Ensimmäiset neulakinnas sukkani, työvoittoni!

Neulakinnas sukkani ovat nyt ihanasti valmiit! Ihan ensimmäiset neulaamalla tehdyt sukkani ovat vihdoin jalassani ja kieltämättä olen itsestäni ja näistä sukistani todella ylpeä. Ikivanhan käsityötekniikan opetteleminen on vaatinut itseltäni sitkeää harjoittelua ja ponnisteluja, mutta tässä sitä nyt sitten kumminkin ollaan! Vihdoinkin olen myös oppinut sen ihan oikean neulakinnastekniikan, jolla nämä sukat olen itselleni neulannut.

Tähän muinaiseen neulakinnastekniikkaan törmäsin ensimmäistä kertaa elokuun lopulla 2021, neljä kuukautta sitten Hämeen Keskiaikafestivaalilla. Sieltä ostin Löydöstä Muinaispuvuksi -kirjan ja neulakinnasneulan ja kotiin ajettuani aloin innoissani neulata, mutta vaikeaahan se todella oli. Onnistuin neulaamaan aluksi vain sykeröitä ja sitten lopulta sellaisen epämääräisen kintaan, jonka peukalo osoitti alaspäin. Sain kyllä hyvät naurut tuosta kintaasta, mutta sen lisäksi lisää pohdittavaa, sillä jotain oli myös jatkossa tehtävä toisin.

Perinteistä neulaamistekniikkaa en tuolloin oppinut, ja vahingossa loinkin jotain ihan uutta. Lopulta neulasin tuolla omanlaisella tekniikallani kahdet kintaat, joista tulikin ihan käyttökelpoiset ja peukalotkin sojottivat suloisesti oikeaan suuntaa eli ylöspäin. Neulepinnasta tuli mielestäni kaikesta huolimatta kaunista.

Lue lisää: Jo muinaiset viikingit neulasivat kintaansa. Miten itse onnistuin ensimmäisessä neulakintaassani?

Tässä artikkelissa kerron kuinka lopulta opin neulaamaan perinteisesti ja esittelen sinulle ihan ensimmäiset itse neulaamani neulakinnas sukkani.

Neulakinnas sukkani, kuinka opin perinteisen tekniikan neulata ne?

Ihan itsekseni en ratkonut perinteisen neulakinnastekniikan saloja. Koska olin jo neulannut omalla tekniikallani kahdet kintaat, ajattelin, että haluan nähdä ensimmäistä kertaa kuinka joku ihan oikeasti neulaa. Toiveenani oli myös päästä juttelemaan neulaamisen saloista alan osaajien kanssa. Enää minulla ei ollut halua jatkaa itsekseni opettelua eikä keksiä lisää uusia omia tekniikoitani.

Aktiivisuuteni ei aluksi tuottanut tulosta, vaikka tein töitä sen eteen, että pääsisin näkemään ja oppimaan tekniikan joltakulta neulakinnasosaajalta. Koska en antanut periksi, lopulta maailmankaikkeus puuttui peliin algoritmin myötä.

Modus ry:n mainos jouluisista käsityöpajoista napsahti eräänä pimeänä päivänä eteeni. Näistä käsityöpajoista yhdessä oli teemana juuri metsästämäni neulakinnastekniikka. Joulukuun puolessa välissä pääsin sitten tähän himoitsemaani työpajaan, ja voit uskoa, että olin enemmän kuin vain innoissani. Tämän neulakinnastyöpajan ohjaajana toimi taiteilija ja taidekäsityöläinen Saija Lehtonen.

Tätä hetkeä olin odottanut.

Saijan lempeässä opissa kaikki oli mahdollista

Lienee turha kertoa, koska varmaan jo arvaatakin, että olin neulakinnastyöpajassa ihan ensimmäisenä pajailijana. Huolellisesti valmistautuneena levitin pöydälle Mervi Pasasen Yhdellä Neulalla neulakinnaskirjani (olin saanut käsityöryhmästä vinkkiä tästä kirjasta, jonka olin sitten hiljakkoin itselleni tilannut), neulaamisneulani, ostamani sukkalangan, sakset ja muistiinpanovälineeni.

