Joskus voi yksinkertasesti käydä niin, että kun on saanut kulumaan monta tuntia käsityön parissa, lopputulos onkin sitten piloille mennyt onneton tuherrus. Minulle kävi tällä kertaa juurikin niin. Pipariksi mennyt ompelutyö harmitti niin paljon, että oli pakko ottaa erätauko ja keittää kahvit. Siinä sitten mietin, että saisinko tuosta ompeluksesta enää mitään pelastettua?
Tarkoituksenani oli ommella tällä viikolla kirppareilta ajan kanssa kerätyistä käsin virkatuista pitsiliinoista itselleni kaunis neuletakki. Kaikki ei sitten kumminkaan mennyt kuin Strömsössä. Pitsiliinoista koottu neuletakki oli niin ihana ajatus, että se vei mennessään, mutta tulos ei lopulta ollut hääppöinen. Näin jälkeen päin en ymmärrä miksi en lähtenyt toteuttamaan ajatustani huolellisemman suunnittelun pohjalta. Lopulta kumminkin sain monen tunnin ja uuden suunnanoton jälkeen ommeltua pitsiliinoista itselleni hameen.
Katsotaanpa vähän tarkemmin mitä kaikkea mokasin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja miten päädyin lopulta tuosta onnettomasta neuletakista hameeseen. Jotain sain siis pelastettua.
Pipariksi mennyt ompelutyö, saisiko siitä enää mitään?
Aluksi minulla oli kutkuttavan ihana kasa pitsisiä pöytäliinoja. Olin siis halunnut ommella niistä neuletakin siten, että ajattelin ommella pitsiliinoja yhteen ja päällekäin. Lopulta niitä yhdistelemällä minulla olisi ihan omatekoinen neuletakki. No, eipä kumminkaan ole.
Näin lähdin liikkeelle. Otin vanhan villatakkini malliksi ja levitin sen lattialle. Takakappaleen päälle suunnittelin pitsiliinoista kokonaisuuden.
- Virhe 1. Olisinpa piirtänyt kaavat. Etukappaleet, takakappale ja hihat. Yhdistänyt ne yhdeksi ja sommitellut pöytäliinat kokonaan yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi, josta olisin koonnut neuletakin. Mallinuken päällekin olisi saanut hyvin koottua neuleen.
- Virhe 2. Hahmotellut pitsiliinat eivät ole kaavojen mukaisia. Ajattelin myöhemmin yhdistettäessä taittaa osat toistensa päälle.
Nuppineuloitin pitsiliinat paikoilleen ja ompelin ne yhteen. Se oli melko työlästä, mutta jatkoin, sillä olin innostununut lopputuloksesta.
Valmiit osat kokosin yhteen ja laitoin päällekkäin olkasaumojen yhteen ompelemista varten. Levitin alle oman neuletakkini ja hahmottelin siinä olkasaumojen suunnan ja leveyden. Taittelin ylimenevat pitsiliinat takakappaleen päälle.
Tämän jälkeen ompelin sivusaumat.
- Virhe 3. Tässä kohtaa olisi vielä voinut pelastaa tilanteen avaamalla koko työn ihan levälleen ja ompelemalla hihat paikoilleen olkasaumasta. Sen jälkeen olisin ommellut hiha- ja sivusaumat yhtäaikaa. Toisaalta, jos tästä olisi tullutkin hihaton mekko, tämä olisi toiminut.
Sovitin päälleni ompelustani.
Tässä kohtaa huomasin, etten saa enää ommeltua hihoja paikoilleen, koska virheet olivat kasaantuneet ja työjärjestys ihan väärä.
Nyt oli sen kahvikupposen paikka.
Erätauko ja kuppi kahvia tuli tarpeeseen
Kyllä pipariksi menneestä omplutyöstä voi saada aikaiseksi jotain uutta, kunhan ensin uskaltaa päästää irti. Vaikeaa minulle oli se, kun aloin ompelemaan vaatetta, jota en sitten saanutkaan aikaiseksi.
Purkaminen oli ollut tässä kohtaa liian aikaa vievää, sillä jokainen pitsiliina oli ommeltu monesta kohtaa kiinni ja niitä oli vielä päällekkäinkin. Motivaationi ei enää siihen riittänyt. Muutaman sauman pitsiliinoista purin matkan varrella, sillä joistain kohdista liina veti tai jäi kuprulleen. Se oli ok. Noin iso purkutyö sai kumminkin lannistumaan.
Uusi suunnan otto
Erätauon jälkeen katselin ompelutyötäni ja aloin miettiä vaihtoehtoja. Laukku, toilettilaukku, hame… Päädyin hameeseen ja kokeilin työtä ylleni. Hame voisi toimia ja se näyttäisi kauniilta.
Otin pituusmitan itseltäni ja leikkasin koko työn alaosan suoraksi hameeksi. Ompelin saumurilla yläosan leikatun linjan, jotta se ei purkaantuisi. Myöhemmin voin vielä huolitella lisää ompelukoneellakin, jos käytössä alkaa siltä tuntua. Tarkoituksenani oli laittaa aluksi yläosaan kuminauha, mutta huomasin, että hame voisi toimia ihan näinkin, kunhan ompelen ensin hameen kiinni.
Ompelemisen jälkeen kokeilin hametta. Se jousti mukavasti ja sujahti päälleni. Hameen vyötäröreunaa en kääntänyt, ettei siitä tulisi liian tönkköä. Pidän aina puseroa hameen päällä, joten vyötäröreuna ei tule näymään. Hameeseen ompelin vielä muutaman pitsiliinan, jotta siitä tulisi yhtä jämäkkä joka puolelta. Hame oli nyt valmis.
Olo oli nyt erityisen mukava.
Olen itse virkannut myös paloja, joista olen yhdistelemällä tehnyt hihattoman mekon. Siitä voit käydä halutessasi lukemassa täältä. Tästä hameesta tuli toisten virkkaamista paloista koottu hame, joka on myös mielestäni todella kaunis. Käsin siis tämäkin virkattu ja koottu alusta loppuun.
Kieltämättä tällä kertaa tämä ompelutyö vei paljon aikaa. Sain lopulta kumminkin käyttökelpoisen vaatteen itselleni, joka on vielä mukava päälläkin. Ehkäpä tästä opin taas jotain ja saan uuden kimmokkeen tämän tyylisiin töihin.
Tämän hameen alla on alushame, mutta toki oma hameeni on sen verran jämäkkä, että mietin voisiko pieniin paistaviin reikäkohtiin ommella sisäpuolelle vaikkapa pienen sopivan värisen trikoopalan. Silloin ei tarvitsisi alushametta ollenkaan. Tilkkutyöhän tämä oikeasti onkin.
Kieltämättä haluaisin myös vielä ommella sen pöytäliinoista kootun neuletakinkin itselleni. Ja minulle jäi mukava tilkkukin leikatusta osasta. Se on niin kaunis palanen, että säästän sen ja teen siitä vielä jonakin päivänä jotain. Ehkäpä nämä mokani luovatkin jotain uutta…
Mitä mieltä olet hameestani? Voiko pipariksi menneestä ompelutyötä tulla joskus onnistunut käyttövaate? Kaikesta huolimatta. Kommentoi vapaasti.
Kauniita syyspäiviä toivotellen,
Tuija
