Tämä ompelemani lapsen tilkkutyöpusero sai alkunsa siitä, kun kaappiini kertyi pussillinen ihania trikootilkkuja. Osa kangaspaloista oli kotoisin omista töistäni, osa Houpin vanhoista vaatteista, osa kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja osan olin saanut lahjoituksina. Palat olivat eri kokoisia eivätkä kaikki tilkut olleet samasta pakasta eli kankaiden ominaisuuksissa oli eroja.
En ole ommellut kovin montaa työtä tilkuista, mutta ne mitä olen tehnyt, ovat jääneet mieleeni mukavina käsitöinä. Kiinnostavinta tilkkutöissä on mielestäni se, että niissä kankaan palat voi hyödyntää kivasti uudeksi kokonaiseksi kankaaksi, ja edelleen vaatteeksi tai tuotteeksi, muutenhan hyvälaatuisilla jämätrikookankailla tuskin olisi paljoa muuta käyttöä.
Toinen vähintäänkin yhtä kiehtova asia tilkkutöissä on runsaiden kuviomäärien ja värisävyjen yhdisteleminen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Jo pelkkien tilkkujen katseleminen saa aikaan jännitystä siitä, miltä ne mahtaisivat näyttää uutena kokonaisena kankaana ja millä eri tavoilla niitä voisi yhdistellä. Tilkkujen yhdisteleminen ei aina ole helppoa, pulmia voi tulla eteen myös trikootilkkujen ompelemisessa.



Tilkkutyöpusero ja sen tilkkujen värien valitseminen
Aloitan tilkkutyöni aina värien valitsemisella. Tämä on itselleni tilkkutöiden kaikkein tärkein vaihe, sillä vaikka kaikki kankaat olisivat laadultaan hyviä ja tilkkutyö olisi ommeltu siististi ja taidolla, lopputulos ei ole hyvä, jos värit eivät toimi keskenään.
Itselleni tämä värien valitseminen käytännössä tarkoittaa sitä, että lajittelen jokaisen tilkun värisävyjensä puolesta oikeisiin pinoihin, tällä varmistan, että lopputulos on kokonaisuudessaan ristiriidaton ja toimiva. Koska värit ovat päässäni järjestyksessä, tämä vaihe on minulle sujuva ja nopea, ja helpottaa siis todella paljon suunnitteluvaiheen työtä. Käytännössä siis vain lajittelen reippaasti kankaanpalat oikeisiin vuodenajan pinoihin, ja alan suunnitella valitsemastani pinosta kokonaisuutta.
Trikootilkut valitsen siten, että…
- kokonaisuuden värimaailma on joko kylmä tai lämmin, ei koskaan näiden sekoitus. Tämä takaa tilkkutyön rauhallisuuden, vaikka se olisi tehty monesta erilaisesta kirjavasta kangaspalasta
- kylmät värisävyt jaan joko kevään tai syksyn väreihin
- kylmät värisävyt jaan joko kesän tai talven väreihin
- värisävyistä tulee siis neljä tilkkupinoa, kaksi kylmiä ja kaksi lämpimiä
- kirjavissa kankaissa voi olla myös väärän vuodenajan väriä, mutta kirjavan kankaan taustan ja värien pinta-alasta suurin osa tulisi olla oikeaa värimaailmaa keskenään. Jos väärien värien määrä on fifti-fifti, hylkään koko kankaan sekamelskana, sitä on turha yrittää ympätä mihinkään mukaan, sillä se ei koskaan toimi, ei edes itsenäisenä kankaana. Sekamelskakankaisiin on turha kuluttaa aikaansa, ja lisäksi ne sekoittavat vain mieltä.
- lajitellusta tilkkupinosta alan edelleen valita tilkkutyöhöni mieleiseni kangaspalat esim. sen mukaan millaisen värimaailman tai tummuusasteen niillä haluan luoda, tai millaiset kuviot haluan yhdistää toisiinsa. Toisaalta, jos siltä tuntuu, tämän vaiheen voi jättää väliin, sillä kaikki näin peratut saman kasan trikootilkut sopivat väriensä puolesta täysin yhteen, toisaalta kankaiden laadut ja kuvioiden aiheet voivat rajoittaa vielä tässäkin pinossa lopullista kangastilkkuvalintaa.
Koska tässä tilkkutyössäni on kyseessä lapsen pusero, ja lisäksi otin Houpin mielipiteet huomioon, olen jättänyt värien analysoinnin jyvittelemättä loppuun asti. Tähän Houpin trikoopuseroon olen valinnut vain kylmän väriset tilkut, enkä jatkanut kylmien värien jaottelua pidemmälle kesän ja talven väreihin. Mielestäni tämä karkea erittely riittää tällä kertaa ja tässä työssä.

