Tuftauksen opettelua -luovuuden iloa ja haasteita

Lukuaika 10 min

Tuftauksen (punch needle) opetteleminen on tasaisin väliajoin käynyt mielessäni, mutta silti en ole saanut aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Isomman sysäyksen kohti tuftauksen aloittamista koin viime syksyisellä reissulla Seinäjoen Käsityömessuille, mistä ostin itselleni tuftausneuloja ja kankaan, jonka tosin onnistuin sittemmin hukkaamaan. Tällä messureissulla pääsin myös kokeilemaan muutamia tuftauspistoja kankaaseen. Koska tuftaustekniikkaa sanotaan nopeaksi nukkatekniikaksi ja vielä helpoksi sellaiseksi, totesin siinä tuftausneulalla pistellessä tämän pitävän hyvinkin paikkansa – todella helpollahan ne nukkalenkit syntyivät siinä toinen toisensa perään.

Tuftaamisessa on minua viehättänyt sen terapeuttiselta näyttävä tekniikka, pehmeät neulan liikkeet kankaan pinnalla, erilaisten lankojen ja pintojen viehätys sekä tuftattavien töiden laaja kirjo. Miten sitten lähdin etenemään, jotta oppisin tuftaamaan, ja mitä sain aikaiseksi? Entä onko tuftaaminen niin helppoa kuin mitä siitä sanotaan?

Tuftausta – ensimmäiset askeleeni

Tuftaamisessa tehdään erityisellä tuftaustyökalulla kehikkoon asetellulle pohjakankaalle ryijymäisen pitkää tai lyhempää umpilenkkipintaa, joka voidaan aukaista lopuksi esim. saksilla. Työkaluna voi myös käyttää automaattilaitetta, joka katkaisee samalla itsestään nukan avonukaksi. Tuftausvälineitä, -alustoja, -kehikoita ja tuftattavia materiaaleja on monenlaisia, mutta ehkä se useammalle tutuin tuftaussetti on kumminkin tuo siro tuftauskynä ja kirjonta/ompelukehys.

Mielestäni näppärä tapa päästä nopeasti ja helposti uuteen tekniikkaan ja käytettävissä oleviin välineisiin ja materiaaleihin kiinni, on opetella sitä ohjatusti. Itse osallistuin Tampereen Ahjolan tuftauskurssille tammikuussa 2025, opettajani oli Marjo-Riitta Kaminen-Kandelin.

Tuftaus on nopea ja helppo tekniikka, mutta entäpä sitten kaikki se mitä tarvitaan, jotta tähän nopeuteen ja helppouteen oikein lopulta päästään. Tätä ei välttämättä kannata jäädä itsekseen selvittelemään, jos on vain mahdollista saada tieto näppärästi tiiviissä paketissa tarjoiltuna.

Tuftaamisesta on paljon sekalaista ja ristiriitaistakin tietoa olemassa. Itse koin, että ohjattuna opin nopeasti tuftaamisen salat, opin välttämään virheitä, viimeistelystä tuli helpompaa, laadusta parempaa ja sain edellytykset syvemmälle oppimiselle. Pääsin myös testaamaan erilaisia tuftausvälineitä: Speed Tufting Tool -tuftauslaitetta, tuftauskynää ja automaattista tuftauspistoolia, joka katkaisee tuftatessa myös nukkalenkin.

