Makramee-solmeilu on tämän hetken käsityöhitti. Mikä makramee-solmeilussa oikein viehättää, päätin ottaa siitä selvää. Solmeilin ihan oman ensimmäisen, vähän vinksallaankin olevan makramee-työni. Tai no, ehkäpä se ei ollut ihan ensimmäinen kokeiluni, sillä olen keväällä solmeillut YouTube-videolta korvakorut. Helpot sellaiset, ihan sattumanvaraisella langalla ja ex-tempore. Tämä makramee-työni olikin sitten isompi kuin nuo korvakorut, joita ei voinut edes käyttää.
Siis mistä ja milloin?
Makramella on pitkä historia takanaan. Kukaan ei varmuudella tiedä mistä ja milloin makrameen historia on alkanut, mutta jo jonkinlaisia solmukoristeita ovat tehneet jo muinaiset assyyrialaiset ja babylonialaiset vuosituhansia sitten.
Makrameen on luultavasti arabit kehittäneet 1200-luvulla, jolloin käsityöläiset alkoivat solmia tekstiilien lankapäät migrahamiksi eli makrameeksi. Näin tekstiilit saivat kauniin reunakoristeen. Maurit oppivat matkoillaan arabeilta tekniikan ja toivat sen Espanjaan, mistä se levisi muualle Eurooppaan. Koska meriteitse purjehtiminen oli yleistä, oli luonnollista, että solmeilu ja solmujen teko oli myös merimiesten suosiossa. 1600-luvulla makramee saavutti Englannin.
Makramee-solmeilun kulta-aikaa oli 1800-luku. Solmeilu nousi uudestaan suosioon hippikulttuurin myötä 1970-luvulla ja sen uusi kukoistuskausi alkoi taas viime vuosinamme. Käsityötekniikat ja mallit leviävät nykyään netissä sekunneissa ja näin saamme nauttia toistemme kädentaidoista ympäri maailmaa.
Mikä makrameessa minua innosti kokeilemaan?
Käsityö. Ja makrameen kauneus. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä. Ne viehättävät eniten makrameessa.
Pidän käsillä tekemisestä ja olen ihastellut toinen toistaan upeampia solmeilutöitä lehdissä ja somessa. Eikä niihin voi olla törmäämättä tänä päivänä, niin suuri hitti makrameesta on tullut. Minusta makramee-tekniikka näytti siltä, että siinä olisi apua matemaattisesta hahmottelukyvystä ja sen mahdollisuudet tuntuivat olevan rajattomat. Se viehätti. Lisäksi ajattelin, että solmeilu ei rasita sormia niin paljoa kuin esim. virkkaaminen. Toisaalta myös seisoma-asento työskentelyssä miellytti minua. Ainakin lampunvarjostintyö oli selkeintä ripustaa roikkumaan ja solmeilla seisten.
Jos joku käsityötekniikka saavuttaa näin suuren suosion, sitä ei voi olla vaikea oppia. Liian monimutkaiset ja aikaa vievät tekniikat eivät vain voi saavuttaa suurta globaalista suosiota. Tässä kohtaa olin siis itsevarma ja ajattelin, että nyt sitten minunkin on aika heittäytyä solmeilemaan.
Tästä se alkoi
Aloitin tämän ensimmäisen solmeilutyöni käsityökoulussa. Ostin etukäteen yksinkertaisen kehikon, johon ajattelin solmeilla varjostimen. Kuulosti niin ihanalta, ihan itse solmeiltu lampunvarjostin.
Makramee-työni mallin valinta oli pikainen, sillä tuntui, että ihan kaikki mallit olivat suorastaan tyrmääviä. Pitkä pohdinta olisi vaikeuttanut aloitusta. Päädyin Reeta Vahan Hapsuvarjostimeen. Valitsemani malli oli pöytälampuun, jossa oli tukipienoja. Minun kehikkoni oli tarkoitettu kattovalaisimeen ja siinä oli itse asiassa vain yksi ympyrän muotoinen kehikko, johon sovelsin ohjetta. Kehikon koko sattui olemaan onneksi ohjeen mukainen.
Työohjeen lanka oli 5 mm ja minun Mopparin 3 mm kierrenarua. Tein silti samalla ohjeella, sillä halusin mallista harvemman ja myös koko varjostimesta matalamman. Opettaja neuvoi leikkaamaan 48 kpl 3,1 m lankoja, ensimmäisen kierroksen leivonpääsolmun ja seuraavan kierroksen kaksoistasosolmun. Sen jälkeen seurasin itsenäisesti työohjetta.