Kangastilkkujen valinnan jälkeen alkaa sommitteluvaihe
Ennen sommittelua on päätettävä tilkkujen koko ja leikattava ne valmiiksi, toisaalta niitä voi aina leikata myös sommitteluvaiheessakin lisää. Tilkkujen muodot ja koot vaikuttavat myös kankaiden sommitteluun ja värien yhdistelyyn. Koska oma työni on melko pieni lapsen trikoopusero, tilkut on leikattu 16 x 16 cm:n tilkkuneliöllä. Ommellessa voi käyttää tilkkutyöpaininjalkaa, jolloin ei tarvitse niin välittää saumavaroista. Työn koko kannattaa siis myös ottaa huomioon, kun miettii yksittäisten tilkkupalojen kokoa.
Hyvät työvälineet helpottavat työskentelyä (pyöröleikkuri, leikkuualusta ja viivain) ja oikeilla välineillä saat myös nopeasti useita tilkkuja leikattua samaan aikaan asettelemalla leikattavat kankaat päällekäin. Pyöröleikkurilla saa myös tarkkaa jälkeä aikaiseksi. Ja kyllä, tilkkutyö on välinelaji, johon kannattaa satsata.

Tässä Houpin trikoopuserossa käytin valmista neliön muotoista viivainta, eli kaikki puseron tilkut ovat tilkkuneliöitä, lukuun ottamatta hihojen alasauman yhtenäisiä kaistaleita. Kaikki kangastilkut eivät ole samanlaatuisia, joten tämä oli otettava huomioon ompeluvaiheessa. Parasta tietenkin olisi, jos kaikki trikookankaat olisivat hyvän laatuisia ja napakoita, mutta koska tässä on kyseessä jämätilkkutyö, ihan tähän en itse yltänyt. Silti lopputulos oli hyvä, johtuen siitä, että ohuempia tilkkuja ei mukaan valikoitunut kovin monta. Toinen hyvään lopputulokseen vaikuttava asia oli se, että ompelin saumojen päälle ns. puolikatesauman (tähän palaan vähän myöhemmin).


Tilkut kannattaa sommitella siten, että värit ja kuviot toimivat tasapainoisesti, kaikkia tummempia kankaita ei kannata asetella vierekkäin eikä vaaleita kankaita vierekkäin, ellei sitten halua niistä esim. muodostuvan tummia ja vaaleita raitoja. Yksivärisillä tilkuilla saa hyvin rauhoitettua kokonaisuutta.
Sommittelussa kannattaa myös ottaa huomioon se miltä vaatteen osat näyttävät yhdessä, kun vaate on ommeltu kokoon. Esim. Houpin puseron hihoissa tämä näkyy siinä, että pinkit palat tulevat puseron etuosaan ja siksi ne on suunniteltu tilkkutyönä peilikuviksi, vaikka ne eivät ole identtiset.
Puseron resorien väri kokoaa tilkkutyön yhteen. Pusero näyttäisi toisen näköiseltä, jos olisin valinnut resorien väreiksi esim. pinkin tai puhtaan valkoisen. Resorit kannattaa valita jo alkuvaiheessa ja ottaa mukaan kokonaisuuden värisuunnitteluun. Sommittelu on loppujen lopuksi helppoa johtuen siitä, että suurin työ on tehty jo alkuvaiheessa eli kankaat on lajiteltu oikeisiin pinoihin värisävyittäin. Näin tilkkujen värit eivät riitele sommitteluvaiheessakaan keskenään.
Puseroon leikkasin ja ompelin myös hupun, jonka irrotin ompelun jälkeen pois. Huppua ei ole ommeltu tilkuista, joten koska sen ulko- ja vuorikankaat ovat yhdestä kankaasta (vaikkakin eri kankaista), kokonaisuus rauhoittuu mukavasti.

