Lukuaika 4 min
Joskus se mieluinenkaan pellavamekko ei löydä päälle kuin kerran vuodessa. Rakastan pellavaa ja käytän pellavatuotteita mielelläni, mutta heräsin tämän pellavamekon myötä siihen, että jostain syystä käytin sitä vain Hämeenlinnan Keskiaikafestivaaleilla, eli kerran vuodessa. Mietin, että miksi näin, sillä minusta se oli alunperinkin kaunis, värikin mieluinen ja päällä se on erittäin mukava.
Kun pysähdyin tutkimaan mekkoa, huomasin varsin pian mikä mekossa oli vikana. Mekko oli arkikäyttöön itselleni liian leveä, ja sen helma oli pyöristetty sivusaumoihin, itse kun pidän enemmän suorista helmoista. Tekemällä näihin kohtiin muutoksia saisin mekosta mieleiseni, joten melko pienellä vaivalla hyvä vaate tulisi itselleni aktiiviseen käyttöön. Samalla kun tuunaisin mekosta sellaisen, että se sujahtaisi helposti päälleni myös arkisin, tuunaisin myös samalla kulahtaneet kangaskenkänikin asuuni sopivaksi.


näyttivät ennen tuunausta.

Pellavamekko tuunattavana
Pellavamekon liian löysyyden halusin koota rintojen alle kevyiksi poimuiksi. Tämä sopi myös mekon malliin hyvin, ja oli toteutettavissa helposti, sillä mekko ei ollut lopulta kovin leveä ja poimutusta tulisi maltillisesti. Mietin aluksi leikkaisinko poimutuskohdasta mekon kahtia ja poimuttaisin kummatkin osat, ja ompelisin tämän jälkeen ylä- ja alaosat yhteen (mekko ei olisi sujahtanut enää päälle ilman sivuvetoketuja), vai ompelisinko vain kuminauhan sopivalle kohdalle mekon nurjalle puolelle vai tekisinkö erillisen kujan nauhaa varten. Päädyin kujaan ja nauhaan, sillä yksinkertainen kangas ja malli saisi näin myös pientä koristetta bonuksena, lisäksi tämä tuntui tarpeeksi helpolta ratkaisulta.
Ommeltavaksi nauhakujaksi löysin kierrätyskeskuksesta neulosnauhaa, joka oli väriltään ja leveydeltään sopiva tähän työhön. Omista kätköistäni löysin jo aikaisemmin ostamaani kierrätettyä samettinauhaa, joten nauhakin oli näin ollen jo valmiina.
Oikeata poimutuskohtaa oli hieman vaikeaa aluksi löytää, joten ensin merkkailin, mittailin ja sovittelin mekkoa ennen kuin ompelin mekkoon kevyen poimutusompeleen. Näin oli helpompi arvioida miltä mekko tulisi näyttämään ja osuiko poimutus kauniisti kohdilleen. Korjauksia tein useita, ja kun kaikki näytti lopulta hyvältä, kujan ompeleminen paikoilleen olikin helppoa. Lopuksi vain valmiin samettinauhan pujottaminen paikoilleen, ja yläosa oli valmis.



Lopuksi leikkasin helman suoraksi ja mittasin sille oikean pituuden. Jätän yleensä etupuolen helman hieman pidemmäksi, jotta se laskeutuu päällä tasaisesti yhtä pitkänä edestä ja takaa.

Seuraavaksi kangaskengät tuunaukseen
Vaaleat kangaskengät olivat käytössä likaantuneet ja näyttivät rähjäisiltä, silti ne olivat vielä hyvät ja käyttökelpoiset, joten niiden käyttöikää kannatti pidentää. Kangaskengät olen päällystänyt toisella kankaalla, ikään kuin verhoillut ne uudelleen. Verhoileminen ei nyt ihan oikea sana tässä kohtaa ole, mutta koska se on hyvin kuvailevaa, käytän sitä. Kaikella kunnioituksella ja huumorilla, joten ethän pahastu, jos tätä luet ja olet oikea verhoilija.
Kenkieni kankaaksi valikoitui vanha huivi, jonka värimaailma ja kuosi tuntui sopivan pellavamekkoon ja tyyliini mainiosti. Koska olen paljon vuosien varrella verhoillut, ajattelin että osaisin kyllä verhoilla tällaisella löysäsidoksisella kankaalla nämä vanhat kenkäni, ja jos tuunailu menisi pieleen, en siinä paljoa häviäisi. Aloitin projektin sillä, että pesin kumipohjan likaiset reunat hammastahnalla ja -harjalla kauttaaltaan, silti en saanut niistä täysin puhtaita, mutta ne näyttivät kumminkin paremmilta kuin aluksi.
Verhoilussa on omat niksinsä, silti ensimmäisen kengän tuunaaminen tuntui vähän kömpelöltä, toinen kenkä onnistuikin siistimmin eikä siihen kulunut juurikaan aikaa. Kenkiin tarvitsin kankaan lisäksi kangasliimaa, jotta verhoiltava kangas kiinnittyi napakasti kenkään. Verhoilussa kangas täytyy saada suoraksi, ilman kupruja, mutta myös tässä projektissa siten ettei harvahko kankaani ole vedossa eivätkä kuvioit kierry. Hellästi silitellen reunoihin päin sain tasaista ja kaunista jälkeä aikaiseksi.
Näin se etenee
Kenkien verhoilukangas kuuluu olla yhtenäinen, ja verhoilu alkaa kuvioiden sijoittelusta siten, että kenkien kärkiin tulee se mieluisin kuvio. Tämän jälkeen leikkasin kankaan pienemmäksi kengän mukaisesti siten, että kangasta jäi tarpeeksi yli. Liimaamisen aloitin kengän kärjestä ja etenin pienissä osissa kengän takaosaan, jonne sijoitin sauman. Kengän aukkoa voi matkan varrella leikata, mutta kannattaa muistaa jättää työskentelyvaraa kankaaseen. Kengän aukossa kankaan voi taittaa kengän sisään, ja siistiä lopuksi kankaan reunan nauhalla, itse taitoin kankaan kengän reunassa vain kaksin kerroin, en reunan sisäpuolelle. Kengän alareunassa kangas jää yksinkerroin.

Lopuksi leikkasin ylimääräisen kankaan ja langan pätkät pois, ja liimasin kengän alareunaan siistin nauhan, jonka leikkasin saman huivin reunasta.


kenkäni ennen tuunaamista.


Parasta tässä tuunausprojektissa oli ehdottomasti se, että sain muutettua vaatetta sen verran, että siitä tuli täsmälleen sellainen, jota mielelläni käytän. Lopulta muutokset eivät olleet isoja eivätkä vaatineet isoa sijoitusta, lisäksi innostuin vielä tuunaamaan samalla rähjäiset kenkänikin siisteiksi ja niistä tuli vielä ihan eri näköisetkin.
Tuunausiloa, Tuija