Syksyn odotus päättyi, nyt paikataan!

Syksyn odotus päättyi, nyt paikataan! Taitoliitto on valinnut vuoden 2021 käsityötekniikaksi parsimisen ja paikkaamisen. Parsiminen ja paikkaaminen on ollut jo jonkin aikaa maailmalla suuren mielenkiinnon kohteena. Taitavimmat ovat tehneet siitä taidetta. Valinta oli mielestäni osuva ja ajankohtainen. Tämä vanha taito ansaitsi huomion, sillä parsimisella ja paikkaamisella on merkitystä myös hiilijalanjäljen pienentämisessä. Taitoliiton vuoden 2021 käsityötekniikasta voit käydä lukemassa lisää täältä.

Taitoliitto haastoi parsimaan tai paikkaamaan yhden tavaran ensi vuonna. Minä ja 6-vuotias lapsenlapseni otimme iloiten haasteen vastaan. Vielä ei olla vuodessa 2021, mutta vaatteemme saivat jo iloiset paikkansa. Minä paikkasin puseroni kyynärpäät, vaikka niissä ei vielä ollut reikiä. Houppi paikkasi omat legginsinsä, joissa oli ihan oikea reikä mummolan omenapuuhun kiipeämisen jäljiltä. Jotenkin olisin toivonut reikää omaanikin kirpputorivaatteeseen, mutta kaikkea ei aina voi vain saada.

Paikkoja on olemassa varmastikin yhtä monta kuin on paikattavia kohtiakin. Jokainen paikkaa tyylillään. Me kokeilimme Houpin kanssa ompelemista kaikkein yksinkertaisimmalla vapaakirjonnalla ja ihan tavallisella ompelukoneella. Annoimme mielemme vapautua ja lopputuloksena oli hurmaavia sykkyröitä vaatteidemme paikoissa.

Syksyn odotus päättyi, nyt paikataan!

Vapaa konekirjonta on oikeasti helppoa. Tarvitset vain kotiompelukoneen, puisen ompelukehyksen, erivärisiä ompelulankoja, sakset ja kangasta. Niillä saa aikaiseksi ihania ja erivärisiä kuvioita kankaalle. Leikittelyä ja hassuttelua, vapaa konekirjonta sopii mainiosti siis myös lapselle. Täydellisyyteen pyrkimistä tässä työssä kannattaa visusti vältellä.

Näin me tehtiin omat paikkamme

Aluksi valitaan kangas, jonka tarvii olla napakkaa. Minä valitsin omiin kyynärpääpaikkoihini vanhaa lakanakangasta, josta oli joskus tehty tyynyliina. Tämän tyynyliinan olen aikaisemmin värjännyt kotikeittiössäni pajulla. Värjäilin viime keväänä enemmänkin kankaita, noihin värjäilykokeiluihin voit käydä halutessasi tutustumassa Luonnonvärejä keittiöstä – ruokahävikillä värjäystä -artikkelissa.

Nyt tuo pajulla värjätty tyynyliina oli löytämässä paikkansa puseroni kyynärpäistä. Aika vekkuli ajatus sinänsä, vanha tyynyliina ja vanha käsityötekniikka, luonnon värjäystä ja kierrätystä kirpputorilta. Näin mennyt aika kohtaa nykyisen.

Trikoohousun paikka on muuten myös lakanakangasta. Ei tuota pajuvärjättyä, mutta vanhaa lakanaa kumminkin.

Tästä se lähti liikkeelle

Aluksi pingotimme lakanakankaan napakasti puisiin kehyksiin ja leikkasimme ylimääräiset kankaat pois.

Seuraavaksi valitsimme värit alalangoille. Laadukas polyesterlanka on parasta konekirjonnan ompelulangaksi. Näissä töissä meillä oli 4-5 eri väristä alalankaa, jotka kaikki puolasimme valmiiksi. Ylälankana oli koko ajan yksi ja sama lanka. Värikkäät kuviot muodostuivat siis alalangoista.

Ennen konekirjonnan aloittamista ompelukoneesta laskimme syöttäjän alas ja poistimme paininjalan. Paininjalan voi myös korvata parsinjalalla. Langan kireyttä pidimme siinä normaalissa ompelukireydessä. Piston pituus määräytyi sen mukaan kuinka nopeasti tai hitaasti liikuttelimme kehystä.

Ompelun aloitimme viemällä kankaan kehyksen mukana neulan alle. Neulan laskimme kankaaseen. Sitten vain aloimme ompelemaan. Sinne tänne ja tuonne, juurikin niin kuin miltä vain sillä hetkellä sattui tuntumaan. Kiemurtelu ja leikittely on todellakin tässä työssä sallittua. Annoimme vain palaa ja nautimme käsityön ilosta!

Kun vapaasta konekirjonnan kuvioinneista tuli lopulta mieleisiä, silitimme kankaan nurjalle puolelle kovikekankaan. Lakanakangas tuntui tässä vaiheessa hiukan liian ohuelta paikaksi, siksi päädyimme kovikekankaaseen.

Kovikekankaan silityksen jälkeen piirsimme paikoille sopivan muodon ja huolittelimme paikkojen reunat saumurilla.

Kangaskorjaamolla-blogista löytyy muuten erittäin hyvä artikkeli vapaasta konekirjonnasta. Suosittelen lukemaan Johannan postauksen aiheesta, se löytyy täältä.

Lopuksi pääsemmekin sitten vuoden 2021 käsityötekniikan pariin eli paikkaamiseen

Paikat eivät olleet ihan helppoja ommella paikoilleen. Kapeat hihat ja trikoohousujen puntti vaativat hieman taiteilua ja keskittymistä. Houppi siirtyikin tässä vaiheessa omiin puuhiinsa ja minä jatkoin paikkojen paikoilleen ompelemisen kanssa. Trikoista jouduin avaamaan saumaa, mutta puseron kanssa pärjäsinkin paremmin. Lopputuloksiin olimme kumpikin hyvin tyytyväisiä.

Vapaan konekirjonnan viehätys

Vapaassa konekirjonnassa on tämän yksinkertaisimman kirjonnan lisäksi paljon mahdollisuuksia laajentaa osaamistaan. Ääriviivatekniikka, varjostustekniikka ja applikointi tuovat jo paljon lisää iloa ja haastetta opeteltavaksi. Lisäksi ideat vapaan konekirjonnan käyttömahdollisuuksista ovat rajattomat.

Minua viehättää suuresti vapaan konekirjonnan leikkimielisyys ja epätarkkuus. Lapsen iloa oli myös erittäin ihana seurata, sillä hän osasi ja sai ommella juurikin niin ihania koukeroita ja sykkeröitä kuin vain ikinä halusi. Ei korjaamisia, ei ohjaamisia, vain osaamista. Tuo tekemisen riemu paistoi koko ompelun ajan.

Yökyläily mummolassa sai ihanan täyttymyksen aamulla, kun lähdin viemään Houppia kouluun. Hän katsoi minua onnellisena silmiin ja esitteli paikattuja trikoohousujaan minulle. ”Nämä on kauniit housut´´, hän sanoi.

Onni elää käsityössä ja Parsiminen ja paikkaaminen – Taitoliitton todella hyvät valinnat sekä tunnuslauseeksi että käsityötekniikaksi ensi vuodelle. Ilolla odotamme kaikkia tulevia reikiä!

Parsien ja paikaten kohti vuotta 2021, Tuija ja Hope