En olisi vielä jokunen aika sitten uskonut, että voisin ihastua eläinten ylijäämä luihin ja -sarviin. Juu, luit oikein, luihin ja sarviin. Se mitä kaikkea luista ja sarvista voi oikeasti tehdä, tuntuu ihan tosi ihmeelliseltä. Tämä kovamateriaalinen luu- ja sarvimaailma on nyt vasta ihan hiljakkoin auennut minulle, tai sanotaanko oikeammin että raottunut. Näihin aikaisemmin vieraisiin luonnonmateriaaleihin ja niiden työskentelytapoihin olen ilokseni nyt saanut tutustua lähemmin, ja kieltämättä tämä uusi maailma on ollut minulle hyvinkin houkutteleva ja mukaansatempaava.
Olen aina pitänyt kaikista erilaisista luonnonmateriaaleista ja niiden värimaailmasta, mutten ole tullut kyllä ajatelleeksi, että valmistaisin joskus jotain ihan itse eläinten luista ja sarvista. Kun pääsin vauhtiin, minulle syntyikin näistä ylijäämistä monenlaisia käyttöesineitä, joita tässä nyt saan esitellä ilokseni myös sinulle.
Luista ja sarvista käyttöesineitä
Ihan itsekseni en olisi osannut aloittaa näitä uusia käsityömateriaaleja työstämään, mutta kun pääsin tutustumaan luu- ja sarvitöihin käsityötaiteen perusopinnointojen parissa, olin innostunut. Luista ja sarvista on mahdollista tehdä todella monenlaisia töitä aina koriste-esineistä käyttöesineisiin. Itse valitsin työni sen perusteella, mitä ajattelin tarvitsevani ja mihin taitoni nyt näin alkajaisiksi riittäisivät.
Valmistin luista ja umpisarvista itselleni
- 1 korvikset poron luusta
- 4 korvikset poron sarvista (joista yhdet sarvien kärjistä)
- 1 kaulakorun poron sarvesta
- 6 duffelin nappia poron sarvien kärjistä
- 6 tavallista nappia poron sarvista
- 1 kinnasneulan hirven luusta
Tässä näiden töiden kuvia lähempää…
Kovaan materiaaliin vaaditaan kunnon työkalut ja aikaa
Kun luuta aletaan työstämään, niiden orgaanisesta aineksesta on ensin päästävä eroon keittämällä tai hauduttamalla. Tämän jälkeen materiaali on valmis esineiden valmistukseen.
Luu- ja sarvimateriaaliin tarvitaan kunnon metalliteräinen saha, sillä vaikka materiaalia on esikäsitelty, se on edelleen todella kovaa leikattavaksi.
Kun luuhun tai sarveen on saatu sahaamalla karkea muoto, alkaa materiaalin hionta. Hiomista tehdään useilla eri karkeuksisilla hiomapapereilla, joilla saadaan aikaiseksi esineeseen sen lopullinen muoto. Hihoa voi sekä koneella että käsin. Kaikkein hienoin hionta voidaan tehdä lopuksi lampaan villalla, josta irtoaa myös luonnollista rasvaa materiaalin pintaan. Esim. oma kinnasneulani on hiottu lopuksi juurikin lampaan villalla, ja näin kinnasneulani pinnasta tulikin upeasti viimeistelty ja täydellinen työväline neulakinnasneulontaan.
Reikien poraamiseen vaaditaan myös metalliterä materiaalin kovuuden vuoksi.
Luita ja sarvia voi myös kuvioida ja värjätä esim. hiilellä tai vaikkapa sipulin kuorilla, mutta myös muillakin väriaineilla kuin luonnonväriaineilla. Väriaine ei pureudu materiaalista johtuen kovin syvälle ja siksi värin päälle voi sipaista lopuksi esim. lakkaa, jos haluaa. Näitä viimeistelyjä en itse kokeillut, sillä jotenkin viehätyin luiden ja sarvien omasta värimaailmasta ja niiden luonnollisuudesta, ja jätin koruni, nappini ja neulani ihan sellaisiksi, ikään kuin luonnontilaansa.
