Mistä käsityöinspiraatiot ja halu oppia uutta kumpuavat?

* Kaupallinen yhteistyö: Taitokeskus Keski-Pohjanmaa Kankuri, Kokkola

Sain kutsun marraskuun alussa Keski-Pohjanmaan Taitokeskus Kokkolan Kankuriin Käsityön iltaan. Käsityön illassa kerroin omasta matkastani käsitöiden parissa, siitä mistä saan inspiraatioitani käsitöihini sekä mistä haluni oppia uutta ja kehittyä käsityöntekijänä oikein kumpuaa.

Ideointi ja itsensä kehittäminen käsityöntekijänä koskettavat kaikkia käsillä tekijöitä, joten ajattelin kertoa tässä artikkelissa näistä omakohtaisista kokemuksistani yli 50 vuoden matkallani käsitöiden parissa. Artikkelini pohjautuu Käsityön illan teemaan.

Käsityöt ovat olleet aina osa elämääni. Miten olen oppinut käsityötekniikoita ja tutustunut erilaisiin materiaaleihin?

Käsityötaitoni olen oppinut pitkän ajan kuluessa, ja omat käsityöjuureni asettuvat lapsuuteeni. Kun olin lapsi (en kyllä ihan tarkkaan muista ikääni), äitini opetti minua virkkaamaan ja ompelemaan käsin. Käsin ompelin nukeilleni vaatteita, virkkaamisen suhteen hyppäsin melko pian syvään päähän ja äitiäni ihaillen yritin virkata kalalangasta kauniita pöytäliinoja. En ymmärtänyt silloin, että pöytäliinat olivat liian haastavia sen ikäiselle lapselle, mutta palo oppia oli kova, vaikka eteeni kasautui paljon ongelmia ja vain vähän onnistumisia. Työt lensivät turhautumisen johdosta nurkkaan, ja sieltä hain ne takaisin siinä vaiheessa, kun olin rauhoittunut. Vaikka olin lapsi, pöytäliinat aina valmistuivat aikojen saatossa. Kaikki pöytäliinat eivät voineet päätyä käyttöön, sillä ne kupruilivat sen verran pahasti, ettei niiden päälle voinut laittaa mitään. Eivätkä ne tainneet kovin kauniitakaan olla, vaikka itse olin niistä todella ylpeä, ja näin tukevasti aikuisena vieläkin ylpeämpi lapsuuteni sinnikkyydestä ja saavutuksista.

Lapsena opettelin myös ihan itsenäisesti käsitöitä, mutta käsityötekniikat ja materiaalit pysyivät jokseenkin melko kapealla sektorilla. Elin lapsuuteni maalla, missä kävin myös kouluni. Maalla eläessäni minulla ei noihin aikoihin juurikaan ollut mahdollisuuksia kodin ulkopuolisiin harrastuksiin, oli vain koulun käsityötunnit ja kirjaston niukka kirjavalikoima. Puikot ja ompelukone tulivat tässä vaiheessa vahvasti käsityöelämääni mukaan.

Nuorena aikuisena minulle alkoi avautua enemmän mahdollisuuksia kehittää itseäni. Muutin opiskelujen perässä Jämsänkoskelta Tampereelle, suureen kasvukeskukseen ja kaupunkiin. Vaikka koin jo lapsesta asti suurta kiinnostusta käsillä tekemiseen, varsinaisesti käsityötaitojeni kehittyminen alkoi Tampereella. Aikuisuus avasi maailmaani: löysin Tampereella kädentaitokurssit kansalais- ja työväenopistossa, ja ne ovat olleet itselleni aina näihin päiviin asti mieluisia ja tärkeitä oppimisen, verkostoitumisen ja inspiroitumisen paikkoja. Tampereelle muutolla ja sen viriketarjonnalla on siis ollut iso rooli käsityöelämässäni ja käsityötaitojeni kehittämisessä.

Tampere on myös opiskelukaupunki, vaikkakaan ei niinkään kädentaito-opintojen suhteen. Kuitenkin jotain täältäkin löytyy. Olen terveydenhuoltoalan ammattilainen ja työskennellyt alalla pitkään. Töiden ohessa suoritin Tampereella sisustusalan ammattitutkinnon. Pirkanmaalla on myös hyvät mahdollisuudet opiskella käsityötaiteita Taitoliiton tarjoamissa Taitokeskuksissa, joita täällä on useita. Näitä käsityötaiteiden perusopintoja minulla on takana nyt 5 vuotta.

Nykyään käsityöt ovat osa elämääni myös some-alalla, ja olen myös käsityöbloggaaja. Bloggaaminen on mm. opettanut itselleni tiedon hakua ja sen jäsentämistä, mikä on edelleen syventänyt mielenkiintoani käsitöihin.