Tuftauskurssilla kävimme läpi

• mihin/millaiseen pohjakankaaseen voi tuftata
• miksi kangas on pingotettava
• miksi pingotettavaan kankaaseen piirretään risti
• mihin kankaan voi pingottaa ja miten
• miten itse voi tehdä tuftauskehikon
• millaisia työkaluja on käytettävissä, miten ne eroavat toisistaan
• mistä tuftausvälineitä voi hankkia
• millaiset työkalut sopivat mihinkin työhön
• millaiset langat ja materiaalit sopivat tuftaukseen
• tarviiko langalle kerijälaitetta, kerijälaitten käyttö
• miten tuftausvälineitä käytetään
• tuftausmateriaalien ja välineiden yhteensopivuus
• millaisia tuftauspintoja eri välineillä ja materiaaleilla syntyy
• miten tuftausidea toteutetaan kankaalle
• miten tuftaaminen aloitetaan
• miten tuftataan
• missä järjestyksessä kuviota tuftataan
• miten ja millä aineilla tuftattu pinta käsitellään vai tarviiko työtä käsitellä?
• miten tuftattu työ leikataan irti alustasta, miten se huolitellaan vai huolitellaanko?
• miten nukka leikataan vai leikataanko? Millaisilla välineillä?
• entäpä nukan harjaus? miten harjataan ja milloin, millä välineillä?
• nukan siistiminen, välineet
• nukan nöyhtän poistaminen
• millaisia tapoja on työstää tuftattu työ valmiiksi tuotteeksi
• millaisia tuotteita voi valmistaa tuftaamalla
• miten tuotteita huolletaan

Melkoisesti asiaa siis mahtuu tähänkin käsityötekniikkaan.

Mitä kaikkea tein ensimmäisinä tuftaustöinäni?

Aloitimme tuftauksen opettelun Speed Tufting Tool -tuftauslaitteella (se laite tuossa yllä olevassa kuvassa). Koska yleensä alan innostuksissani helposti keulimaan, olin toppuutellut itseäni ja päättänyt visusti, että aloitan opettelun hyvin maltillisesti ja pienesti, ei siis mitään isoa taulua tms. heti ensi töikseen, vain pientä.

1. Tuftattu ruma myttyräkasa

Ensin täytyi pingottaa kangas tuftauskehykseen, ja tähän valitsin säkkikankaan, joka harvana kankaana sopii käyttämääni tuftausvälineeseen. Tähän säkkikankaaseen tarkoitukseni oli tuftata useita erillisiä töitä, jotka leikkaisin liimauksen jälkeen sitten itsenäisinä töinä pois pohjakankaasta.

Ensimmäiseksi tuftaustyökseni suunnittelin pienen ja söpön kukkasen, josta ajattelin sitten tehdä avaimenperän. Näin isolle tuftauslaitteelle niin pieni työ oli huono valinta, ehkä joku kokenut olisi tästä selvinnyt hyvin, mutta en minä. Huomasin jonkin ajan kuluttua, että tällainen työ olisi ollut parempi tehdä tuftauskynällä. Se mitä minä sain aikaiseksi Speed Tufting Toolilla, olikin sitten vain melkoisen ruma myttyräkasa. Pieleen siis meni. Koska Speed Tufting Tool on laitteena isohko, sillä saa myös kätevästi tuftattua isoja ja selkeämpiä pintoja. Myttyräkasasta ei jäänyt jäljelle kuin naurut.

2. Kaksi tuftattua penaalia ja yksi pussukka sekä pikkupupu

Seuraavaksi harjoittelinkin tuftaamaan suorakaiteen muotoista pintaa tälle em. säkkikankaalle tuon epäonnistuneen myttyräkasan viereen. Suorakaide sopikin erittäin hyvin harjoittelukappaleeksi (näinhän opettaja kyllä neuvoikin, kunpa olisin reagoinnut tähän jo heti) selkeiden linjojensa vuoksi. Lisäksi pääsin keskittymään laitteen käyttöön, kun en vaihtanut lankaa enkä tehnyt työhön kuvioita. Suorakaiteen kooksi määrittelin 14,5 x 27,5. Tästä tuftauksesta ajattelin sitten tehdä vetoketjullisen pussukan. Koska keskityin tuftauksen opetteluun, en ajatellut tässä vaiheessa pussukan työstämistä juurikaan tuftaamista pidemmälle. Ota sinä tästä opiksi.

Tässä siis hyvä neuvoni: Tuftauksen malliin, muotoon ja käyttötarkoitukseen kannattaa varata aikaa. Mieti myös jo suunnitteluvaiheessa kuinka viimeistelet tuftatun kankaan tuotteeksi. Kokonaan suunniteltu työ tuo onnistuneen tuloksen, ja sitä on myös helppo työstää alusta asti valmiiksi tuotteeksi.

