Oma pusero voi olla kerrassaan ihana, mutta entäpä jos se jää kumminkin kaappiin seisomaan, missä vika? Tätä pohdin, kun pöngin kesävaatteita vaatekaapistani, ja katselin erästä pellavapuseroa, joka oli mielestäni tosi kaunis, mutta jostain syystä en sitä kumminkaan käyttänyt. Ihmettelin tätä, sillä tykkäsin puseron materiaalista, väristä ja sen mallista, mutta miksi se kumminkin oli jämähtänyt henkariin eikä siitä liikahtanut mihinkään, se tuntui oudolta. Lopulta hoksasin missä vika oli, puseron hihoissa jokin tökki. Hihojen muoto oli mielestäni kaunis, mutta en ihan tykännyt pitsistä, jota oli hihojen suussa. Ihan tykännyt, juu, näin pienestä oli kiinni tämän pellavapuseron käyttö itselläni.
Onneksi tuli mietittyä tämän puseron toimivuutta, sillä lopulta tuunasin puserosta mieleiseni ja sain siitä itselleni upean käyttöpuseron. Tuunattavaakaan ei ollut paljoa, oli vain ne hihansuut, mutta kun kerran ryhtyy hommiin, usein se poikii jotain muutakin. Sen lisäksi, että pusero sai vanhasta pitsisestä kaulahuivista uudet hihansuut, tein toisesta irti leikatusta hihansuusta kahdet korvakorut ja toisesta hihansuusta ihanan olkalaukun, hukkaan ei siis menneet nekään pitsit. Ja kumma kyllä, nämä kaikki mätsäsivät lopulta aivan ihanasti yhteen! Tämä tuunaaminen kyllä todellakin kannatti, sillä nyt tykkään puserosta ja mikä parasta: käytän myös sitä. Näköjään jos jokin juttu ei toimi jossain kohtaa, se voi toimia ihanasti jossain muussa kohtaa.
Puseron tuunaaminen kannattaa, jos sitä ei tule muuten käytettyä
Pellavapuseron ostin joskus kesälomareissultamme Espanjasta, missä väljät ja viileät vaatteet toimivat hyvin. Rakastan myös pellavaa materiaalina, joten en ihmettele yhtään miksi ihastuin tähän puseroon ja ostin sen. Muutaman käyttökerran jälkeen se jäikin sitten käyttämättä, ja syy löytyi noista pitsisistä hihansuista, joista en ihan tykännyt. Syytä tähän en kyllä osaa selittää.
Tuunausideani oli siis vaihtaa hihansuut uusiksi. Ajatuksena oli, että hihat syntyisivät siitä, mitä kierrätysmateriaaleja itseltäni löytyisi, en näet aikonut ostaa mitään uutta tähän projektiin. Ohut kangas ja pellavan hieman erikoinen väri vaikeuttivat kaapeistani löytyvien tuunausmateriaalien valintaa, sillä mikään omista kankaistani ei tuntunut natsaavan puseroon kovinkaan hyvin. Lopulta sitten tärppäsi ja löysin vanhan JDL-pitsisen huivin, jonka keveys ja värisävy sopivat täydellisesti puseroni kanssa yhteen. Kaikista vaihtoehdoista yksivärinen ja puseron kanssa samansävyinen kangas oli paras valinta, sillä pitsi toi jo itsessään tarpeeksi eloisuutta puseroon. Onneksi pitsihuivissa oli tarpeeksi materiaalia puseron hihansuihin eli kangas riitti hyvin, joten olin tyytyväinen. Olkalaukkuun löysin varsinaisen laukkukankaan vanhasta pöytäliinasta, joten kierrätysperiaatteeni toimi tässäkin kohtaa mukavasti.