Olen siis koko ikäni harrastanut käsitöitä, joskus enemmän, joskus vähemmän, elämän tilanteiden ja mahdollisuuksien mukaan. Vasta aikuisiällä tapahtunut muutto Tampereelle, kurssien ja oppien äärelle pääsy, on mahdollistanut itseni kehittämisen käsityöntekijänä. Täällä asuessani maailma on myös siinä sivussa muuttunut. Internet on tuonut omat mausteensa käsityöläisen elämääni, ja sen tiedon runsaus on helposti saavutettavissa. Kun aikaa vapautui ruuhkavuosien jälkeen, olen käyttänyt sen mieluiseen harrastukseeni – kädentaitoihin. Teimme mieheni kanssa myös tietoisen päätöksen vapauttaa aikaamme myymällä vanhan omakotitalomme isoine puutarhoineen, ja muutimme pienempään ja helpompaan kotiin. Tämä sopi mainiosti nykyiseen elämäntilanteeseemme ja lisäsi kaipaamaamme vapautta kokonaisesta elämäntavastamme, joka ei enää tyydyttänyt.

Syksyllä minut palkittiin Vuoden Käsityöharrastajan 2022 Kokkolan Käsityögaalassa, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä tunnustus tuli minulle täytenä yllätyksenä, ja olen ollut nöyrästi kiitollinen, iloinen ja onnellinen tästä huomiosta ja arvostuksesta. Tämän matkan rinnalla olen alkanut myös kaupallistaa omaa brändiäni, Värikästä Kädenjälkeä. Matka siis jatkuu enkä tiedä mitä kaikkea eteeni tulee, ainoa varma asia on se, että käsityön ilo kulkee matkassani, minne se sitten johtaakin.

Mistä oma haluni oppia uutta juontaa?

Halu oppia uutta ja inspiroituminen kulkevat käsi kädessä. Uuden oppiminen inspiroi ja inspiroituminen luo taas halua oppia uutta. Silti kummankin takana on yksi tärkeä asia: mielenkiinto!

Jos tekemiseen ei ole mielenkiintoa, se ei tule sydämestä. Vain aito mielenkiinto tuo mukanaan aidon halun itsensä kehittämiseen ja oppimiseen, vain aito mielenkiinto saa inspiroitumaan ja luomaan uutta, pysymään lajin parissa.

Olen luonteeltani utelias, ja uteliaisuus ajaa itsäni voimakkaasti eteenpäin, hakemaan tietoa ja oppimaan uutta. Syvä innostus kädentaitoja kohtaa näkyy siinä, että kaikki materiaalit ja käsityötekniikat sopivat itselleni hyvin, en ole valikoiva. Olen myös kokeileva, joten koen saavani myös helposti inspiraatioita ja haluan oppia sitä kautta myös uutta, sillä olemassa olevat taitoni ei vain aina kaikkeen riitä.

Olen myös vastaanottavainen ja ennakkoluuloton uusien asioiden suhteen. Erikoisuudet, vähemmän käytetyt materiaalit ja käsityötekniikat vetävät puoleensa. Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkea ei itse oppien ole järkevää opetella, varsinkin kun on mahdollista hakea tieto-taitoa ammattilaisilta esim. osallistumalla kursseille. Oikotie onneen löytyykin mielestäni ammentamalla oppeja ja taitoja alan ammattilaisilta, pyörää kun ei tarvitse uudelleen keksiä. Uuden käsityötekniikan oppimisen ja materiaaleihin tutustumisen jälkeen voi halutessaan soveltaa taitojaan omalla tyylillään omiin uusiin käsitöihinsä.

Olen myös sinnikäs, en anna periksi. Selvästi olen myös sellainen tyyppi, että tykkään haasteista, tämä lisää halu hakeutua oppimaan uutta.

Millainen olen käsityöntekijänä, millainen oma käsityöpersoonani on?

Koska olen pitkään tehnyt käsitöitä, olen myös miettinyt millainen oma käsityötyyppini ja käsityöpersoonani on. Erilaisia tyyppejä löytyy varmasti monia kuten esim.

• innostuva, sellainen joka ei saa viedyksi käsityöitä aina loppuun, kun aloittaa jo uuden

• harkitseva, tekee vain tarpeeseen ja suunnittelee kaiken etukäteen tarkasti

• 24/7 -harrastaja, tekee aina käsityöitä ja joka välissä

• elämäntapakässäilijä, joka haluaa tehdä aivan kaiken itse

• nautiskelija, joka neuloo kaulahuivia juuri silloin kuin se itselle parhaalta tuntuu

• trendejä seuraava, sellainen joka ottaa haltuun uutuustekniikat ja langat

• kausittainen käsityöntekijä, joka tekee käsitöitä ja askartelee vain kesälomalla tai joulun alla

• luova, sellainen joka tykkää inspiroida uutta

Olen luokitellut itseni käsityöntekijänä luovaksi. Toki löydän itsestäni muitakin piirteitä, mutta jos on valittava vain yksi käsityötyyppi, sellainen adjektiivi, joka eniten mielestäni itseäni kuvaa, se on luova. Koen, että itselleni on ollut hyötyä tästä käsityöntekijätyyppini kartoituksesta, sillä näin ymmärrän itsessäni sen millainen käsityöntekijänä olen ja samalla tämä auttaa ymmärtämään mitä käsitöiltä haluan.

