Vanhojen kiiltokuvien uusi elämä koruissa

Vanhojen 1940- luvun kiiltokuvien uusi elämä alkoi siitä hetkestä, kun näin ne edesmenneen tätini mustakantiseen vihkoon liimattuina. Nuo jo yli 70-vuotiaat kaunokaiset hurmasivat vanhan ajan tunnelmalla ja saivat minut luomottua pauloihinsa. Tuolloin vuosia sitten kiiltokuvavihkoihin liimattiin yksi tai pari kiiltokuvaa per sivu ja vihko annettiin ystävälle, joka vei sen kotiinsa. Kotona hän kirjoitti runon tai värssyn valitsemansa kiiltokuvan alle ja palautti vihkon sen omistajalle. Näin vihkoa kierrätettiin ystäväpiirissä.

Muutama kiiltokuva vihkossa jäi mieleeni ja päätin askarrella niistä itselleni koruja. Loput saivat jäädä paikoilleen. Jotenkin ajatus kiiltokuvakoruista tuntui aivan ihanalta, olivathan todella vanhat suvun kiiltokuvat aivan erityisen arvokkaita. Kiiltokuvavihkossa oli myös oman äitini 8-vuotiaana kirjoittama runo iso-siskolleen. Siihen sivuun en tohtinut koskea.

Näytän sinulle millaiset korut vanhoista kiiltokuvista askartelin ja saat niihin myös työohjeet, jos innostut tekemään kiiltokuvakoruja itsellesikin tai vaikkapa joululahjoiksi. Ne eivät ole vaikeita valmistaa eikä niihin kulu paljoa aikaa. Itselleni ne toivat yllättävän paljon iloa ja mielihyvää.

Vanhojen kiiltokuvien uusi elämä

Askartelin vanhoista kiiltokuvista itselleni korvikset ja kaulakorun.

Tuo ihana enkelikiiltokuva löytyi kiiltokuvavihkosta sivulta, jonne ei ollut kirjoitettu yhtään värssyä. Korviskiiltokuville oli taasen joku tätini ystävä kirjoittanut hänelle runon.

Nämä kauniit 40-luvun kiiltokuvat valitsin korujeni kuviksi. Olo oli sekoitus odottavaa ja innostunutta, kenties hieman jännittynyttäkin, sillä en halunnut pilata näitä upeita aarteita. Vedin henkeä sisään, päätös oli tehty ja aloin askartelemaan.

Mitä näiden kiiltokuvakorujen valmistamiseen tarvitaan?

• vanhoja kiiltokuvia
• puuliimaa
• ohutviiluvaneria, jonka paksuus on 1.0 mm
• sakset ja/tai mattoveitsi
• hiomapaperia (esim. karkeus 180)
• reikäpihdit
• ketjua ja välikappale/ohutta koruvaijeria (kaulakoru)
• korvisvälikappaleita ja koukkuja (korvikset)
• sivuleikkurit
• kynä
• korupihdit

Valmista kiiltokuvakorut näin

• aluksi irrotetaan vanha kiiltokuva vihosta (jos se on liimattuna vihkoon) esim. höyryttämällä tai leikkaamalla ja irrottamalla paperia sen jälkeen käsin sen verran kuin sitä irtoaa
• sen jälkeen kiiltokuva liimataan ohutliimavanerille
• kiiltokuva leikataan sakseilla ohutliimavanerista irti

• vaneriin kannattaa ensin tehdä koereikä jonnekin tyhjään kohtaan. Kokeilemalla saat reiästä sopivan kokoisen. Sen jälkeen piirretään reikien kohdat kiiltokuvaan ja rei´itetään kaksi reikää (ei liian lähelle reunaa). Reiät kannattaa tehdä ensin ja sitten vasta leikata kuva, näin reikä ei halkea vanerin mukana.

• vaneri leikataan sakseilla ja mattopuukolla kiiltokuvan reunaa pitkin. Koloset kannattaa leikata erissä, pala kerrallaan ja käyttää vuorotellen sakseja ja mattopuukkoa
• reunat hiotaan kevyesti. Tämä kannattaa tehdä huolella, jotta korut eivät tartu vaatteisiin.
• hionnan jälkeen kaulakoruun kiinnitetään pihtien avulla ketju. Itse löysin joskus kirppikseltä ihanaa vanhaa ketjua, jonka kiinnitin koruvaijerilla enkeliin (sitä vain sattui olemaan kätköissäni, voit kiinnittää ketjun myös muulla tavalla)

• korvikset valmistetaan samalla tavalla. Vanerin ei tarvitse täsmälleen seurata kiiltokuvan reunoja, sillä käytössä tämä epätahti ei näy. Lopuksi kiinnitetään välikappaleet ja korviskoukut.

Vanhojen kiiltokuvien uusi elämä koruina

Tätini vanha kiiltokuvavihko sisälsi kauniita muistoja. Näistä minulle tärkein oli tuo edesmenneen äitini 8-vuotiaana iso-siskolleen kirjoittama värssy vuonna 1949. En usko, että hän pahastuisi vaikka jaan tämän täällä.

Nämä kiiltokuvakorut ovat myös muistoja menneistä ajoista ja hetkistä. Samalla ne voivat toimia ihanasti myös lahjoina. Tunteella ja käsin tehty muisto on varmasti mieluinen saajalleen.

Näihin vintage-vanerikoruihin sain kimmokkeen käsityökoulusta. Piirsin ensin paperille sapluunan, jonka leikkasin irti ja jäljensin vanerille. Maalasin laimennetulla akryylivärillä korvikset kummaltakin puolen.

Myös kiiltokuvakorujen toisen puolen voi maalata, liimata sinne kangasta tai pitsiä tai vaikkapa kirjoittaa värssyn, sen saman, jonka joku on jo joskus kirjoittanut kiiltokuvavihkoon. Varmasti korut puhuttelevat ja kertovat sinulle millaisina ne haluavat jatkaa muistojen poluillaan tulevien sukupolvien matkassa.

Ihania nostalgisia hetkiä koruaskartelujen parissa, Tuija