Työvälineiden lisäksi oma suojautuminen hienon hienolta pölyltä, melulta ja roiskeilta on tärkeää, ja siksi onkin hyvä aina työskennellessään käyttää kuulosuojaimia, kunnon kasvomaskia, suojalaseja ja hanskoja.
Luista ja sarvista tehdyt esineet ovat uniikkeja ja kauniita
Katselen nykyään eri silmin kaikkia ylijäämäluita ja -sarvia, joita eteeni tulee. Jopa niin uteliaana, että grillattua broileriakin peratessa ihailen broilerin tukirankoja ja mietin siinä samalla voisiko jopa niistäkin tehdä jotain, kun kerran orgaaninen aines on jo kätevästi grillatessa tuhottu. Kummallista huomata itsessään tällainen uusi ja yllättävä piirre, sillä tykkään ruuasta ja syömisestä ihan hirveästi, joten ruoka on ollut jokseenkin aina kaikessa ensimmäisenä mielessäni, ei niinkään nämä roskiin menevät broilerin osat.
Vaikka vielä on luminen talvi meneillään ja odotan tosi innolla kevättä ja kesää, aloin myös ajatella syksyä, metsäretkiä ja mahdollisia maahan pudonneita sarvia, joita voisin todella hyvällä tuurilla ja onnen kantamoisella löytää sieniretkilläni. Toki tähän materiaalin hankintaan löytyy helpompiakin keinoja, mutta aika kutkuttava ajatus olisi kyllä löytää metsästä ihan omat sarvet ja kierrättää ne käyttöesineiksi.
Tämä askartelumateriaalieni arsenaalin laajeneminen tuntuu melko innostavalta ja jopa vähän jännittävältäkin. Luihin ja sarviin voi ihanasti yhdistellä myös erilaisia materiaaleja, kuten nuo puiset helmet noissa korviksissani. Päässäni on pikkuhiljaa alkanut vilistä kaikenlaisia pienen pieniä ideoita, joita voisi kokeilla luu- ja sarvitöiden rinnalle, sellaisia ihanan kutkuttavia pälkähdyksiä, jotka odottavat toteutusta jonain päivänä. Tosin taidan nyt kumminkin ihan alkajaisiksi testata tuota itse tekemääni hirven luista kinnasneulaani, ja kokeilla erilaisia asuja näihin söpöihin koruihini…
Kiitos ihanalle opettajalleni Saija Lehtoselle, kun opastit minua tähän ihanaan luu- ja sarvitöiden maailmaan! Saijan omiin ihaniin luonnonmateriaaleista tehtyihin töihin voit halutessasi tutustua täältä.
Tässä vielä Saija Lehtosen joitakin vanhempia ja uudempia luu- ja sarvitöitä (kuviin on lupa).
Kaulakorut vasemmalta ylhäältä:
- hirven luinen
- naudan sarvea
- naudan sarvea
- naudan sarvea
- peuran sarvea
- hirven sarvea
- vuohen sarvea
Korut vasemmalta alhaalta:
- rannekoru luomulampaan nilkkanikamista
- sormus islannin lampaan sarvea
- sormus islannin lampaan sarvea
- rannekoru luomulampaan nilkkanikamista
Kierrätysluiden ja –sarvien lumoissa ja innostuneena, Tuija
Hei itse rupesin tekemään hirven sarvesta sormuksia millä sen saisi kiiltäväksi sen sormuksen pinnan mielenkiintoista tehdä mutta tämä on kellosepän työtä
Itse hioin hiomakoneella ja -paperilla leikkauspinnan, ja lopun voi hioa esim. lampaan villalla (josta irtoaa mukavasti luonnollista rasvaa luun pintaan). Muuta käsittelyä en tehnyt. Hionnan jälkeen luun voi lakata, itse en kumminkaan tätä tehnyt.