Käsityöläisen elämässäni tämä luokittelu on helpottanut itseäni hyväksymään ja ymmärtämään sen, että itseni on turha yrittää pitäytyä yhdessä käsityötekniikassa tai materiaalissa, sillä tunnistan itsessäni vahvan luontaisen halun oppia uutta. Tämä luova käsityöpersoonani ajaa minua aina uuden äärelle, ja olen ymmärtänyt ettei minun kannata jarrutella itseäni, sillä näin selvästikin olen onnellisimmillani.

Mutta olemme kaikki erilaisia. Kaikki eivät ole käsityötyyppinä luovia, ja jos taas tunnistat itsessäsi, että olet esim. kausittainen käsityöntekijä, on ihan ok vain ihailla ja tehdä käsitöitä juuri niin kuin itselle parhaiten sopii. Viriketulvaan on hyvä löytää tasapaino ja ottaa sitä vastaan sellaisena kuin itselle sopii, kaikkea ei tarvitse osata tai kaikkea ei tarvitse ryhtyä tekemään.

Mistä inspiraatiot käsitöihin kumpuaa?

Selvää on, että inspiraatio voi pulpahtaa milloin vain, yllättäenkin, ja siihen vaikuttavia tekijöitä ja lähteitä on monia. Omat välähdykseni ja oivallukseni muodostuvat monista asioista, mutta yhtenäistä niille on se, että inspiraatiot vaativat aikaa, tilaa, työtä, tietoa ja virikkeitä.

Itse inspiroidun

• seuraamalla käsitöitä eri kanavista: käsityökirjat (itselläni pääosin kierrätettyjä, sillä aihe on ns. evergreen), käsityölehdet (myös vanhat 1940-60 -luvuilta), TV, Instagram, Facebookin käsityöryhmät, Pinterest, Podcastit, Youtube, TikTok…
• käsityökursseilla
• muista taiteista: valokuvataide, näyttelyt (kuvataide), teatteritaide, musikki jne.
• tapaamalla muita käsitöitä tekeviä ihmisiä, opimme paljon toisiltamme ja inspiroidumme toisistamme
• virikkeisestä elinympäristöstä
• virikkeinen ympäristö on minulle myös oma koti: kotona materiaalit on aina läsnä inspiroimassa, sillä minulla on oma työhuone, jossa on runsas materiaalivarasto, lisäksi tuttu ja rakas ympäristö on turvallinen ajatusvirroille ja inspiraatioille, ympäristö ei ole vaativa ja siellä saa olla oma itsensä
• käsityö- ja muotoilukoulusta Tampereella, Taito Pirkanmaa, joka on minun tyyliseni opinahjo, siellä saa olla oma itsensä, toteuttaa itseensä, oppimisympäristö on virikkeinen, rento, puskematon, kannustava, siellä tuodaan esille käsityötä käsityötaiteena
• väreistä, minua kiinnostaa ja inspiroit todella paljon värit ja niiden yhdisteleminen
• perinteistämme (perinnekäsitöistä), ikivanhan perinteen tuominen nykypäivän esineisiin ja nykypäivän ihmisten tarpeisiin, käyttökelpoista tekniikkaa vielä tänäkin päivänä
• ulkomaisista käsityöperinteistä: netti tuo eri kulttuurien käsityötaitoja tutuksi ja tuo ne itseä lähelle
• matkustelusta, uusi ja kaunis inspiroi
• materiaalien hankintareissuista, nykypäivänä helppoa, varsinkin kun tykkään kierrätysmateriaaleista, (Nextiili, kierrätyskeskukset, kirppikset, luonto lähellä jne.), yllätyksellisyys inspiroi
• omasta tekeillään olevasta käsityöstä, joka toimii uuden inspiraation lähteenä, tehdessä inspiroituu, käsityön tekemisen käytetty aika ja matka on inspiroiva
• toisen tekemästä käsityöstä, käsitöiden tekemisestä ei tarvitse välttämättä syntyä itselle konkreettista tuotetta, vaan uusi kokemus, elämys on sinällään inspiroivaa
• siitä, että pyrin vapauttamaan itseni rajoitteista, antamalla tilaa luovuudelle ja itseilmaisulle
• tilasta ympärilläni, ihminen tarvitsee aikaa itsensä kanssa olemiseen ja olemista omien ajatustensa kanssa
• nauttimisesta ja iloitsemisesta siitä mitä teen, suorittaminen tuo stressiä

Liikunta on aina myös kuulunut elämääni, ja oman terveyden ja hyvinvoinnin hoitaminen pitää osaltaan mielen virkeänä ja vastaanottavana, hyvä fyysinen kunto myös auttaa jaksamaan ja pitää kolotukset loitolla.