Olin valmis aloittamaan elämäni ensimmäisen neulakinnassukkani ammattilaisen opastuksella.

Saija kävi selkeästi ja rauhallisesti osallistujien kanssa neulakinnastekniikkaa läpi. Onneksi minulla oli edes vähän kokemusta neulaamisesta, joten osasin myös kysellä siitä (käytännössä melko paljon). Lopulta sukka olikin sitten jo vihdoin aluillaan.

Saija opetti neulakinnaspajassa minulle

• luomaan silmukoita, hänelle on hioutunut oma tapansa luoda silmukoita
• 2+2 -tekniikan
• näppärän tavan alottaa sukka teräosasta, lisäksi aloitus on kaiken lisäksi kaunis
• että, sukan voi aloittaa neulaamaan kummastakin päästä, sekä varresta että kärjestä
• että virheeseen ei kannata jäädä jumiin vaan kannattaa vain jatkaa. Purkaminen tällä käsityötekniikalla on todellakin hankalaa.
• venäläisen jatkotekniikan lankojen yhdistämiselle, jatko tehdään parsinneulalla (Russian join yarn ends)
• että, neulaamisessa on metrit tärkeitä, ei langan paino
• että, kaikilla langoilla voi neulata
• että, oman neulaamistekniikan kehitteleminen on ihan ok, jopa tosi hienoa! Tämä lämmitti mieltäni, kun muistelin sitä omaa vahinkoani.
• että, muinaista neulakinnastekniikkaa on tehty muuallakin kuin täältä pohjoisessa, esim. sillä on valmistettu neulosta jo muinaisessa Egyptissä
• että, neulakinnastekniikka on vanhin tunnettu tapa tehdä neulosta
• että, neulakinnasharrastajia on tänä päivänä Suomessa n. 1000
• että, muinaiskäsityönä neulakinnastekniikka on pikku-hiljaa elpymässä

Olin saanut nyt nähdä ensimmäistä kertaa kuinka perinteisesti neulataan. Olin myös saanut oppia ja neuvoja kotimatkalleni kuinka neulaan sukkani itsekseni. Pyynnöstäni Saija myös videoi kännykälläni tekemiäni neulauspistoja, jotta voisin tarvittaessa tarkistaa tekniikkaa myöhemmin kotona. Linkki videoon löytyy artikkelin lopusta.

Unelmani oli vihdoinkin toteutumassa.

Neulakinnas sukkiin voi yhdistää myös muita käsityötekniikoita

Kuten yleensäkin myös neulakinnastekniikalla neulattuihin neuleisiin voi yhdistää mainiosti myös muita käsityötekniikoita. Halusin huolitella omien sukkieni varsien reunat virkkaamalla niihin silmukkakaaria. Tässä saa kumminkin olla varovainen, ettei tee sukkien reunoista liian kireitä.

Reunojen silmukkakaaret virkkasin seuraavasti:

• 1 ks, 3 kjs, näin jatketaan ensimmäinen kerros
• 1 ps ks:aan, kjs-kaareen 1 ks, 3 p, 1ks, näistä muodostuu toinen kerros

Millaista neulaaminen on mielestäni perinteisellä tekniikalla?

Yksitellen, muistiinpanojen varassa vai samaan aikaan?

Lapaset neulattuani tulin siihen tulokseen, että lapas- ja sukkapareista kannattaa kumpaakin neulata vuoron perään, samaan aikaan. Ensimmäiset lapaset neulasin yksi kerrallaan valmiiksi, mutta tekniikasta johtuen lapasista tuli hieman eri kokoiset. Pieni eriparisuus ei tosin haitannut käytössä.

Toiset lapaset neulasin siten, että tein muistiinpanoja neulatessani lapasta. Näiden muistiinpanojen avulla neulasin perään sitten toisen. Tuloksena edelleen pientä eriparisuutta.

Näistä kahdesta erilaisesta kokemuksesta viisastuneena neulasin ensimmäisiä sukkapariani (kolmannen neulakinnastyöni) vuoron perään ja samaan tahtiin kerros kerrokselta. Tämä on paras tapa, sillä näin pareista tulee samanlaiset.

