Lukuaika 4 min
Puseron pelastusoperaationi tarkoitus oli saada ihana, mutta silti käyttämätön pusero mieleiseksi ja sitä kautta aktiiviseen arkikäyttöön. Kun puin puseron päälleni, tiesin heti miksi se on niin kaunis, mutta tiesin samalla myös miksi en sitä käytä. Toisaalta, kun ongelma oli näinkin helppo määritellä, siihen oli helppo etsiä ratkaisu, kun ei tarvinnut arvuutella mikä vaatteessa mättää.
Kun yhden puseron ongelman ratkaisu tuotti ylimääräistä kangasta, siitä poiki uusi pulma, sillä kaunis ja hyvälaatuinen kangas oli nyt ylijäämää. Tälle ylijääneelle kankaalle pohdin käyttötarkoitusta seuraavaksi. Tämä pähkäily tuotti tulosta, sillä lopulta sain arkivaatekokoelmaani kaksi uutta puseroa – tai oikeastaan ei siis vain mitä tahansa kahta puseroa vaan kaksi erittäin mieleistä puseroa, joita nyt käytän mielelläni.
Puseron tuunaaminen poiki kaksi käyttöpuseroa
Tällä kertaa tässä tuunausprojektissani ei mennyt ihan siten, että kahdesta kaappini käytetystä ja vanhasta puserosta taioin kaksi aktiivista puseroa. Pitsipusero oli oma vanha JDL-puseroni, mutta tuo toinen pusero oli ihan uusi pusero. Tätäkin tuunaaminen joskus on, että uusikin muokkautuu vasta tuunaamalla käytännölliseksi ja käyttökelpoiseksi. Tuon uuden puseron tarina juontaa Monkin puseroiden Osta 3, maksa 2 -tarjoukseen. Tuo pusero päätyi minulle ns. ylimääräisenä, kylkiäisenä, ja tuosta puseron pituudesta muodostui itselleni myös ongelma.
Tässä kohtaa minulla oli kaksi puseroa ja kaksi ongelmaa. Kummankin puseron ongelmat olivat samat eli niiden helmojen pituudet olivat väärät. Toisen puseron ongelmana oli liika pituus, ja toisen liian vähäinen pituus. Ratkaisu oli lyhentää liian pitkää paitaa ja pidentää paidasta jääneellä ylijäämäkankaalla liian lyhyttä paitaa. Yksinkertaista, mutta joitain asioita täytyi kumminkin huomioida.
Suunnitteleminen – se takaa hyvän lopputuloksen. Suunnitelmien muutokset ovat sallittuja, ja oikeastaan välttämättömiäkin. Itse innostun joskus projekteissani niin, että unohdan koko puseron käyttötarkoituksen. Tykkään hassutella, luoda ja kokeilla rajojani, mutta jos yleensäkin vaatteita tuunaan, minun on välttämätöntä pysähtyä miettimään missä rajani kulkee, ja millaisella vaatteella todellisuudessa on itselleni käyttöä.
Tuunauksien suunnittelussa kannattaa miettiä seuraavia asioita:
- Kuinka isoa muutosta kaipaat? Istuvuutta, mallin muutosta, ehkä vain pientä fiksausta tai piristystä? Lähde siitä mikä on tärkeintä itsellesi.
- Kankaiden riittävyys ja kunto määrittelevät muokkaamista
- Entä sopivatko materiaalit toisiinsa, esim. pesunkesto, joustot, vahvuudet
- Kuinka värit sopivat yhteen, toimivatko kuviot yhdessä
- Huomioi myös kankaiden käyttöominaisuudet ja langansuunnat, tarviiko kangas huolittelua tai purettu kangas esim. vahvistusta
- Pitäydy yksinkertaisessa, lisää vasta peruslinjojen jälkeen yksityiskohtia, osaa lopettaa ajoissa tuunaaminen, jos innostut liikaa, ettei vaatteesta tule omaan makuusi lopulta liian runsas. Kuppi kahvia ja tuumaustauko ovat silloin paikallaan.