Virikkeet ja inspiraatioiden lähteet ovat varmasti erilaisia meille kaikille käsityöntekijöille. Joillekin riittää virikkeiksi esim. langat tai viikonloppukurssi, ja kieltämättä nämä ovat vallan mainioita tapoja virittyä käsitöiden pariin. Oikeata tapaa eikä määrää ole, on vain mielenkiinto käsitöihin ja tekemisen ilo, ja se riittää.

Muuten, noista ihanan värisistä langoista tuli mieleen, että villasukan kutojille on juuri ilmestynyt uutuuskirja. Kokkolan Taitoshop Kankuri on julkaissut Suuriin saappaisiin -villasukkaohjekirjan isommille jaloille, jotka on kokoa 40-45. Jos kiinnostuit, käy kurkkaamassa kirjaa Taitoshop Kankurin Instagram-tililtä, paikan päältä tai verkkokaupasta.

Mikä hyöty näistä kaikista hankituista tieto-taidoista on ollut itselleni?

Itse koen, että olen hyötynyt kaikista elämässäni hankituista tieto-taidosta, sekä vähäisemmistä että vähän laajemmista kokonaisuuksista. Hallitsemalla erilaisia käsityötekniikoita ja materiaaleja, on myös helpompaa kokeilla niitä edelleen uusiin asioihin sekä yhdistellä niitä keskenään. Näin oma innostukseni kasvaa, ja se ruokkii jatkossa aina itse itseään.

Olen sitä mieltä, että inspiraatioiden ja oivallusten takaa löytyy usein paljon työtä ja iso määrä tietoa. Tämän tiedon ja taidon itse olen kartuttanut ajan kanssa, kehittämällä itseäni ja hakeutumalla itselleni hedelmällisiin vuorovaikutussuhteisiin toisten ihmisten kanssa. Oma kokemukseni on, että jos joku asia ei kiinnosta tarpeeksi, siitä ei myös tule haettua tietoa. Ja jos asiasta ei ole tarpeeksi kokemusta ja tietoa, siitä ei vain tahdo syntyä oivalluksia eikä ideoita. Itseä kiinnostava aihepiiri on usein sellainen, että se nousee tuon tuostakin omiin ajatuksiin, jolloin mieleen syntyy pienen pieniä ajatussiemeniä. Joku päivä nämä ajatussiemenet alkavat itää ja niistä syntyy välähdyksiä, ideoita. Mitä enemmän aihe kiinnostaa, sitä enemmän se on mielessä, sitä enemmän aiheesta haluaa kerätä tietoa, sitä enemmän oma toimeliaisuus lisääntyy, lopulta omat kerätyt taidot ja tiedot luovat uutta, syntyy idea. Asiat, jotka eivät kiinnosta, eivät inspiroi eivätkä synnytä useinkaan myös yhtään ideaa.

Itseään kannattaa arvostaa käsityöntekijänä, jokaisesta inspiraatiostaan kannattaa aidosti iloita, omaa käsityötään kannattaa jäädä ihastelemaan. Itseään kannattaa myös kiittää siitä, että on uskaltanut kokeilla, on uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin, uusiin käsityötekniikoihin, on uskaltanut epäonnistua ja onnistua, on uskaltanut yrittää. Vain olemalla uskalias ja kuuntelemalla itseään voi kehittyä.

Oma itselleni rakentamani käsityömaailmani perustuu iloon, nauttimiseen, uteliaisuuteen, itsensä kehittämiseen, yhdessä tekemiseen ja sateenkaaren kaikkiin väreihin!

Jos innostuit käsityökursseista, kannattaa seurata oman paikkakuntasi kurssi- ja koulutustarjontaa, kursseja järjestetään myös netissä. Jos taas innostuit jostain käsityötekniikasta tai -materiaalista etkä löydä sitä oman paikkakuntasi kurssitarjonnasta, voit aina toivoa sitä uudeksi kurssiksi. Olen itsekin toivonut kursseja ja niitä on toteutunutkin, joten aina kannattaa ehdottaa, toiveita otetaan vastaan, vaikka ihan kaikkia ei aina pystytäkään toteuttamaan.

Käsityön iloa, Tuija