Työohje löytyy Itä-Suomen Taito Ry:n julkaisusta.
Entäpä miten minulla meni ensimmäisen makramee-työni kanssa?
Olin kerännyt innostustani jo pitkään ja kävin kierroksilla, kun viimeinkin pääsin työni pariin. Naruja leikkasin tuon 48, mutta osa oli jostain syystä liian lyhyitä. Mitähän minä olin tässä kohtaa oikein ajatellut? Leikkasin lyhyiden tilalle uudet ja pääsin viimein tekemään ensimmäiset solmuni kehikkoon. Leivonpää-solmuja – kuulostikin tosi upealta! Narut sujahtivat peräjälkeen paikoilleen ja työ näytti minusta jo tässä vaiheessa kiehtovalta. Vähän huvittavaakin, sillä kehikossa oli ainoastaan pitkiä naruja kiinnitettynä mitä yksinkeraisimmalla kiinnityssolmuilla. Silti näky oli jotenkin yksinkertaisen kaunis.
Työn ensimmäinen kerroksen tein kaksoistasosolmuilla. Tämä oli minulle haastavinta koko tässä solmeilutyössä. Aivoni eivät oikeasti tahtoneet millään ottaa vastaan tätä solmua, vaikka kuinka tuijottelin tuota yhtä ja ainoaa opettajan mallisolmua. Päätin kumminkin, että ratkaisen pulman. Otin paperin viereeni, missä oli solmujen ohjeet, ja jatkoin.
Tein ja purin. Tätä toistin ja lopulta vihdoin ymmärsin mitä olin tehnyt ja miten narut kulkivat solmussa. Siitä se solmeilu sitten lähti vauhdilla luistamaan ja työ alkoi edetä. Tässä kohtaa koin huojentuneeni ja olin varma, että pystyn itsenäisesti tekemään makramee-työni loppuun asti.
Koska en ollut harjoitellut solmuja erikseen etukäteen, huomasin, etten oikein osannut keskittyä kokonaisuuteen. Jokaisessa solmussa oli haasteensa, vaikka solmiminen nopeutui työn edetessä. Tästä johtuen kuvioista ei tullut yhteneviä. Toki käsialaan vaikutti myös kokemattomuuteni. Solmut jäivät myös löysiksi. Ohjeiden seuraaminen oli kumminkin helppoa.
Ergonomiaan kiinnitin huomiota jo alussa, sillä työtä on todellakin mukavampi tehdä, jos se roikkuu juuri sopivalla korkeudella. Pyrin pitämään käsivarteni vartaloni lähellä ja 90-asteen kulmassa. Hartiani eivätkä niskani kipeytyneet. Ja alun spekulointini siitä, että solmeilu olisi hellää sormilleni, osoittautui myös oikeaksi. Toki oikea tauottelu ja liikkuminen auttoivat myös mukavasti.
Makramee-solmeilu vie mukanaan
Koin tämän makramee-työni helpoksi, sillä olin onnistunut valitsemaan omalle tasolleni sopivan työn ja ohjeen. Tästä syystä koin onnistumisen iloa, vaikkakin makramee-työni oli vähän vinksallaan oleva. Siinä oli myös jokunen virhekin. Nämä ominaisuudet ei tuntuneet himmentävän riemuani itse solmeillusta lampun varjostimesta, joka löysi paikkansa kodissamme. Kenties myöhemmin siitä tulee se oikea lampunvarjostin. Käsityön ei tarvitse olla teollisen näköistä ja omista töistään saa kokea iloa ja mielihyvää, vaikka ne eivät näyttäisi täydellisiltä ulospäin.
Koin solmeilun myös rentouttavana, tosin siihen oli kyllä keskityttävä enemmän kuin ajattelin. Omat solmeiluni eivät varmasti jää tähän yhteen työhön, sen takaa jo kaksi hyllyn reunalle ostettua makramee-lankakerää. Monet solmeilijat ovat luoneet makramee-töistään taidetta ja näyttääkin siltä, että makramee-tekniikka avaa ovia itsensä monipuoliselle ilmaisemiselle. Tämä innostaa myös minua.
Iloisia solmeiluhetkiä!
Tuija
Lisäys 18.2.2021
Seuraava makramee-työni olikin jo helpompi ja käden jälkikin tasaista. Tässä kuva vanhimmalle tyttärelleni solmeilemastani seinäkoristeesta, malli Milja, suunnitellut Virve Härkönen.
Lue myös artikkelini Makramee valaisin on kodin lämminhenkinen katseenvangitsija
