuraavaksi seinän eteen sijoittelinkin suunnitelmissani sitten ruokailuryhmän. Ruokailuryhmiä on tarjolla kaksi. Kummankin ryhmän olen itse entisöinyt ja toisen ruokailuryhmän tuolit sen lisäksi myös kevytverhoillut. Tosin kyllä, jos nykyinen ruokailuryhmämme tulee uuteen kotiin valituksi, pöydän väri tulee muuttumaan eli maalaan sen uudelleen.

Jos seinän valmistumisen jälkeen toinen ruokailuryhmä (yläkertamme AirBnb-majoituksesta) päätyykin uudeksi keittiöpöytäryhmäksemme, sekin on myös hyvä valinta. Päätin myös, että diskattua vaihtoehtoa ei tarvitse hävittää, koska senkin olen siis itse entisöinyt ja tunnearvo sillä on suuri. Sille löytyy paikka varastosta, joten siitä ei tarvitse luopua. Hyvä päätös, sillä nyt ei tämäkään asia enää ahdista. Varastoidullekin pöytäryhmälle löytyy varmasti vielä käyttöä.

Sovin itseni kanssa, että saan vapauden vielä valita tapetin/maalin/ruokailuryhmän suhteen sen jälkeen, kun käyn tässä taas joku päivä uudestaan fiilistelemässä asuntoa. On hyvä antaa itselleen aikaa ja väljyyttä, mutta kumminkin tehdä jo päätöksiä, tämä helpottaa omaa oloani kummasti.

Fiilistelyjä tyttäreni terassilta

Tämä tuleva muutto on minulle elämäni aikana jo kymmenes. Kokemusta siis on ja näistä muutoista on oppinut joka kerta lisää. Siitä huolimatta jokainen muutto on omansa ja jokainen uusi koti omanlaisensa. Uuden lehden kääntäminen elämässä vaatii myös työtä sekä uskallusta uusiutua, jos sitä haluaa, sillä mitään ei saa ilmaiseksi.

Onneksi meillä on täällä nykyisessä kodissamme paljon huonekaluja ja sisustustavaraa, jotka alkavat jo pikku-hiljaa sopia mielessäni tähän uuteen boho tyyliin. Haluan kierrättää itseltäni itselleni ja sisustaa uudenkin kodin mahdollisimman paljon jo olemassa olevilla tavaroillamme. Myös kaapeissa ja varastoissa piilossa olleet tavarat tuntuvat uusilta ja varmasti niistäkin löytyy sopivia jälleen esille asetettaviksi.

Olen etsinyt bohofiilistelykuvia ja löysinkin sellaisia ihan myös omista kuvistani. Alla olevat kuvat ovat nuorimman tyttäreni ja minun sisustusintoiluistamme, kuvissa on tyttäreni tilava parveke. Pedin olen tehty lavoista ja ompelin nuo tyynyn päälliset tyttäreni maun mukaisesti. Takana on bambusäleikkö, joka löytyi alennusmyynnistä. Viimeisessä kuvassa on tekemäni kangastaulu ja lisää ompelemiani sisustustyynyjä, tyttäreni kodista siis nekin.

Tyttäreni on muuttanut jo tästä asunnosta pois ja nämä lavat sekä bambut ovat olleet ullakollamme siitä asti, koska hänen nykyiseen kotiinsa ne eivät mahtuneet. Kenties tästä tunnelmasta olisi meidänkin kotimme terassille tai vapautuneista sisustustavaroista voisi jokunen löytyää tiensä meidän uuteenkin kotiimme. Tämä hänen terassinsa oli kyllä hurjan kaunis ja kieltämättä herkullisen houkuttelevainen.

Ihmisen luonteelle kuuluu tehdä nopeita ratkaisuja ja pyrkiä niihin, mutta onneksi tämä sisustuskriisini pakotti minut seisahtumaan. Tosin aikakin on puolellani, sillä muutamme vasta muutaman kuukauden kuluttua, mutta valmisteluja ja remonttia on pakko jo suunnitella ennen sitä. Kokonaisuus on iso. Olen tehnyt raamit, mutta samalla annan itselleni lempeästi väljyyttä niiden sisällä. Tämä sopii juurikin minulle.

Eiköhän tästä sisustuskriisistä selvitä

Minulle koti on kaikki kaikessa ja ja haluan sen olevan viihtyisä ja kotoisa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että mieheni antaa minun käyttää värejä ja sisustaa oman mieleni mukaan. Pääni myllerryksestä haluan kumminkin ihan itse selvitä. Näin opin parhaiten korvaamaan vanhoja näkemyksiäni uusiksi. Myönnän, että ainakin minulta se vaatii jatkuvaa vaivannäköä, kun tutkiskelen itseni sisintä myös näiden esteettisten asioiden parissa. Koen saavani visualistina tästä kumminkin itselleni paljon mielihyvää ja lisää energiaa.

Tässä joitakin vuodenaikakuvia ja luopumisen haikeutta.

Uuden kodin sisustaminen on vasta aluillaan, mutta huomasin, että kun paloittelin asioita pienemmiksi kokonaisuuksiksi, pääsin samalle sivulle koko tämän ison asian kanssa. Omien ajatusten uudelleen arviointi ja kyseenalaistaminen oli paikallaan.

Kun pääsin alkuun, huomasin vapauttavani luovuudelleni tilaa ja annoin itselleni luvan muuttua. Pikku-hiljaa asia johtaa toiseen ja tavaroille löytyy varmasti uudet paikat tulevaisuudessa (joko uudesta kodista tai myynnin/kierrätyksen kautta eteenpäin). Helpompi olisi jatkaa sisustamista samalla tyylillä kuten ennenkin, mutta koska uusi kotimme puhutteli minua, haluan sitä myös kuunnella. En pelkää muuttua enkä muuttaa itseäni. On luotettava.

Mitä fiiliksiä tämä sisustukriisini sinussa herätti? Mitä mieltä olet, haluatko, että postailen rempasta, uudesta kodista ja muuttomietteistäni kevään mittaan?

Tässä pakkailujen ja suunnittelujen välillä päätin kiipeillä lempitammessani täällä vanhan kodin lähellä. Aina kun ahdistaa, tämäkin auttaa. Tämä tammi on vanha ja viisas. Otan aina Houpin puuhun mukaani, sillä viisautta tässä elämässä tarvitaan ihan jokaisessa iässä. Ja sitähän tämä tammi huokuu.

Lopputalven iloista siis nauttien, kukin tavallaan!

Tämän Houpin ottaman kuvan kera, Tuija