Tein yhtenä päivänä todella hyvän löydön kirpputorilta, kun löysin sieltä ihanat Pentikin puiset leipälautaset, eikä ne maksaneet kuin yhden euron! Tällaisia leipälautasia olin jo pitkään halunnut, ja koska ne nyt siinä edessäni olivat, ostin ne. Leipälautasia oli vain viisi kappaletta ja käytön jäljet näkyivät niissä kulumisena, mutta se ei minua haitannut.
Ajatuksenani oli entisöidä nämä puiset leipälautaset, sillä työnä leipälautasten entisöinti on yksinkertainen ja helppo homma. Tämän lisäksi päätin koristella leipälautaset kaivertamalla niihin kuvioita, vaikka tässä vaiheessa en kyllä vielä tiennyt mitä, mutta ajattelin, että keksisin kyllä jotain.
Hyvin pienellä vaivalla kuluneista puisista leipälautasista saa ihan uuden veroiset, eikä tuo kuviointikaan vaikeaa ole, kunhan valitsee aiheeksi sellaisen, joka on tarpeeksi helppo kaivertaa. Entisöintitöitä olen tehnyt paljon ja hyvinkin vaativia, mutta kaivertamista olen harrastanut vain vähän. Onneksi minulla oli kumminkin takana jonkun verran kokemuksia erilaisista puumateriaaleista. Neljän leipälautasen kuviointi oli mutkatonta ja mukavaa, mutta viidennen kohdalla tuli paljon vaikeuksia, ja yrittämisestä huolimatta jälki jäi huonoksi. Edes uusintaentisöinti ei tilannetta parantanut. Syykin tälle kyllä selvisi.
Kuluneet puiset leipälautaset kannattaa huoltaa
Puiset leipälautaset eivät käytössä vaadi paljoa huoltoa, pelkkä pyyhkäisy riittää. Silti ajan myötä nekin vaativat huoltoa. Puiset leipälautaset ja laudat voi hioa ja sen jälkeen öljytä elintarvikkeille soveltuvalla öljyllä, joita on muitakin kuin parafiiniöljy, jota käytin tässä työssäni.
Öljykäsittelystä ollaan varmasti montaa mieltä. Jotkut öljyää puun tavallisella ruokaöljyllä, joka saattaa käytössä myöhemmin tuoksahtaa, osa käyttää näitä leikkuulaudoille tarkoitettuja öljyjä. Öljyäminen pidentää puun käyttöikää ja estää hajujen tarttumista sekä puun värjäytymistä.
Urat, joita kaiverruiksissa tehdään, keräävät likaa. Siksi itse pesen kuvioidut leipälautaset käsin tiskiharjalla ja laitan ne ilmavasti kuivumaan. Puisia keittiötavaroita ei voi laittaa tiskikoneeseen.
Näin ne tein
Näiden minun kierrätettyjen leipälautasten pinnalla on ilmeisesti ollut jotain lakkaa, sillä siklaamalla puun pintaa siitä irtosi lakkamaisia suikaleita, samalla lailla kuin huonekalujen pinnasta. Lakka tukkii hiomapaperin, siksi se vaatii mekaanisen poiston ennen hiomavaiheita.
Entisöintiin kuuluu
- pinnan siklaaminen niistä kohdin, missä lakkaa vielä on
- hiominen 120, 150 ja 180 karkeilla hiekkapapereilla. Koska leipälautaset pinnat olivat suoria, tämän vaiheen sai näppärästi suoritettua hiomakoneella, mukavan nopeaa hommaa!
- pölyn pyyhkiminen nihkeällä rätillä ja kuivuminen
Seuraavana on kuviointien vuoro
- jos haluat tehdä kuvioita leipälautasiin, tarvitset kaivertimen. Koska oma kaiverruslaitteeni oli itselleni uusi tuttavuus, jonka sain tyttäreltäni, päätin että teen aluksi yksinkertaisia kuvioita. Päätin harjoitella myös laitteen käyttöä ennen varsinaista työstämistä. Tämä oli järkevää, mutta silti jouduin ongelmiin, sillä puiset materiaalit ovat erilaisia, myös sama puu voi olla erilaista työstää eri kohdista
- aiheen kuvioihin nappasin ruokailutilamme seinätapetista, joka on rantakaisla-aiheinen fototapetti
- kaislojen varret piirsin puuhun lyijykynällä ja viivottimella (suorat linjat), heinäkasvustot vapaalla kädellä. Leipälautasen puun luonnolliset kuviot ja syiden suunnat kannattaa ottaa huomioon kuvioita hahmotellessa.
- kaislojen runkojen kaivertaminen tapahtui viivottimen reunaa apuna käyttäen
- kaiverrusjäljen uraa jouduin aluksi hakemaan, mutta siihenkin löytyi lopulta sopiva syvyys
- viidestä leipälautasesta neljän kaivertaminen sujui nopeasti, mutta viidennen kanssa syntyi ongelmia. Viidennen lautasen kaiverrusjälki oli suorastaan kamalaa ja sotkuista, ura kierteli holtittomasti ja kaislat oli rumia. Syy tähän oli se, että puun syyt ohjasivat kaivertimen terää minne sattui, viivottimen reunasta huolimatta. Hioin koneella kaiverrukset sileiksi ja aloitin alusta, tuloksena lähes yhtä rumaa jälkeä. Tässä kohtaa taitoni eivät riittäneet muuhun, joten viides leipälautanen on sellainen kuin se on. Ajattelin, että turha jäädä jumittumaan.
Pintakäsittelyyn kuuluu
- öljyäminen parafiiniöljyllä. Öljyä kaadetaan puulle tai rättiin, levittäminen puulle pyörivin liikkein. Öljyn annetaan imeytyä, tämä toistetaan. Kun puu ei enää ime öljyä, liika öljy pyyhitään puun pinnalta pois.
- öljyä kävin ensin etsimässä Prismasta, mutta koska tarvitsin öljyä vain vähän, Prisman pullot olivat minulle liian isoja. Löysin apteekista pienen 200 ml pullon, jonka sitten ostin. Silti öljyä vielä jäi, joten aion käsitellä sillä vielä puisen leikkuulaudankin.
.
Laitan tähän vielä lopuksi kuvan siitä viidennestä leipälautasesta, joka on ihan eriparia näiden edellisten neljän kanssa, silti käytän sitä kattauksessa.
Olen iloinen siitä, että ihan itse nämä huolsin ja koristelin, vanhan kierrättäminen käyttöön on ekologista ja se edistää kiertotalouden kulttuuria. Näin nämäkin leipälautaset saivat lisää elinkaarta.
Kierrättämällä saa hyvää mieltä! -Tuija-