Tein lopulta suorakaiteen muotoisia tuftattuja pintoja kaksi, sillä tuftaaminen alkoi viimein sujua. Kotona Houppikin innostui tuftaamaan kankaan omaa penaaliinsa varten, saimme näet tuftausvälineet lainaksi kotiin. Lopulta vetoketjullisia penaaleja/pussukoita valmistui siis yhteensä kolme.

Viimeistely ei sujunut kumminkaan ihan parhaalla tavalla, joten vasta kolmannen pussukan/penaalin kohdalla olin vasta keksinyt parhaat niksit ompeluun. Testailua ja opettelua oli siis myös tuftausten työstäminen tuotteiksi.

4. Koristetyynynpäällinen

Tyynyn tuftattujen pallojen nukkalenkki on säädetty isommaksi kuin itse tyynyn pinnan lenkki. Näin pinnasta on saatu kolmiulotteinen. Kaikki nukkalenkit avasin tässä työssä saksilla. Tuftaamiseen on käytetty laitteessa kolmea lankaa yhtaikaa (kaksi villalanka Oonaa väri no 335 ja yksi lanka Alpaca Bris väri no 344). Tyynyn tausta on keltaista kangasta. Tuftattu kangas ja taustakangas on käsin ommeltu tyynyksi.

Tämän kokoisessa työssä nukan auki leikkaamisessa on jo kova työ. Parhaiten nukan leikkaaminen sujuu terävä kärkisillä ja terävillä sakseilla. Pienet saksit ja tylsät välineet eivät toimi, nukkalenkkejä kun on todella paljon tällaisessa työssä.

3. Tuftattu rannerengas

Kokeilin valmistaa myös tuftatun rannerenkaan, joka oli myös ensimmäinen kokeiluni tuftauskynällä. Pohjakankaana käytin Nextiilistä ostamaani lilaa kangasta. Koska tässä työssä tuftaan koko kankaan piiloon, kankaan värillä ei ole väliä. Tuftausneulalla työskennellessä on kankaan kanssa on oltava tarkempi, kangas ei saa nyt enää olla harvaa. Kehyksen vaihdoin pienempään kankaalle sopivammaksi, sillä se ei mahtunut edelliseen isoon kehykseen.

Ostin kierrätyskeskuksesta 0,50 eurolla leveän muovisen rannerenkaan, joka sujahti helposti ranteeseen. Tässä vaiheessa osasin jo ajatella kuinka työstäisin tuftauksen tuotteeksi, siksi rannerenkaassa tuli olla väljyyttä. Rannerenkaan ympärysmitta eli suorakaiteen pituus ei mahtunut työskentelyvaroineen kehykseen kuin diagonaalisti kulmasta kulmaan, mutta onneksi tuftauksessa ei tarvitse ottaa langansuuntaa huomioon.

Tuftauskynällä tuftaaminen on yksinkertaista, mutta silti nukan pysyminen kankaassa voi tuottaa hankaluuksia. Tuftaamisessa kun nukkalenkkiä ei kiinnitetä kankaaseen työskentelyvaiheessa vaan vasta valmistumisen jälkeen liimaamalla. Speed Tufting Toolilla ja automaattipistoolilla nukka pidetään kielellä paikoillaan nukkalenkkiä tehdessä, tuftauskynällä tätä ominaisuutta ei ole. Tästä johtuen kynällä tuftaamisen suurin ongelma syntyykin usein juuri siinä, että nukkalenkki ei pysy kankaassa eli nukkalenkkiä ei saada aikaiseksi.

Ongelman saa ratkaistua sillä, että tehdään oikeat valinnat tuftausneulan koon, langan ja kankaan valinnoissa, jotta ne saadaa toimimaan yhdessä, ja saadaan aikaan purkumaton nukkalenkki kankaaseen. Tähän auttaa vain testailu ja myöhemmin myös kokemus.

Tärkeitä asioita onnistuneelle tuftaamiselle on myös se, että tuftauskynää siirretään askelluksessa kankaan pintaa pitkin, neula työnnetään kankaaseen asti ja neulan aukko osoittaa kulkusuuntaan. Nämä jää kyllä helposti mieleen, sillä nukkalenkkejä tehdään pieneenkin työhön todella monta.