- Mieti vaatekokonaisuuksia. Onko sinulla vaatteita, joiden kanssa lopputulos oikeasti toimii?
- Ole rohkea ja uniikki! Inspiroidu muiden töistä ihan vapaasti.
- Luota itseeni, sillä sinä kyllä varmasti osaat!
Puseroiden muokkaus mieleisiksi
Pitsipusero
Pitsipusero oli helppo ja nopea muokata itselle mieluisaksi. Pusero vain päälle ja sopiva helman mitta kääntövaroineen peilin äärellä, sitten vain ompelukoneelle huolittelemaan ja ompelemaan helma. JDL-pitsipuseron materiaali on 100% puuvillaa, laadukasta ja helppoa ommeltavaa.
Itselleni tämä malli sopi paljon paremmin kuin alkuperäinen ja olenkin muutokseen tosi tyytyväinen. Vain pieni fiksaus ja vaate onkin ihan lemppari!
Trikoopusero
Toinen pusero on trikoota ja materiaaliltaan myös 100% puuvillaa. Pitsipuseron alin rimpsu jäi ylimääräiseksi, ja siitä tein sitten trikoopuseroon helman. Rimpsu on ensin leikattu suoraksi ja sen jälkeen silitetty.
Puseroon lisättävän helman pituuden mittasin ensin sopivaksi. Tämän jälkeen mitatasin trikoopuseron helman leveyden, ja leikkasin sen jälkeen pitsikaitaleesta saumavaroineen kaksi puseron helman pituista, suoraa kaitaletta. Kankaat huolittelin, ja ompelin kaitaleiden sivusaumat kiinni. Pitsisen alaosan ompelin tämän jälkeen trikoopuseron helmaan kiinni.
Seuraavaksi leikkasin 1 cm levyistä nauhaa pitsikankaasta. Tämän nauhan ompelin puseron saumojen päälle molemmista reunastoistaan kiinni. Puseron hihat olivat sen verran leveät ja trikoo joustavaa, että saumoihin pääsi käsiksi ihan vain asettelemalla puseron ompelukoneen jalan alle.
Kun puseron käyttöaika on joskus lopussa, uskon, että tuon hyvälaatuisen pitsin voin vielä irroittaa ja käyttää uudelleen, sen verran laadukkaampaa se on verrattuna uuden puseron materiaaliin. Toisaalta tällä puserolla riittää kyllä itselleni mukavasti käyttöikää tuunattuna, sillä muutenhan puserolla ei olisi ollutkaan mitään käyttöä, ainakaan itselleni.
Vaatteen muokkaaminen saa olla yksinkertaista
Oikeastaan näiden kahden puseron tuunausten yhteensopivuudessa on ollut ideana se, että kankaiden sävyt sopivat täysin toisiinsa. Näin esim. trikoopuseroon olisi voinut huoletta lisätä enemmänkin yksityiskohtia, sillä värit natsaisivat yhteen kohdassa kuin kohdassa, hyvin simppeliä. Toisena ideana oli puseroiden mallien säilyttäminen alkuperäisenä. Trikoopuseron helma on leveä ja suora, joten se toimii jatkettunakin samalla periaatteella parhaiten. Pitsipuserosta lähti vain pituutta muuhun puuttumatta, malli siis säilyi siinäkin entisellään.
Koska minulle jäi lopulta vielä vähän ylimääräistä pitsikangasta, hahmottelin siitä puseroon pitsistä muhkurusettia hakaneulakiinnityksellä (saisi pesun ajaksi kätevästi irrotettua). Rusetti näytti hauskalta, mutta nyt en ollut vain sillä tuulella, että olisin kaivannut mitään tämän enempää. Tuntuu kivalta ajatukselta myös se, että sama muhkurusetti sopii kumpaankin puseroon.
Voinen siis todeta, että hyvä pusero on se, jota tulee käytettyä – ei se, joka on ihana, mutta jää jostain syystä kaappiin lojumaan.
Ei muuta kuin kokeilemaan erilaisia tuunauksia!
-Tuija-