Neulaamisneula?

Ensimmäinen ostamani neulaamisneulani on koivusta valmistettu (pituus 10,5 cm), toisen neulaamisneulani ostin Saijalta. Tämä uusin hirven luusta valmistettu neula (pituus 8,5 cm) on todella kova, ei taivu eikä katkea. Koivuiseen neulaani olen saanut jo särön.

Neulojen muodot, paksuudet, pituudet ja materiaalit ovat valintoina aina yksilöllisiä, yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Itse tykkäsin neulata kahdella neulalla, jotka kumpikin työstävät omaa sukkaparin sukkaa ja joista kumpikin neula ovat saman paksuisia.

Onko neulaaminen oikeasti hidasta?

Koska olen nuorempana kutonnut paljon ja kudoin usein siten, että saatoin katsoa televisiota samaan aikaan, jatkoin samaan tapaan näiden sukkienkin neulaamista televisiota katsellessani. Tämä oli hidasta. Toisaalta taas kutomiseen verrattuna neulakinnasneulos on korkeaampaa neulosta ja siinä mielessä nopeampaa.

Aluksi luulin, että olen vain hidas, kun nämä sukkani etenivät vain hissukseen. Kunnes yhtenä päivänä ajattelin, että kokeilen ihan rauhassa keskittyä vain neulaamiseen, ilman televisiota. Totesin, että neulaaminen on oikeasti melko nopeaa käsityötä, sillä kerroksia syntyi ripeää tahtia toinen toisensa jälkeen.

Koska tässä tekemässäni neulaamistekniikassa…

• on joka silmukan luomisella katsottava, että neulalle nostaa yhteensä kolme eri lankaa…
• …ja kääntää myös neulan suuntaa
• lisäksi on oltava tarkkana minkä edellisen kerroksen silmukan, minkä takasilmukan ja mikä kolmesta peukalolangasta noukkii neulalle
• virhettä on työlästä purkaa

…ja jos haluat työsi nopeasti valmiiksi, kannattaa neulaamiseen varata siinä tapauksessa ihan oma aikansa.

Kaikesta huolimatta ja ehkä jopa sen enempää ajattelematta, olen neulannut lähes kummankin sukan alusta loppuun televisiota katsellessa.

Ihana ikivanha neulakinnastekniikka

Olen todella ihastunut tähän ikivanhaan käsityötekniikkaan. Olen ihastunut siihen ihan jo siksi, että se on käsityötekniikkana minulle uutta ja lisäksi se haastaa omaa ajattelutapaani uudella tavalla, mutta olen ihastunut siihen myös siksi, että se on teknisesti lempeää ranteilleni. Koska neulaaminen ei rasita ranteitani, olen näin saanut mahdollisuuden jatkaa neuletöiden aktiivista harrastamista.

Kiitän lämpimästi käsityötaitaja Seija Lehtosta, että sain oppia sinulta perinteistä neulakinnastekniikkaa, ja kiitän myös kaikista vinkeistäsi, omista kokemuksistasi ja neuvoistasi. Työpajasi kantaa vielä pitkälle tulevaisuuteen ja nyt meitä nueulakinnastekniikan harrastajia on Suomessa tällä hetkellä n. 1000 + 1. Elpyminen on hidasta, mutta näyttää toiveikkaalta.

Kiitos myös valmistamastasi ja ostamastani hirven luuneulasta, se on mielestäni parempi kuin aikaisemmin ostamani koivuinen. Saijalta voit halutessasi tilata myös neulaamisneuloja (emme tee yhteistyötä).

Neulaamisneuloosiin hurahtaneena ja varpaat lämpiminä, Tuija

Värikkään Kädenjäljen Instagram-tilitä voit käydä katsomassa kuinka neulaan perinteistä neulakinnassilmukkaa Saijan kanssa Modus Ry:n työpajalla.

Lue myös myöhemmin itse valmistamastani hirven luisesta kinnasneulasta artikkelista:

• Mitä diy käsitöitä ylijäämä luista ja sarvista voi tehdä?