Automaattinen tuftauspistooli

Speed Tufting Toolin ja tuftauskynän kokeilujen jälkeen pääsin kokeilemaan vielä automaattista tuftauspistoolia. Pistooli on painava, mutta työskentely todella nopeaa, katkaistua nukkaa syntyy salamavauhtia.

Isoihin pintoihin sekä ammattimaiseen työskentelyyn tämä laite on mitä mainioin valinta. Itse tykkäsin tosi paljon, mutta käyttöä ei minulla tällaiseen investointiin ole näköpiirissä, ehkä sitten joskus, jos oikein innostun. Lisäksi automaattinen tuftauspistooli vaatii kankaalle pystykehyksen, joka luonnollisesti on myös töistä johtuen isohko tai iso.

Tuftauksen lumo

Tuftaaminen on mielestäni hyvin lumoavaa, ja siihen voi jäädä lopulta todella ihanasti koukkuun! Itse sain tuhdit eväät tämän uuden käsityötekniikan haltuun ottoon, mistä olin kyllä todella iloinen, olinhan tästä jo niin pitkään uneksinut. Kiitos siitä Marjo-Riitalle, että olen päässyt näin hyvin alkuun.

Tuftaaminen pitää sisällään paljon mahdollisuuksia erilaisten materiaalien käyttöön ja erilaisten pintojen luomiseen, silti tuftaamistekniikan opettelu kannattaa aloittaa yksivärisillä langoilla, ilman kuvioita. Itse olen nyt siinä vaiheessa, että siirryn seuraavaksi suunnittelemaan ensimmäistä moniväristä kuviopintaa, ja keskityn tuohon omaan tuftauskynääni. Ehkäpä liitän siihen sitten vielä yllättäviä materiaalejakin, jos luovuuteni oikein alkaa kukkimaan. Tuftaamisella voi myös tehdä monenlaisia tuotteita, joihin voi hyödyntää jämälankoja ja kierrätysmateriaaleja (kankaat, langat, helmikoristeet yms).

Tuftattua pintaa on myös yllättävän helppo purkaa työskentelyvaiheessa, sillä nukkalenkki ei ole sidottu pohjakankaaseen. Purkaminen onnistuu siis niinkin yksinkertaisesti kuin vain vetämällä langasta, ja samalla kokonainen tuftattu rivi katoaa silmän räpäyksessä. Tämä osaa olla tarpeen tullen tosi mukavaa, sillä esim. kinnasneulaamisessa juuri tuo purkaminen on todella, todella työlästä.

Huomasin tuftatessani, että mitä selkeämpi työn alla oleva malli on (siis sellainen, jossa ei ole pieniä yksityiskohtia), sitä mukavampi työtä on tuftata ja myös lopputuloskin on usein kauniimpaa. Yksityiskohtia voi tuftatun pinnan päälle tehdä lopuksi vielä esim. neulalla ja langalla, jos vain haluaa.

Huomasin myös, että tuftauspinnan työstäminen penaaleihin ja pussukkaan vaatisi täysin suorat tuftatut reunat, jotta tuotteen lopputuloksesta tulisi kaunis. Suoran viivan tuftaaminen ei sinällään riitä, jos pingotettu kangas ei ole suorassa vaan se vetää jostain kohtaa enemmän kuin toisesta, lopputulos voi tässä tapauksessa olla hieman vino, ja tämä sitten saattaa haitata tuotteen viimeistelyssä. Lisäksi Speed Tufting Tool -välineellä tuftaaminen vaatii kankaan kireyden tarkkailua työn edetessä. Tuftaamisen viimeistelyyn kuluu vähintäänkin yli puolet koko ajasta, jonka tuftaat, joten tähänkin kannattaa varata aikaa.

Voisin kirjoittaa vielä paljon lisää kokemuksiani tuftauksen opettelusa, mutta ehkäpä on jo hyvä aika lopettaa tähän, tulihan tuota tekstiä jo melkoisesti. Toivottavasti innostuit tuftauksesta, ja ellet ole sitä vielä sattunut kokeilemaan, suosittelen todella lämpimästi. Tuftaaminen on lumoavaa, ja siinä on olemassa koukuttumisvaara.

Tuftaamisen iloa arkeesi, Tuija