Kun pätkäisin puseron hihat poikki, huomasin, että pusero olisi toiminut mainiosti ilman lisukkeitakin eli pitsiset hihansuut vain poistamalla pusero olisi ollut sellaisenaankin yksinkertaisen kaunis (kuva tästä alempana tekstissä). Eli tuunaaminen voi olla näinkin yksinkertaista eikä välttämättä vaadi muuta. Mutta koska olin jo näin pitkällä omien ajatusteni ja tekemisieni kanssa, jatkoin alkuperäisellä suunnitelmallani, joka oli lopulta sekin hyvä valinta, sainhan lisäksi kahdet korvakorut ja asuun sopivan laukunkin itselleni.
Tämä tuunausprojektini oli itselleni hyvä muistutus siitä, että kierrättäminen ja tuunaaminen kannattaa aina. Sellaisia vaatteita, jotka istuvat ja tuntuvat juuri oman näköisiltä, tulee käytetty usein ja niissä viihtyy, eivätkä ne jää roikkumaan kaappiin odottamaan jotain sopivaa hetkeä tulevaisuudessa, niiden elämä on tässä ja nyt. Lopulta tässä tuunausprojektissa sain kaksi vähällä käytöllä olevaa vaatetta muokattua yhdeksi asuksi, jossa viihdyn ja jota käytän mielelläni tästä eteenpäin. Tuunaaminen vähentää kuluttamista ja uusien vaatteiden hankkimista, tässä omat kaappini osoittautuivat oikein hyväksi materiaalipankiksi.
Näin ne tein
Pusero
Puseron hihansuut tuunasin siten, että…
- leikkasin pitsiset hihansuut irti
- leikkasin pitsisestä huivista sopivat kohdat tilalle
- ompelin huivin palat sivuista yhteen ja poimutin kevyesti niiden yläosan
- ompelin hihansuut hihoihin kiinni
- hihansuihin ei tarvinnut tehdä käänteitä, koska pitsihuivin kangas ei purkunut eikä rispaantunut
Olkalaukku
Olkalaukun ompelin puseron vanhoista hihansuista ja vanhasta pöytäliinasta:
- pitsinen hihansuu oli jo valmiiksi putkimainen, tätä käytin kaavana laukun kankaan leikkaamiseen kankaan taitteesta. Laukkukangas on mitoiltaan korkeampi kuin pitsikangas. Pöytäliinan valmiita taitteita hyödynsin laukun yläreunassa.
- laukkukankaan sivu- ja pohjasauma ommellaan, samoin pohjan kulmat ommellaan muotoonsa
- pitsisen päällyskankaan pohja ja pohjan kulmat ommellaan
- pitsinen päällyskangas asetellaan laukkukankaan päälle ja pitsin yläreuna ommellaan laukkukankaaseen kiinni
- seuraavaksi leikkasin pöytäliinan pitkästä reunataitteesta hihnan laukkuun. Laukun hihna on 132 cm pitkä + 4 cm työskentelyvaraa molempiin päihin. Hihnasta tuli pitkä, koska itsekin olen pitkä, mittaa siis hihnasta itsellesi sopivan pituinen.
- hihnan reunat tikkasin varmuuden vuoksi ympäriinsä ja ompelin ne laukun reunojen sisäpuolelle kiinni n. 4 cm matkalta
- laukku voi jäädä avonaiseksi, siihen voi ommella tarrakiinnityksen, metrivetoketjua tai jonkin muun kiinnitystavan oman maun mukaan
Korvakorut
Korvakorut on leikattu vanhasta hihansuun pitsistä:
- pienemmät korvakorut ovat kaksiosaiset siten, että kukkaosa ja pieni pyöreä osa ovat erillisiä. Ompelin ne toisiinsa kiinni, jotta ne pysyvät tukevasti yhdessä.
- korvakorut kovetetaan puuliima- (valkoinen liima) ja vesiseoksella (1:1)
- kuivumisen jälkeen niihin liitetään korvakoruväliosat ja -koukut lattakorupihdeillä
Iloisia tuunailuhetkiä kesäpäiviisi, Tuija