Tilkkutyöpuseron ompelusta
Trikootilkut olen ommellut saumurilla yhteen. Saumurin neuloina käytän trikoissa
- 90 Super Strech -neuloja
Tilkut olen ommellut yhteen jonoina, minkä jälkeen olen yhdistänyt jonot pitkiltä reunoilta yhteen. Tilkkutöissä on erittäin tärkeätä saumojen silittäminen. Saumat käännetään myös aina samalle puolelle.
Itse harrastan tilkkutöissäni ns. puolikatesauman ompelua. Tämä tuo mukanaan lisää työtä, sillä tilkkutöissä on todella paljon saumoja. Puolikatesaumassa…
- ompelen ompelukoneella tikin valmiin sauman päälle oikealta puolelta siten, että ompelukoneen tikki tulee käännetyn sauman päälle
- puolikatesauman tarkoitus on tukea saumaa napakaksi ja siistiksi, vaatteen käytössä huomaa puolikatesauman edut
- ompelukoneen neulana käytän trikookankaalle sopivaksi 75 Super Stretch -neulaa

Tilkkutöissä voi käyttää mielikuvitusta ja lisätä vielä vaikkapa koristeitakin
Houpin tilkkutyöpusero kaipasi vielä pieniä highlighteja, joten korostin kala-aiheista tilkkua ympäröimällä sen kevyellä pitsillä. Pitsin lisäksi muutamiin saumoihin olen ommellut hopeista kimallenauhaa ja viininpunaista koristenauhaa. Ei liikaa, mutta sopivan pienesti erottaakseen yksityiskohtia kokonaisuudesta.
Tilkkutyönä tällainen trikoopusero on helppo aloittelijallekin. Tosin jos kokemusta ei ole trikoon ompelusta tai jämäkankaat ovat erilaatuisia, kannattaa aloittaa tilkkutyöt helpommin ommeltavista kankaista ja pienemmästä työstä. Tilkuista saa lopulta ommeltua kokonaisen ihan uuden ja uniikin kankaan, josta saa taas ommeltua ihan uuden ja uniikin tuotteen. Tämä tekee tilkkutöistä erittäin mielenkiintoisia.
Houppi tykkäsi kovasti tästä tilkkutyöpuserosta, hänestä oli kiva tutkia tilkkuja ja yksityiskohtia, olihan puserossa mukana hänen entisten trikoohousujensakin kangasta. Tilkkutyöpusero on vähän niin kuin räsymatto, jonka raidoista etsitään niin ikään omia vanhoja vaatteita, jotka ovat saaneet jatkaa elämäänsä uudessa tekstiilissä.
Aikaisempia tilkkutöitäni löytyy täältä
- Kaavat omasta takista ja lempi-vaate elää jälleen!
- Kauluspaidasta tuunaamalla iloinen naisten pusero
- Maatuskahuiveista käyttövaatteeksi
Seuraavan tilkkutyön materiaalit ovatkin jo kasassa, joten jatkoa on tulossa näihin ihaniin tilkkuiluihin.
Syksyisin ja värikkäin tunnelmin, Tuija

Seuraa Värikästä Kädenjälkeä myös Instagramissa.
Olen perustanut uuden luontoaiheisen valokuvatilin Instagramiin. Jos innostut luontokuvista, ota seurantaan myös tilini tuijamaki.photography